Agilitya osa 2

Laitetaanpa taas vähän raporttia agiharrastuksen edistymisestä. Viime viikolla menimme tuttuja esteitä ja pieniä radanpätkiä, enimmäkseen putkea ja hyppyjä. Tunnin alkuvaiheessa Sallista näytti jo löytyvän vauhtiakin, mutta loppua kohti väsymys alkoi voittaa ja vauhti hiipui. Treenipäivinä yritin kyllä pitää koiria sisällä suurimman osan päivästä etteivät riekkuisi itseään väsyksiin, mutta kyllähän se virta alkaa siitä huolimatta olla jo lopussa illalla.

Eilen jatkoimme pienten radanpätkien harjoittelua ja tutustuimme myös keinuun. Salli otti keinun ihan rauhallisesti, vaikka vähän se meinasi kyllä jännittää. Hiljalleen kun opetellaan ja totutellaan, niin varmastikin se siihen tottuu. Palkkaamiseen käytimme aika paljon lelua, mikä ei Sallille oikein tunnu sopivan. Keksinkin sitten keinon, millä saada hiirilelusta kiinnostavampi: sidoin sen häntään palan broilerin sydäntä. No, vähän se lisäsi kiinnostusta, mutta ei ihan riittävästi kuitenkaan. Pitäisikin nyt alkaa harjoitella tätä lelulla leikkimistä enemmän kotioloissa, niin jospa se muistuisi sitten paremmin mieleen treeneissäkin. Tunnin alussa sain lainata erään kurssikaverin lelua, oikeaa jäniksenkäpälää. Käpälä olikin huippujuttu, ja niimpä pyysinkin kurssikaveria tuomaan meillekin oman käpälän. Lupasi tuoda, jos vain saa sellaisen hommattua.

Sallin lempieste on selvästi puomi, ja hyvänä kakkosena tulee A. Putkikin alkaa sujua jo mukavasti, samoin hypyt. Pujottelussakin se on hoksannut jo sen idean eikä yritä enää rynniä verkkojen yli, kuten alussa. Vielä kun saataisiin lisää varmuutta peliin, niin varmaan vauhtiakin alkaisi löytyä. Salli tarvitsee selvästi aikaa tutustua esteisiin kunnolla saadakseen varmuutta niiden suorittamiseen. Olemme edenneet tuolla kurssilla melkoista vauhtia, ja välillä tuntuukin että olisi hyvä ottaa vähän useampia toistoja ennen kuin siirrytään seuraavaan tehtävään. Toisaalta, tunti on lyhyt aika kun treenaamassa on kuusi koiraa, joten on ihan ymmärrettävää ettei aika riitä kaikkeen.

Agin kannalta on harmi, että Sallilla on juoksu tulossa. Nyt olisi ollut mahdollista jatkaa jatkokurssille heti tämän alkeiskurssin perään, ja varmasti oltaisiin jatkettukin, jos ei juoksua olisi tulossa. Tuo etenemistahti on kuitenkin sen verran kova, että yhtään kertaa ei kestäisi jäädä väliin. Jospa pääsisimme edes jonkin verran treenailemaan tuossa kevään/kesän aikana, niin sitten syksyllä voisi miettiä jatkokurssille menoa. Ja mielessä on kyllä käynyt tokokurssikin. Katsotaan nyt, mihin energia (ja rahat) riittävät.

Sallin pentuprojektikin on taas otettu esille. Uros on katsottuna, suositus hankittu jtk:lta, ja nyt vaan enää odotetaan sitä juoksun alkamista. Toivottavasti se ei kuitenkaan vielä pariin viikkoon alkaisi, että saataisiin tuo kurssi alta pois. Sunnuntaina lähdemmekin Sallin kanssa Kuopioon jalostuspäiville Onnin kannustusjoukoiksi ja katselemaan näyttelyhumua.

Pakkaskuvia

Tänään oli hieno ilma, joskin vähän turhan kylmä. Käytiin pitkästä aikaa metsälenkillä Saivan kanssa, ja räpsin koirista muutamia kuviakin. Tässäpä niitä tulee. Kiitos lenkkiseurasta.

Musto





Salli ja Musto





Saiva







Saiva ja Musto





Ja kaikki yhdessä

Agilitya

Eilen olimme taas Sallin kanssa agikurssilla. Tällä kertaa aloitimme heti tunnin alussa esteiden harjoittelun. Aluksi menimme pituushyppyjä ja rengasta. Pituushypyt sujuivat ihan mukavasti, kunhan vauhtia vain löytyi riittävästi. Samoin rengas meni ihan hyvin, mitä nyt tuo eteenpalkkaaminen vähän takkuilee. Salli ei oikein ole hoksannut jutun juonta vaan odottaa palkan tulevan minulta, niinkuin aina ennenkin.

