Lisää agiliitoa ja vastaus haasteeseen

Agikurssi on jo puolivälissä (miten tämä aika kuluukin niin nopeasti?) ja jotain uuttakin on opittu…kai. Ensimmäinen ja toinen kerta menivät hienosti, mutta tämä kolmas kerta ei sitten mennytkään ihan niin putkeen. Niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo. No, ehkä osuutensa asiaan oli sillä, että kurssille mentiin ystäväni synttärikekkereiden kautta, jossa oli paikalla myös ällösöpö Sasu-pentu (C. Köppinen). Sasu päätyi asumaan tämän ystäväni kaverille, pieni se on tämä maailma. Sasu oli “vähän” kasvanut sitten viimenäkemän. Oli reipas ja iloinen pentu, niinkuin pennun kuuluukin. Mustoa vähän ällötti pentu, mutta ihmeen nätisti poika malttoi olla, eikä ärhennellytkään. Kissojen vessat ja niistä löytyneet “aarteet” kuitenkin kiinnostivat enemmän…Yäk! Niin ja rottiahan Musto katselisi vaikka päivät pitkät jos vain saisi. Musto on rauhallisuudellaan hurmannut tämän ystäväni ja nyt hänen miehensäkin, joten poika on kokoajan kaappausuhan alla. No, hoitoon voin pojan heille joskus antaakin, mutta omaksi en ihan sentään.

Palataanpa kuitenkin tuohon agikurssiin. Eli viime kerralla menimme paljon putkea ja radanpätkiä, joissa mentiin montaa eri putkea ja molempiin suuntiin. Vain muutamia hyppyjä oli siinä välissä. Ja koska putki ei ole Muston lempieste, vaikka viimeaikoina se on ihan mukavasti sitä mennytkin, niin eihän se viitsinyt keskittyä. Haukkua räksytti vain ja riekkui mihin sattuu, huoh… Ja varmastihan itsekin pilasin kaiken kun en älynnyt heti kerralla ohjata huolellisesti. Pujottelussa onneksi saatiin pari ihan hyvää suoritusta ja muutamat kontaktit sujuivat myös hyvin. Keinun kanssakaan ei ollut ongelmaa ja pussikin meni lähes täydellisesti. Eli eihän se nyt ihan huonosti sentään mennyt tuokaan kurssikerta. Tällaiselle minunkaltaiselleni perfektionistille vaan muutamakin epäonnistuminen tarkoittaa koko treenien epäonnistumista.

Tikon ja Korun sekä Saivan emännät ovat antaneet meille haasteen ja tällaisen tunnustuksen:



Haasteeseen kuuluu ensinnäkin kiittää vuolaasti haasteen antajaa, eli suurkiitos molemmille! Ja sitten pitäisi kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään. Periaatteessa pitäisi myös haastaa 8 muuta bloggaajaa mutta jääköön tämä nyt välistä, kun suurin osa näistä seuraamistani blogeista on jo haastettu mukaan.

1. Harrastin lapsena aktiivisesti ratsastusta ja kilpailinkin (ja joskus jopa pärjäsinkin) aluetasolla. Olen omistanut 3 ponia, joista yksi on vieläkin virallisesti omistuksessani vaikka onkin asunut jo vuosia ylläpidossa. Kaksi muuta on jo siirtyneet vihreämmille laitumille.

2. Haaveilin ennen hankkivani westien, mutta avomies ei halunnut meille “lamppuharjaa” joten päädyttiin sitten lapinkoiraan. Nykyään olen ihan tyytyväinen tähän päätökseen.

3. Olen Lapinhullu (mikä nyt ei varmaankaan tullut yllätyksenä jos on tätä blogia joskus lukenut. ). Sairastuin tähän tautiin kesällä 2005 kun kävin eka kertaa Pohjois-Norjassa kalareissulla, ja mitä enemmän tuolla käy, niin sen pahemmaksi tauti menee.

