Haapaveden ryhmis ja mustien riekkuhetki

Eilen kävimme Salliskan kanssa Haapaveden näyttelyssä. Tuomarimuutoksen takia olin jo vähällä perua koko ilmoittautumisen, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä kokeilemaan. Hannu Talvi oli siis tuomarina ja antoi Sallille seuraavanlaisen arvostelun:

Musta-valkoinen, ihannekoko, massakkaassa kunnossa, loiva otsapenger, hieman lattea kallo. Hyvä kaula ja selkälinja, vankka runko. Oikea-asentoiset raajat. Turkki ei parhaimmillaan. Korkea-asentoinen häntä, miellyttävä rauhallinen luonne. Normaali liike.

Itse olisin toivonut kattavampaa arvostelua rakenteen osalta, mutta tyytyväinen olen tuohonkin arvosteluun. Ihanhan se on Sallin näköinen. Vähän jäin ihmettelemään tuota kun tuomari kehotti laittamaan koiran laihdutuskuurille (vai olisikohan tarkoittanut emäntää sittenkin. ). Voihan se toki olla että on vähän ylimääräistä tarttunut tässä talven aikana, sitä vaan itse “sokeutuu” omalle koiralleen eikä huomaa pieniä muutoksia. Mikään punkero Salli nyt ei kuitenkaan ole, sen voin itsekin sanoa ihan hyvällä omalla tunnolla. Ehkä kuitenkin alan nyt pikkuisen pudottamaan ruoka-annoksia molemmilta, kun tallilla nuo hevosenpskat ym herkut maistuvat niin hyvin. Kahden viikon kuluttua suuntaamme Ristijärvelle, sitten näyttelyt lienevätkin taas siinä vähäksi aikaa ja alamme odotella karvanlähtöä.

Mustolle tein tuossa viikko sitten “kurakelitrimmin”, eli leikkasin housu- ja jalkakarvat sekä mahanalusen lyhyeksi. Harkinnassa olisi lyhentää kesäksi koko turkki, mutta siinä lienee aikamoinen urakka, joten täytynee harkita asiaa vielä.

Perjantaina kaivoin kameran esiin ja kuvailin koirien riekkumista. Tai lähinnä Mustoa ja Saivaa, sillä Sallilla oli tärkeämpääkin tekemistä:



Mutta Mustillapa olikin hauskaa, eikä näihin karkeloihin mitään riemunkirjavia olisi huolittukaan.

Kevättä ilmassa

Onpas taas mennyt pitkä aika edellisestä päivityksestä. On ollut niin paljon kaikenlaista asiaa hoidettavana ettei ole kerennyt miettiä blogin kirjoittamista, niinkuin ei paljon mitään muutakaan. Meidän elämässä onkin tapahtumassa isohko muutos, josta kerron lisää sitten kunhan asiat viimein varmistuvat.

Maaliskuussa kävimme oman lauman voimin reissussa pohjoisessa. Vuokrasimme Ivalosta mökin kolmeksi yöksi. Sieltä ajelimme sitten mutkan Dalvadasissa, ja innostuimmepa rämpimään ylös tunturiin omalle mökillemme. Liekö siellä kukaan koskaan talvella käynytkään aiemmin. Lunta oli paljon, ja suksillakin upposimme lähes vyötäröä myöten hankeen heti kun kelkan jälki loppui. Koirillakin oli aika hankalaa päästä etenemään lumessa, mutta niin sitä vaan mentiin sitkeästi perille asti. Upealta maisemat näyttivät talviasussaankin, mutta kyllä se kesä kuitenkin vie voiton. Sitä odotellessa siis. :)

Muutoin olemme elelleet ihan tavallista arkielämää. Salli on kasvatellut turkkiaan ihan hyvällä menestyksellä, ja tämän kuun aikana suuntaammekin kahteen näyttelyyn. Parin viikon kuluttua mennään Haapavedelle ja neljän viikon kuluttua Ristijärvelle. Haapavedellä oli tullut tuomarimuutos, joten Potin sijasta lappalaiset arvosteleekin Hannu Talvi. Pahoin pelkään, että tämä tuomari ei Sallista tule pitämään mutta käydäänpähän nyt kokeilemassa. Seuraavat näyttelyt menevätkin sitten varmaan ensi keväälle. Eilen kävimme lappalaiskoirien nätotreeneissä. Salli käyttäytyi hyvin ja esiintyi kivasti, mutta liikkui laiskasti. Kontaktissa liikkuminen oli vähän reippaampaa, mutta muuten sitä sai suurinpiirtein vetää perässä.

Saiva emäntineen on ollut nyt viikon verran Tallihommissa meidän kanssa, joten koirilla onkin ollut kokopäiväinen leikkikaveri. On ollut iltaisin sen verran väsynyttä porukkaa, ettei ole pahemmin enää lenkille tarvinnut lähteä. Toisaalta, pitäisi kyllä alkaa taas lenkkeillä vähän enemmän nyt kun maa sulaa. Molemmilla koirilla on lihaskunto selvästi heikentynyt talven aikana, ja varsinkin Mustolle alkaa jo ylimääräistä kertyä vatsaan, vaikka ruoka-annokset ovatkin pienehköjä. Tahtoo vaan itsellä laiskuus iskeä iltaisin kun on päivän kävellyt, nostellut ja kantanut. Ja koiratkin kun ovat päivän ulkona vapaana, niin eipä sitä aina tule lenkille enää lähdettyä. Mutta ehkä tämä kevät toisi vähän intoa siihenkin hommaan. Mukavaa kun on jo lämpimämpää ja lumet sulavat vauhdilla. Ainut miinus on vain tuo kura, mitä kantautuu koirien mukana sisälle. Mutta eipä valiteta, pääasia että kesä on tulossa.

Kuvia en ole viimeaikoina pahemmin ottanut, mutta tässä muutama pohjoisesta.









Ja vielä Salliska eilisissä nätotreeneissä (kuva Tiia E)