Sitten harjoittelimme putkea ja siihen ohjausta. Aiemmin putken kanssa on tehty siten, että omistaja menee putken toiseen päähän houkuttelemaan koiraa kurssin ohjaajan päästäessä koiran putkeen. Nyt aloitimme siten, että omistaja meni ensin noin puoleenväliin putkea, josta sitten ohjasi koiran putkeen ja juoksi itse vierellä. Palkka oli odottamassa muutaman metrin päässä putken päästä. Seuraavalla kerralla omistaja meni koiran vierelle putken alkuun ja ohjasi siitä koiran putkeen. Viimeisellä kerralla ohjaus tapahtui koiran takaa. Tämä viimeinen kohta olikin haastavampi kun koirahan tietysti kääntyy katsomaan omistajaa, vaikka tarkoitus olisi katsoa sitä putken päässä odottavaa palkkaa. No, harjoitus tehnee metsurin tässäkin.

Kun putki sujui hyvin, siirryimme aidoille. Aidat olivat tässä vaiheessa hyvin matalalla, sillä tarkoitus oli jälleen saada lähetettyä koira eteen ja osumaan aidoille, siivekkeiden väliin. Kurssin ohjaaja meni makupalojen kanssa “etupalkaksi” ja omistaja lähetti koiran matkaan. Ensin yksi aita, seuraavalla kierroksella kaksi ja lopulta kolme peräkäin. Lopuksi mukaan otettiin myös putki, joka oli samassa linjassa aitojen kanssa. Eli koira ohjattiin ensin putkeen ja siitä aidoille. Salli suoriutui näistä harjoituksista hienosti.

Välissä kertailimme A:ta ja puomia samaan tapaan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Salli muisti hienosti pysähtyä kontaktille, tosin puomilta se tuli kertaalleen alas vähän turhan vauhdikkaasti. Tässä harjoituksessa pidin Sallin kokoajan vapaana, ja A-esteellä sitä vähän hirvittikin tulla “yksinään” ilman hihnan tukea alas esteen harjanteelta. Parin kerran jälkeen epävarmuus kuitenkin unohtui ja alastulokin sujui taas hyvin.

Sitten oli vuorossa pujottelu. Pujottelussa käytetään apuna verkkoja ja ohjureita, vasta-alkajia kun ollaan. Kurssin loppupuolella verkot otetaan sitten pois, mutta ohjurit jäävät vielä tukemaan oikeaoppista suoritusta. Ensimmäisellä kerralla Salli pääsi hyppäämään verkon yli kesken pujottelun ja tietysti yritti sitä toisellakin kierroksella. Kaksi viimeistä kierrosta onnistuivat ihan hyvin.

Tunnin lopussa olikin vaikein osuus, eli pieni radanpätkä. Ensin ohjattiin koira putkeen, sitten aidalle, aidan jälkeen valssikäännös ja takaisin putkeen. Käännökseen asti kaikilla meni hienosti, mutta putkipa aiheuttikin ongelmia, se kun piti mennä nyt päinvastaiseen suuntaan kuin aiemmilla kerroilla. Pienellä avustuksella putkeen päästiin ja “rata” saatiin suoritettua loppuun saakka.

Mukavaa tuolla kurssilla kyllä on. Eilen Sallikin oikein innostui hommasta ja jopa vauhtiakin löytyi välillä. Tuota eteenpalkkaamista pitäisi harjoitella täällä kotonakin, että koira hoksaisi idean, eikä odottaisi palkan tulevan aina minulta. Innolla odotan jo seuraavaa kertaa.

Uusi vuosi, uusia kamuja ja uusi harrastus

Juhlat on nyt juhlittu vähäksi aikaa ja paluu arkeen on koittanut. Vaikka, eipä mulla kyllä mitään ylimääräisiä vapaita ole nyt ollutkaan kun olen niin vasta aloittanut työt. Ja koirathan “joutuvat” myöskin olemaan töissä silloin kun akkakin. Rankkaa on niidenkin elämä, puoli 7 herätys, ruoka kuonon eteen ja autoon. Sitten ovatkin pihalla 6-8 tuntia päivästä riippuen. Toisinaan käydään vielä iltapäivällä metsälenkki ennen kuin tullaan takaisin kotiin. Kyllä sitä ollaankin sitten väsynyttä porukkaa illalla, niin koirat kuin minäkin. No, eipähän käy aika pitkäksi.

