Viikonloppu kului muuttopuuhissa. Laumamme hajaantui eri teille, ja sen seurauksena minä ja koirat muutimme takaisin kaupunkiin. Tutuille huudeille kuitenkin päädyimme, nimittäin samaan taloon, jossa Musto ja Salli ovat ensimmäiset vuotensa eläneet. Asunto on kuitenkin eri tällä kertaa, pieni 45-neliöinen kaksio luhtitalon 1. kerroksessa. Oikein passeli meille neljälle. Pihaa ei ole aidattu, mutta kesällä olisi tarkoitus se tehdä, jolloin koirat saavat myös vähän ulkotilaa käyttöönsä.
Jännitin vähän, että miten hihnalenkkeilyt ihmistenilmoilla alkaisivat sujua kolmen vuoden tauon jälkeen. Ja Vannihan ei ole koskaan pahemmin kaupunkihihnailua harrastanutkaan. Lähtötilanne oli siis sellainen, että kaikki katastrofin ainekset olivat kasassa. :D Ekat lenkit sujuivat kuitenkin ihan tosi kivuttomasti, ohituksineen päivineen. Ja Vanni taisi suoriutua niistä ohituksista vielä isojakin paremmin! Vannilla on vaan vähän vielä harjoittelemista reunassa kulkemisessa. Se kun koittaa välillä puikata minun takaani keskitien puolelle, ja itse taas haluan että kaikki kulkevat minun ja tienreunan välisellä alueella. Noh, eiköhän tuo äkkiä opi. Toisaalta ihan kiva taas lenkkeillä täällä noita tuttuja reittejä pitkin, ja onhan siinä koirillekin enemmän nähtävää ja haisteltavaa kuin metsässä. Metsäilemässäkin käydään kuitenkin vielä usein, kun käyn työpäivien jälkeen metsässä juoksemassa. Hihnajuoksemisesta kolmen kanssa en taida edes uskaltaa haaveilla. :P
Muutoinkin koirat tuntuvat sopeutuneen ihan kivasti tänne uuteen kotiin. Naapureista kuuluviin ääniin ei juurikaan reagoida, eivätkä muutenkaan ole hilluneet ylimääräisiä. Toivottavasti käyttäytyvät jatkossakin yhtä hyvin.
Semmoista tällä kertaa. Kuvia mulla ei oikein nyt ole, kun ei ole ollut intoa/aikaa kuvailla. Mutta pitää koittaa korjata tilanne jossain vaiheessa.
