Riekkujaisia

Tänään tapasimme Vannin kanssa Pedon ja Siinun metsälenkkeilyn merkeissä. Lumisateessa otetut kuvat ovat taas mitä ovat, mutta onpahan nyt jotain todistusaineistoa pentujen menosta. Siinulla ja Vannilla tuli pientä keskustelua siitä, kumpi tässä onkaan isompi tyttö ja Vannihan se jäi nuorempana alimaiseksi. Melkoista rähäkkää ne pitivätkin, onneksi rähinät kuitenkin unohtuivat äkkiä ja välillä leikittiinkin ihan sulassa sovussa.

Siinun lähdettyä tapasimme lenkillä olleen labbisnartun, jonka kanssa pennut saivat hetken aikaa leikkiä sievästi menneen ohituksen jälkeen. Poropaimenet vaan eivät oikeen ymmärtäneet noutajan leikkiä, vaan haukkua räksyttivät tälle kuorossa. :D Paluumatkalla kuulimme vielä ampumaradalta muutamia laukauksia, jotka eivät pentuja onneksi hetkauttaneet. Kiitos seurasta! :)

Peto ja Vanni

Jipiii!

Siinu ja Peto

Vanni tutkii pusikkoa

Siinu (Lossunlikka)

Riitapukarit

Peto poseeraa

Kaverukset Peto ja Vanni

Vähän vielä painitaan

Peto söpistelee

Valokuvausharjoittelua sisätiloissa. Yllättävänkin onnistunut otos. :)

Joulukuvia

Vannista on toivottu uusia kuvia. Itselläni ei ole nyt oikein ollut kuvaamisintoa, johtuen a) huonoista valo-olosuhteista ja b) kovista pakkasista. Nyt kuitenkin joulun kunniaksi kaivoin kameran naftaliinista ja painuin hunnilauman perässä pihalle. Tänään huomasin, että Vanni on nyt mennyt korkeudessa Sallin ohi. Mittausmenetelmä oli niinkin virallinen kuin meidän olohuoneen sohvapöytä. :D Vanni on pöytää aavistuksen korkeampi, kun taas Salli jää pikkuisen sen alle. Pöytä on jotain 45 cm korkea. :)

Jouluaatto meillä meni rauhallisissa merkeissä kotosalla. Koirat saivat Salaman porukalta lahjaksi luut, joita on jyrsitty vielä nyt joulupäivänäkin. Muita lahjoja ne eivät varsinaisesti saaneetkaan, paitsi viikon etuajassa ne saivat uuden lelun, röhkivän pos...ei kun eihän se ole possu ensinkään, vaikka vaaleanpunainen onkin, vaan virtahepo. Oli mikä oli, Vanni tykkää. :) Aattoyönä hautausmaareissun (jonka ajan koirat odottivat toki autossa) jälkeen käytiin kuutamossa lenkillä. Ai että tykkään kulkea kuun valaisemassa hiljaisessa metsässä!

Tassua paleltaa

Koko joukkio yhdessä kuvassa!

Vanski

Ison koiran naama jo

Sallin kanssa riekkumista

Millään ei malttaisi pysyä paikallaan

Iso poika

22. päivä oli komea auringonlasku

Meidän joulukuusi on tänä vuonna ulkona jäälyhtyjen seurassa.
"Jalustana" toimi ei_niin_tasainen halkopino, joten kuva on hieman vino.

Joulutervehdys

Itsenäisyyspäivää

Kirpakka pakkaspäivä tänään. Koirilla on tylsää kun akka makaa vuoteen omana potemassa flunssaa jo toista kertaa tänä syksynä. Yksikin olisi riittänyt. Käytiin kuitenkin sen verran takapihalla, että napsin koirista vähän kuvia. Pitäähän naperon puolivuotispäivä ikuistaa valokuviksi! Niin, tuo on jo puolivuotias, iso rakki. Pentuaika on mennyt melkoisella vauhdilla ja kohta aletaan olla jo näyttelyiässä. Hui. Siitä tulikin mieleeni, että jalostuspäivien näyttelyyn pitäisi varmaan jo alkaa ilmoittautua pikkuhiljaa. Täytyykin tarkistaa milloin ilmo menee umpeen. Tarkoitus olisi siis lähteä pentuluokkaan Vannin kanssa. Treeniäkin me kyllä tarvittaisiin, eihän tuo osaa vielä mitään. Treenailu on muutoinkin jäänyt aivan luvattoman vähälle viime aikoina kun on ollut muka kaikenlaisia kiireitä. Toisaalta tekee varmaan ihan hyvääkin pennulle välillä elää vähän pellossa, eiköhän ne opitut asiat siellä jossain pään sisällä ole hautumassa (?).

Mutta niihin kuviin. Tarkoitus oli tietenkin, kuten aina, ottaa pennusta sellaisia kauniita rakennekuvia. No, kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu, joten se niistä sievistä poseerauskuvista sitten. Penikka pisti elämän risaiseksi ja riekkui ja loikki menemään sellaisella innolla, ettei sitä mikään mahti maailmassa olisi saanut seisomaan kauniisti paikallaan. Näillä siis mennään nyt.