Loppukesän tunnelmia

Niimpä niin, kesä alkaa olla lopuillaan ja kylmä, pimeä syksy tulee. No, enää neljä kuukautta niin päivä alkaa taas pidentyä. Positiivista. Koirille tosin viilentyneet ilmat on tuoneet helpotusta, ja nyt jaksaa juosta taas vaikka kuinka paljon. Kamuja on tavattu muutaman kerran, ja mökillä oltiin pari viikkoa sitten, mutta sen kummempia tavallisuudesta poikkeavia juttuja ei sitten ollakaan tehty.

Viikko sitten perjantaina meillä olikin toiminnantäyteinen päivä. Aamulla suunnistimme Saivan kotikulmille tarkoituksenamme tutustua kaupunkielämään. Ihan keskustankin läpi käveltiin ja ihmeen rauhallisesti koirat olivat. Olin kuvitellut Muston stressaavan ihmisvilinää ja keskustan ääniä, mutta eipä tuo ollut millänsäkään. Salli yritti kaikista avoimista ovista sisälle, erityisesti kampaamo olisi kiinnostanut. Liekö neiti sitten halunnut uuden kampauksen, kuka ties. :D Keskustan jälkeen suuntasimme Kiikelinsaareen, jossa koirat pääsivät vähän kahlailemaankin. Tosin vieressä uiskennellut sorsa taisi viedä kaiken huomion. Lopuksi käytiin vielä koirapuistoilemassa ennen kotiinlähtöä. Mukavahan tuo oli välillä lenkkeillä vähän erilaisessakin ympäristössä, eikä aina vain tässä tutuilla pyöräteillä ja metsässä.

Perjantai-iltana meillä oli sitten sovittuna uudet treffit. Saivan lisäksi mukana olivat myös Onni ja Mosku, joka olikin kasvanut melkoisesti sitten viime näkemän. Mukava oli tämäkin lenkki, vaikka kuumuus meinasikin viedä voimia koirista. Täytyy ottaa uusiksi taas syksymmällä ja viileämmällä ilmalla.

Tänään nähtiin taas Saivaa. Tällä kertaa suuntasimme Pikkaralaan riekkulenkille ja kävimme jokirannassa uittamassa koiria. Vesi oli vielä ihmeen lämmintä, ja koirilla näytti olevan aika hauskaa. Lenkin päätteeksi koirat saivat vielä riekkua pihassa jonkin aikaa. Kuviakin yritin ottaa, mutta niiden onnistumisprosentti ei taaskaan päätä huimaa, joten kovin suurta kuvasaalista ei saatu.

Sallin juoksukin alkoi eilen, vihdoin ja viimein. Parin viikon päästä Salli lähteekin sitten tapaamaan sulhasta. Tosin täyttä varmuutta siitä, kuka sulhasehsokkaista lopulta on “se oikea”, ei vielä ole, joten paljastettakoon hänet sitten jos ja kun astutus onnistuu.



Ja sitten niitä kuvia

Saiva



Musto



Mosku



Onni



Salli ja Mosku



Salli, Musto ja Saiva



Salli ja Saiva

Salli 2 v

Pikku-Sallista on tullutkin iso-Salli. Tänään, 1.8. tuli maaginen kahden vuoden ikä täyteen, ja nyt voidaan alkaa jo puhua aikuisesta koirasta. No, pentu se jokatapauksessa tulee olemaan niin kauan, kun on nuorin perheenjäsen. Äkkiä se on aika mennyt, kun tuntuu että ihan vastahan ne olivat aivan pikkuisia.

Tässä Salli 1,5- viikkoisena…



…ja tässä päivää vaille kaksivuotiaana



Onhan tuosta jo ihan fiksu koira kasvanut, vaikka joitain pentumaisia piirteitä siinä on vieläkin. Tosin, Sallin perusluonne lienee sellainen, että tuota pentumaisuutta tulee löytymään vielä vanhemmallakin iällä.

Viime päivät olimme koirien kanssa mökillä. Melko kovat helteet oli, mutta onneksi päästiin aina vähän väliä järveen viilentymään. Salli ui kovastikin, Musto vaan lähinnä kahlaili. Kuumimpana päivänä tosin kastelin sen järvessä, mikä helpottikin huomattavasti oloa siinä kuumuudessa. Kyllähän nuo 30 asteen lämpötilat alkavat olla lappalaisille jo vähän liikaa.

Seuraavalle viikolle on ohjelmassa ainakin tapaaminen Saivan kanssa ja viikonlopulle taas mökkireissu. Ja sitä juoksun alkamista yhä vain odotellaan.