maanantai 28. tammikuuta 2013

Jalostuspäivät Kuopiossa

Viime viikonloppu vierähti reissussa. Lauantaiaamuna lähdettiin Vannin kanssa ajamaan ensin kohti Kajaania, mistä otettiin Tiia ja Saiva kyytiin ja jatkettiin Kuopioon. Juuri ja juuri kerettiin heittää koirat sukulaisteni luokse ja sitten kiidettiinkin kohti Iso-Valkeista ja Lappalaiskoirien "luentoa". Tai no, kyseessä oli workshop-tyyppinen tilaisuus, jossa keskusteltiin ryhmissä rodun asioista. Tulimme tyylikkäästi paikalle hieman myöhässä, joten jäimme kuuntelemaan keskustelua taka-alalta. Mielenkiintoista asiaa tulikin esille. Tilaisuuden jälkeen jäimme katselemaan muutamia jalostustarkastuksia. Kiinnostavaa seurattavaa ovat nekin, harmi kun emme ehtineet katsoa kaikkia. Eritoten olisi ollut mukava nähdä ja kuulla Vannin Sipi-emon tarkastus, joka olikin kuulemma mennyt oikein hyvin. 

Koirat olivat käyttäytyneet onneksi hyvin hoitopaikassa, vaikka pelkäsimme niiden aiheuttavan pienen sirkuksen. :D Vanni ja Saiva näyttivät onneksi tulevan toimeen oikein hyvin, aivan kuten olimme odottaneetkin.

Sunnuntaiaamuna oli sitten vuorossa itse näyttely. Olimme paikalla taas viimetipassa, mutta ehdittiin kuitenkin kehään ihan hyvin. Katsoin jo kehään mennessä, että vastassa on melkoisen kovatasoinen joukko narttupentuja, toinen toistaan vahvempia ja paksuturkkisempia. Vanni erottui joukosta pitkäkoipisena rimpulana, ja samaa mieltä oli myös tuomari Tuula Pratt. Arvostelu kuului näin:

Oikeat mittasuhteet, mutta vielä kovin kevyt ja kapea kauttaaltaan. Kapeus näkyy myös päässä, jonka tulee vielä kovasti täyteläistyä. Hyvä kaula. On huomattavasti voimakkaammin kulmautunut takaa kuin edestä. Hyvä häntä. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, mutta hyvin ahtaasti sekä edestä että takaa. Niukassa turkissa. Esiintyy erinomaisesti.

Ihanhan tuo oli näköinen arvostelu, eikähän tuonikäisen toki tarvitsekaan olla vielä "valmis". Vanni käyttäyi ihan mukavasti kehässä, joten tästä on hyvä jatkaa Raahen näyttelyyn, joka on ensi lauantaina. Sitten mennäänkin seuraavan kerran kehään aikaisintaan keväällä, kun päästään junnuluokkaan.

Kävimme vielä luovuttamassa verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmälle ja tapasimme Sipi-emon. Äiskä on ihan mielettömän kaunis, toivotaan että Vannikin on joskus yhtä sievä. :)

Kiitos Tiialle reissuseurasta ja kuvista!

Äiti ja tytär (kuva Tiia Eskelinen)

Urheat verenluovuttajat (kuva Tiia Eskelinen)

Mitäköhän tässä tapahtuu. :D (Kuva Tiia Eskelinen)

Vanni kehässä (kuva Tiia Eskelinen)
Kuva Tiia Eskelinen
Sipi

Kerjätään nameja. Saiva taustalla on harmissaan kun häntä ei huomioda.




sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Mätsäri

Kävästiin tänään Vannin kanssa mätsäreissä. Vannihan ei ole koskaan ennen ollut tuollaisessa tapahtumassa, missä on kauheasti ihmisiä ja koiria, kauhea meteli ja hälinä. Vähän mietin, että miten mahtaa pirpana käyttäytyä tuollaisessa tilanteessa. Kehän ulkopuolella se ei osannut käyttäyty kovinkaan hyvin, kiskoi vaan joka suuntaan, hyppi ihmisten päälle (kärkkyi nameja) ja oli menossa tekemään tuttavuutta jokaisen ihanan koiran, varsinkin pentujen, kanssa. Paikalla oli myös tuttuja, kuten Kieppi, Zorro, Kira ja Nelli, joista varsinkin viimeinen oli aivan vastustamaton. Kirankin kanssa olisi ollut ihanaa painia, mutta kun ei päässyt. Tylsää. :D Vanni oli siis kuin olisi Linnanmäelle päässyt ja ajattelin että kehässä se ei varmasti kuule eikä näe mitään. Mutta kuinkas kävikään, Vannihan esiintyi tosi kauniisti, ei kiskonut eikä rynninyt ja seisoi sievästi. Tuloksena punainen nauha. Tuomari kehui Vannin esiintymistä ikään nähden erinomaiseksi. :)

