Retkeilyä ja matkustelua

Viikko on mennyt vauhdikkaissa merkeissä. Tiistaina kävimme retkeilemässä Kalimenlammen luontopolulla. Polku on noin 6 km:n pituinen retkeilypolku, jonka varrella on tauko- ja tulentekopaikkoja sekä yksi laavukin. Ketään muita ei ollut liikenteessä, pitkospuiden korjaajaa lukuun ottamatta, joten saimme käveleskellä kaikessa rauhassa. Laavulla pidimme taukoa ja paistelimme makkaroita. Koirilla oli paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää, mutta kaikkein eniten ihmetystä herättivät rupikonnat, joita oli polulla lämmittelemässä varmaan kymmenkunta. Varsinkin Sallin mielestä nämä otukset olivat varsin kummallisia, toisaalta kiinnostavia mutta toisaalta vähän pelottaviakin.

Keskiviikkona lähdimme sitten kevään ensimmäiselle asuntoautoreissulle. Sallille tämä olikin ensimmäinen varsinainen reissu, sillä aiemmin se on matkustanut asuntoautolla vain mökille ja takaisin. Musto puolestaan on jo kokenut karavaanari, se kun on kulkenut aikaisempina kesinä mukanamme aina Pohjois- Norjaa myöten.

Tämänkertainen reissu oli lähinnä vain lyhyt pyrähdys Rovaniemen erämessuilla, mutta päätimme kuitenkin olla reissulla yötäkin, kun kerran asuntoautolla lähdimme. Keskiviikkona menimme ensin Tornioon ja Haaparantaan, missä kävimme “pakollisen” Ikea -kierroksen. Näin ollen Salli pääsi myös ensimmäistä kertaa “ulkomaillekin”. Ikeasta ajelimme Rovaniemelle ja leirintäalueelle yöksi. Rauhassa saimme yöpyä, sillä leirintäalueella oli meidän lisäksemme vain pari asuntovaunua ja parit mökkiläiset.

Torstaiaamuna kiersimme messualueen ja lähdimme kotia kohti. Matkalla poikkesimme katsomassa hiidenkirnuja. Salli oli ilmeisesti vähän kerännyt energiaa reissun aikana, kun loikki ja juoksenteli kallioilla aivan innoissaan ja kieppui jyrkänteen reunoilla. Olihan se sentään fleksissä, ettei nyt kuitenkaan päässyt putoamaan. Hiidenkirnut olivat täynnä vettä, ja kuinka ollakaan, heti kun silmä vältti, Salli oli jo mahakarvoja myöten kahlaamassa kohti “uima-allasta”. Eipä ole näköjään uimisvimma kadonnut mihinkään talven aikana. Viime kesän pohjoisenreissuillahan se ui joka ikisessä lätäkössä, mikä eteen sattui, muun muassa Teno -joessakin.

Loppuviikko menikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Perjantaista asti on ollut niin kova helle, ettei lenkille ole juuri tohtinut lähteä, ja koirat ovatkin lähinnä makoilleet varjossa. Salli -parka joutui aamupäivän olemaan toipilaanakin, kun leikkasin vahingossa siltä kynnen liian lyhyeksi. Verta tuli paljon, mutta siteen avulla vuoto saatiin lopulta tyrehtymään. Toivottavasti en tee toiste samaa virhettä, aika ilkeän näköinen tuollainen verta vuotava kynsi nimittäin on.

Tiistaina lähdemmekin koirien kanssa pidemmälle mökkireissulle. Tarkoitus olisi olla ainakin viikonloppuun saakka ja saada mökki siivottua kesäkuntoon. Toivottavasti nämä lämpimät säät jakuvat vielä, ainakin ensi viikon ajan.

Kuvia retkeltä…



Laavulla odottelemassa herkkuja



Häijyn näköinen konna



…ja reissusta

Salli tykkäsi matkustaa alasängyssä (asuntoauto on ainoa paikka missä koirat saa olla sängyssä. )



Musto vartioi autoa penkillä istuen



Salli poseeraa jyrkänteen reunalla hiidenkirnuilla





Luokassa Luokittelematon

Muston luonnetesti

Tänään kävimme Muston kanssa luonnetestissä. Aika pelottava kokemus taisi pojalle olla, vähän niin kuin olin ajatellutkin. Loppupisteet +35, laukausvarma.