Uusi vuosi meni rauhallisissa merkeissä anoppilassa. Heti kuuden jälkeen alkoi kauhea pauke, ja sitä kestikin sitten pitkälle yöhön. Enpä muista aiemmin olleen ihan noin kovaa pommitusta kuin tänä vuonna. Anoppila sijaitsee onneksi niin omassa rauhassaan maaseudulla, että ihan lähellä raketteja ei ammuttu. Niimpä kävimme vielä iltasella lenkillä metsässä paukkeen kuuluessa kauempaa. Sallin pidin varmuuden vuoksi hihnassa, mutta eipä tuo onneksi ollut millänsäkään, enemmän sitä taisivat kiinnostaa metsästä löytyneet kauriiden jäljet. Musto on sen verran “pomminvarma”, että se sai juoksennella vapaana.

Tuosta jouluaaton onnettomuudestakin on toivuttu, ja Sallilla ja Reetulla leikit sujuvat taas entiseen malliin. Sallin silmätkin palautuivat oikeanvärisiksi noin viikossa, eikä muitakaan jälkioireita tullut. Pannat ovat kyllä pysyneet poissa kauloista, ja pysyvät jatkossakin aina kun emme ole itse vahtimassa koiria. Sama pätee myös valjaisiin. Vasta tässä luin että tuollaisia tapauksia on sattunut paljonkin, ja vieläpä kohtalokkain seurauksin, joten varovaisuuteen on syytäkin!

Uudenvuoden päivänä kävimme Sallin kanssa tutustumassa uuteen kaveriin. Lukan perheeseen on tullut uusi jäsen, pikkuinen mittelityttö Lumina. Lumina oli aivan ihastuttava pikku otus, kuin karhunpentu, ja melkoisen vikkeläkin. Salli oli vähän ihmeissään tästä uudesta tuttavuudesta, eikä oikein innostunut leikkimään. Mutta nyt oltiinkin sisätiloissa, jossa tilaa on aika vähän niin ehkä parempikin etteivät kauheasti intoutuneet riekkumaan. Jospa seuraavalla kerralla päästäisiin ulos, niin eiköhän sitä vauhtiakin sitten löydy vähän enemmän. Musto saa tutustua Luminaan sitten myöhemmin, kunhan ollaan “väljemmillä vesillä”, eikä Lukan reviirillä. Sunnuntaina tapasimme Onnin ja ensimmäistä kertaa myös Myyn. Lisäksi tallilla on käynyt jos jonkinnäköistä ja -rotuista koiraa, niin pentuja kuin aikuisiakin, joiden kanssa on niin ikään leikitty.

Keskiviikkona aloitimme Sallin kanssa agilitykurssin. Ekalla kerralla harjoittelimme vähän palkkaamista ja kokeilimme putkea, pujottelua, puomia, A-estettä, rengasta sekä pussia. Kaikki esteet sujuivat Sallilta hienosti. Hankaluuksia tuottaa A-esteellä ja puomilla alastulon kontakti, sillä koira pitäisi opettaa pysähtymään esteen alla siten, että etujalat ovat maassa ja takajalat kontaktipinnalla. Sallilla meinaa aina valahtaa takapää alas ennen kuin ehdin pysäyttää sen. Puomilla tämä onnistuu helpommin, sillä siinä alastulo on loivempi kuin A-esteellä. Lisäksi Sallin kanssa on ongelma lelupalkkauksessa. Salli kun ei leluista oikein välitä, eikä innostu lähtemään perään esim. lelua heitettäessä. Ja agilityssa lelupalkkaus olisi usein parempi ja helpompi toteuttaa kuin namipalkka. Täytynee vain harjoitella ja yrittää keksiä keinot palkkaamiseen. Ensi viikolla taas treenataan lisää.

Loppiaisena kävimme mutkan Puolangalla katsomassa, vieläkö mökki on pystyssä. Ja olihan se. Ihanan valkoista oli kaikkialla, ja koirat nauttivat lumesta. Mukana olivat myös Aatu ja Reetu. Maisemakuvia löytyy täältä, ovat niin suuria etten ala niitä linkittämään tänne blogiin.

Tässä kuitenkin muutamia koirakuvia alkuvuodelta.

Ihana pikku Lumina



Mustoa











Ja Sallia