Pitkän odottelun jälkeen pääsimme lopulta "ryhmäkehään". Vanni ehti juuri ennen kehäänmenoa bongata ihanan oksennuskasan, joka veti puoleensa vielä kehässäkin. Kuitenkin kehässä meni jälleen hyvin ja sijoituimme lopulta kolmansiksi. Olen todella positiivisesti yllättynyt tästä tuloksesta. Onneksi ei tarvinnut enää jatkaa, pentu alkoi nimittäin olla aika väsynyt jo lopussa ja omat sormenikin olivat sen verran jäässä että ihan mukava oli päästä autoon ja kotiin. Kotiintuomisiksi saimme pussillisen herkkuja ja hienon ruusukkeen. Nyt vaan toivotaan että Vanni osaisi tuon esiintymisen taidon vielä niissä oikeissakin näyttelyissä. :D

lauantai 5. tammikuuta 2013

Nätotreenit

Tänään olimme Vannin kanssa lappalaisporukalla treenaamassa tulevia koitoksia varten. Olen siis päättänyt viedä pirpanan ensin Kuopioon jalostupäiville tammikuun lopussa ja sitten heti helmikuun alussa Raaheen. Kuopionreissu oli jo vähällä peruuntua, mutta Saiva emäntineen innostui lähtemään matkaseuraksi ja majoituskin järjestyi sukulaisten luota, joten reissu järjestyy. Kivaa! Paikalle on tulossa myös Vannin ihana Sipi-emo. :)

Treenit sujuivat oikein mukavasti. Vanni esiintyy rauhallisesti ja antoi "tuomarin" katsoa hampaatkin ihan nätisti. Toivotaan että se osaisi käyttäytyä sitten ihan oikeassa kehässäkin. Huomenna olisi tarkoitus käydä mätsärissä kokeilemassa kehäkäytöstä ja katsomassa "näyttely"hulinaa.

Treenien lopuksi koirat saivat leikkiä vähän aikaa keskenään. Voi kun oli ihanaa riekkua pitkästä aikaa. :D
Mukana menossa olivat jo tutuksi tulleet porokoirat Kieppi ja Touko. Kiitos treeni- ja leikkiseurasta!

Kieppi "tuomarin" käsittelyssä




Touko poseeraa


Toukolla on komea uroksen pää

Sitten riekutaan!










Valpas vahti



tiistai 1. tammikuuta 2013

Uutta vuotta!

Siinäpä se mennä hurahti vuosi 2012, eikä kauan odotettua maailmanloppuakaan sitten tullut, joten lienee aika taas suunnata kohti tulevaa vuotta. Uudenvuoden vastaanotto sujui meillä rauhallisesti, kuten aiempinakin vuosina. Jokaisen vuodenvaihteen alla luen netistä koirista, jotka saavat mielettömän paniikin raketeista, ja löytyypä sellaisia tapauksia pari lähipiiristäkin. Ja joka kerta stressaan omien koirien suhtautumista, tähän asti onneksi vielä ihan turhaan.

Lenkitin koirat hyvissä ajoin päivällä, ja alkuillasta menimme anoppilaan saunomaan ja sitten kävin tuomassa koirat kotiin ja lähdin itse naapuriin uutta vuotta vastaanottamaan. Kauempaa kuuluvaan paukkeeseen koirat eivät oikeastaan reagoineet mitenkään, Vanni jäi vain kuuntelemaan kylältä kuuluvaa, selvästi hätääntynyttä koiran haukkumista. Mikä ihme siinä on, että koirat pitää jättää ulos uutenavuotena, varsinkin ne yksilöt, jotka pelkäävät. Ihan sääli tuli tuonkin haukkujan puolesta. Lähtiessäni jätin koirille valoja päälle, verhoja kiinni ja tangokonsertin kuulumaan telkkarista, sekä annoin puruluut kaluttaviksi. Palattuani puolenyön jälkeen vastassa oli unisia koiria. Onneksi. Kävimme vielä takapihalla pissillä ja sitten painuimme nukkumaan koko porukka. Jossain vaiheessa lähinaapurimme ampui vielä muutamia raketteja, mutta en kuullut että koirat olisivat reagoineet näihin läheltäkään tuleviin pamauksiin. Olin itse jo kerennyt nukahtaa, niin en jaksanut enää lähteä tarkistamaan tilannetta.