Osasuorituspisteet:

Toimintakyky: -1, pieni

Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1, pieni

Taisteluhalu: -1, pieni

Hermorakenne: +1, hieman rauhaton

Temperamentti: -1, hieman välinpitämätön

Kovuus: +1, hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +2, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus: +++, laukausvarma


Muutoin osasuoritukset menivät kutakuinkin niin kuin olin odottanut, mutta hermorakenteen olin ajatellut olevan huonompi, samoin olen aina mieltänyt Muston pehmeämmäksi kuin testi antaa ymmärtää. Mutta nytpähän olen vähän viisaampi, kun asiantutijat ovat koiran luonteen arvioineet. Noilla pisteillähän testiä ei siis läpäisty, ja testin saisikin uusia aikaisintaan puolen vuoden kuluttua. Uusintaan tuskin kuitenkaan mennään, sillä tämä tulos riitti siihen, mitä lähdin testistä hakemaankin, eli arvioon Muston luonteesta. Tuomarit sanoivat vielä, että minun tulisi itse olla varmempi ja rohkeampi koiran kanssa, sillä se toimii aika pitkälle sen mukaan, miten minä asioihin reagoin. Ja tottahan se onkin. Mustohan on sellainen mammanpoika, ja hakee minusta turvaa pelottavissa tilanteissa.

Mutta kaikinpuolin koiran näköinen oli tulos. Ja eipä nuo huonot puolet arkielämää haittaa, ja kuten tuomarikin sanoi, Musto on erittäin helppo koira kotioloissa. Mukava kokemus tuo testi kuitenkin oli (paitsi jos koiralta kysytään ). Ehkä Sallikin pääsee joskus testiin, kunhan ikää tulee lisää.

Sallin korva alkaa olla jo paranemaan päin. Korvatippakuuri jatkuu vielä yli viikon, jotta saadaan tulehdus varmasti kunnolla pois. Nytpä ei olekaan sitten tiedossa mitään kummempia tapahtumia, ja ehkä ihan mukavakin keskittyä vain rauhalliseen metsälenkkeilyyn ja kesän odottamiseen.

Terveisiä eläinlääkäristä

Kävästiinpäs lääkärillä korvaa näyttämässä. Korvasta löytyi hiivan aiheuttama tulehdus, johon saatiin lääkekuuri. Lisäksi korva putsattiin kunnolla rauhoituksessa, joten jospa se nyt alkaisi parantua. Eipä kummallakaan noista koirista ole koskaan aikaisemmin ollutkaan korvatulehduksia, joten ihan uusia ovat meille nämä jutut. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut korvapunkeista, niin voidaan kuitenkin tapailla koirakamuja, eikä tarvinnut Muston luonnetestiäkään peruuttaa.

Näyttelyt meillä jää nyt taas kerran välistä noiden varoaikojen takia. Huonoa tuuria on kyllä nyt näyttelyrintamalla, mutta toisaalta, tuleehan noita näyttelyitä ja saapahan koira kehittyä rauhassa. Uusia näyttelyitä en ole edes suunnitellut, sillä mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin karvanlähtö alkanee tuossa juhannuksen tienoilla ja sitten sitä ollaankin kaljuja taas pitkälle syksyyn. Ja jos käy vielä niin, että Salli tekee pennut syksyllä, niin se on näyttelykunnossa seuraavan kerran vasta joskus ensi vuonna. No, tällaista tämä elämä on, pääasia että koira itse on kunnossa.

Hyviä uutisia Kennelliitosta

Nyt on Sallin lonkka- ja kyynärkuvat lausuttu hienoin tuloksin: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Mahtava juttu, nyt saa kasvattaja alkaa tosissaan suunnitella sulhasehdokkaita neidille.

Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin. Nimittäin Sallin toinen korva on tulehtunut. Menemme tänään eläinlääkärille tutkimaan korvaa ja tulehduksen syytä. Toivon mukaan kyse ei ole korvapunkeista. Ainakin toinen korva on ihan siisti, samoin Muston korvat, joten jospa korvaan olisi vain mennyt vettä tms, eikä mitään sen vakavampaa.

Muston kanssa menemme tosiaan lauantaina luonnetestiin. Olen jo pidempään haaveillut testauttavani pojan, ja nyt tarjoutuikin oivallinen tilaisuus, kun Lappalaiskoirat järjestää testin ja vieläpä tuossa naapurikunnassa Haukiputaalla. Mielenkiinnolla odotan, miten testi menee.