perjantai 26. marraskuuta 2010

Talven tuntua

Toiveeni taidettiin kuulla, sillä pari päivää tuon edellisen päivityksen (ja päivittelyn) jälkeen saimme maan valkeaksi. Siitä lähtien onkin piisannut pakkasta ja lunta. Jes! Toivottavasti vaan pysyvät jouluun asti ja siitä etiäppäinkin. Aika jännä muuten, että vaikka pakkasta on vain reilut 10 astetta, niin tuntuu kauhean kylmälle. Mitenköhän sitä tarennee sitten kahenkympin ja kolmenkympin pakkasilla. No, jospa sitä karaistuu tässä sitä mukaa kun altistuu tuolle kylmyydelle.

Koirien kanssa ollaan elelty normaalia elämää, tavattu kamuja ja sitä rataa. Saivaa ollaan nähty kerran-pari viikkoon sekä metsä- että hihnalenkkien mekeissä. Lisäksi on tavattu Pimu ja Eve, Bella, sekä Gollebearal-kultsuporukka. Tulevana viikonloppuna meillä on sitten vuorossa treffit Onnin porukan kanssa. Mukavaa että koirilla riittää kamuja joiden kanssa leikkiä, keskenään kun eivät aina innostu riekkumaan. Tokihan ne välillä leikkivätkin, mutta enimmäkseen nuuskuttelevat kumpikin omiaan kun lenkkeillään omalla porukalla.

Tällä viikolla on ollut hienoja ilmoja, joten olen kuvaillut koiria paljon. Tässä muutamia kuvatuksia.

Ensin Salliskaa











Sitten poikaa







Sitten eiliseltä riekkulenkiltä

Saiva





Musto ja Saiva



Salli ja Saiva

torstai 4. marraskuuta 2010

Mökkeilyä

Viime viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa käymään Puolangan mökillä. Kelit oli taas mitä oli, välillä tuiskutti lunta, välillä räntää ja suurimmaksi osaksi satoi vettä. Mutta vilahtipa aurinkokin väkyvillä yhtenä aamuna varmaan peräti 10 minuutin ajan. Koirat kävivät taas mutkan jossain teillä tietymättömillä, eläinten hajujen perässä varmaankin. Palautuivathan ne lopulta reissultaan, mutta ehtivät kuitenkin saada akan raivon partaalle ja “kostoksi” jäivät vaille aamuruokaa. Oma vikansa jos eivät ole ruoka-aikaan kotona. No, illalla sitä sitten herkuteltiinkin grillaustähteillä aamupalankin edestä. Kuvia yritin ottaa, osa onnistui paremmin, osa kehnommin. Sen ohikiitävän hetken kun aurinko paistoi, Salli söi tyytyväisenä luuta, joten sitä en pahemmin jaksanut kuvailla. Mustosta on sitten kuvia senkin edestä.

Sallin valeraskaus alkaa vähitellen mennä ohitse. Maha on taas normimitoissa ja murjottajan tilalle on tullut leikkisä ja riehakas pikkukoira. Mustoa pitää kyllä välillä aina astua, mutta muuten elämä alkaa taas olla normaalilla mallilla.

Sain viimeinkin ilmoittauduttua agilityn alkeiskurssille. Kurssi alkaa vasta tammikuussa (ajattelin olla ajoissa liikkeellä), ja vielä on mietinnässä että kumpi koirista lähtee kurssille mukaan. Mukaan lähtevät myös kamut Pimu ja Eve omistajineen. Tällä kokoonpanolla olimme menossa agikurssille jo pari vuotta sitten, mutta silloin emme mahtuneet mukaan kurssille. No, nyt pääsimme, joten tammikuuta odotellessa sitten…

Maanantaina lenkkeilimme taas Saivan kanssa. Kuvia tästä riemusta ei ole, sillä pimeä yllätti (tai mikäpä yllätys se pimeäntulo nyt tähän aikaan vuodesta on) joten eipä siitä kuvaamisesta oikein mitään tullut. Mukava lenkki kuitenkin oli, kuten yleensäkin.

Talvi saisi kyllä alkaa jo tulla. Alkaa jo mennä hermot näihin kurakeleihin, kun koko ajan saa olla pesemässä koiria (ja aina sen jälkeen kylppäriä). Näinä päivinä sitä aina ihmettelee, miksei tullut aikoinaan valinneeksi lyhytkarvaista rotua. Mielessä on käynyt kurahaalareidenkin hankkiminen. Varsinkin Muston turkki kerää kaiken hiekan ja ravan tuolta pihalta, joten haalari vois olla ihan hyvä juttu ainakin kaikkein pahimmilla keleillä. Haalarit ovat kuitenkin yllättävän hintavia, joten voipi olla, etten raski niitä ihan heti hankkia.

Sitten niitä kuvatuksia















Tässä vielä aikaisemmin otettuja muutama