Vuosi sitten kirjoitin tulevan vuoden suunnitelmista seuraavaa:
"Ensi vuodelle olisikin monenlaista suunniteltuna. Sallin pentuprojekti nyt on tietenkin päällimäinen tavoite, mutta sen lisäksi haluaisin saada Sallin luonnetestiin ja jos pennut jäävät taas tulematta niin varmaan käymme jossain näyttelyssäkin pyörähtämässä. Muston kanssa jatkamme agilityharrastusta ja varmaan teemme kesällä jonkinlaisen vaellusreissunkin. Muitakin suunnitelmia on, mutta ne varmistuvat vasta tuossa kevään kuluessa joten niistä lisää sitten myöhemmin. :) Nyt keskitytään kuitenkin ensin joulun viettoon!"

No, Sallin pentuprojekti meni miten meni, luonnetesti jäi käymättä eikä näyttelykehissäkään pyöritty kertaakaan. Muston kanssa käytiin yksi agikurssi, mutta siihenpä se sitten jäikin. Vaellusreissuja tehtiin kaksikin, jotka molemmat oikein onnistuneita. Pitkä reissu tosin jäi tekemättä. Muihin suunnitelmiin kuului pentu, tosin tämäkään ei sitten mennyt ihan suunnitellulla tavalla. Pennun piti nimittäin mennä sijoitukseen, mutta koska se täydellinen sijoituskoti peruuntuikin niin "jouduin" ottamaan pennun itselleni. Olisin toki voinut etsiä Vannille toisen sijoituskodin, mutta jokin tässä pennussa tuntui niin omalta, ennen kuin olin sitä edes nähnyt, että en edes harkinnut enää muita vaihtoehtoja. :) Vannin tulon myötä tietysti loppuvuosi kului aikalailla pennun ehdoilla ja se veikin suurimman osan huomiostani. Mukava vuosi takana, toivottavasti vielä mukavampi edessä.

Tulevalle vuodelle suunnitelmissa olisi Sallin astutusyritys vielä yhden kerran. Olen jo melkein päättänyt että jos ei vieläkään onnistu, niin sitten antaa olla. Uros on onneksi tällä kertaa lähellä, joten ei tarvitse lähteä toiselle puolelle Suomea toteamaan että hukkareissu tuli tehtyä. ;) Juoksuja siis odotellaan, ja luultavasti Vannikin tekee piakkoin ensimmäisen juoksunsa. Muston kanssa voitaisiin taas käydä jokin agikurssi, samoin Vannille olisi tarkoitus lajia esitellä. Vannin kanssa käydään näyttelykehissä, Raahen näyttely helmikuun alussa olisi listalla, jalostuspäiviä tässä vielä harkitsen muutaman päivän. Vaellusreissusuunnitelmiakin on ja pohjoisessa nyt käydään toki muutenkin. Siinäpä varmaan tärkeimmät suunnitelmat. Katsotaan taas vuoden päästä mitä on saatu aikaan. :D

Lopuksi pieni kuvakokoelma viime vuodelta.

Loppiaisena paistoi aurinko
Kevään kestohangilla
Pääsiäisretkellä Puolangalla
Toukokuussa meillä oli hetken aikaa rantatontti
Extreme-retkeilyä Kalimenlammella
Kevättä mökillä
Kevään ensimmäinen venereissu
Penan ja Muston leikkimistä
Salli ja Saiva
Hossanreissulla kesäkuun alussa
Hetassa heinäkuun alussa
Viilentymistä tunturipurossa
Jäämerta katsomassa
Nuvvusjoen varressa heinäkuun lopussa
Pentu on kotiutunut
Vannin eka mökkireissu
Siskelilammen kota
Aihkipetsin kierroksella elokuussa
Vanni leikkii kamujensa kanssa
Vanni eka kertaa pohjoisessa, syyskuun alussa
Isot poseeraavat tunturinhuipulla
Tutustutaan Ykän kanssa lokakuussa
Ensimmäinen kunnon pakkaspäivä marraskuussa