4. Kun muutin pois lapsuudenkodistani, en voinut kuvitellakaan ottavani koiraa. Mieli muuttui kun olin elänyt muutaman kuukauden ilman ainuttakaan eläintä (ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana).

5. Olen aina tykännyt kulkea metsässä. Olipa vuodenaika tai sää mikä hyvänsä, niin metsässä on aina mukava käppäillä tai talvella hiihtää. Ja suolla varsinkin.

6. En viihdy kaupungissa enkä ylipäätään ihmisvilinässä. Käyn keskustassa vain kun on “pakko”, eli muutamia kertoja vuodessa.

7. Olen ammatiltani hortonomi (amk), mutta en siltikään pidä kauheasti puutarhatöistä. Pihallamme on paljon istutuksia, ja haluankin vähentää esim. kukkapenkkien määrää jotta pääsisin helpommalla. Mites se sanonta niistä suutarin lasten kengistä taas menikään.

8. Ajoin 16-vuotiaana kevarikortin ja pärtsäilin pari kesää 125-kuutioisella Honda Shadowilla. Sen jälkeen, kun pyörä vaihtui autoon, en ole ajanut motarilla. Mutta ehkä joskus vielä uskaltaisin. MP-kerhoon kuulun kuitenkin edelleen.

Agilityn jatkokurssi

Maanantaina aloitimme Muston kanssa jälleen agikurssin. Paikalla odotti iloinen yllätys, sillä kurssille oli tullut lähes sama porukka, joka oli alkeiskurssillakin, vain yksi koirakko oli eri kuin viimeksi. Mukava jatkaa treenailua jo tutuksi tulleiden ihmisten ja koirien kanssa. :)

Jatkoimme periaatteessa siitä, mihin edellisellä kurssilla jäimme, eli menimme pieniä radanpätkiä ja kertailimme kontakteja, putkea, rengasta ja pujottelua. Kontakteilla pitäisikin ottaa vähän tehotreeniä, sillä Musto ei tahdo malttaa pysyä kontaktipinnalla, vaan takajalat putoavat helposti esteen sivuun. Kapealla puomilla tämä on suurempi ongelma kuin leveämmällä A:lla. Pitäisi melkein opettaa siihen kontaktille pysähtymiseen joku erillinen käskysana, jos koira vaikka siten hoksaisi idean paremmin. Pujottelussa tarvitaan myöskin harjoitusta. Kyllähän ne sujuvat ihan kohtuudella kun muistan itse olla tarkkana ja ohjata koiran kaikessa rauhassa jokaisen kepin välistä, mutta Musto ei itse vielä ole selvästikään tajunnut pujottelun varsinaista ideaa. Muut esteet alkavat sujua jo ihan mukavasti, putkikin sujui hyvin, vaikka pari kertaa Musto päättikin että putken voisi suorittaa myös yläkautta, ja hyppäsi putken päälle.

Kuukauden tauko teki selvästi hyvää Mustolle, ja innostusta ja vauhtia riitti. Ohjaamisen kanssa saa olla erityisen tarkkana, sillä siinä vauhdin huumassa koira menee äkkiä väärään suuntaan. Ja vielä kun itse en meinaa pysyä Muston perässä, ja unohdan radan niin virheitä tuppaa tulemaan. Mutta toisaalta, ei viitsisi toppuutellakaan kun toinen on kerran noin innoissaan, ja nopeus on kuitenkin aika olennainen osa tätä lajia.

Eilen lenkkeilimme Saivan kanssa metsässä, kuten teemme lähes joka viikonloppu. Illalla kävin kylässä Onnin, Ilonan ja Myyn ihmisten luona ja samalla reissulla kävimme rapsuttelemassa pientä petit basset griffon vendeen pentua sekä tutustumassa kahteen schipperkeen. Olen jo useamman vuoden haaveillut, että joskus voisin tuollaisen laivakoiran meille ottaa, mutta en ole koskaan aiemmin päässyt niihin tutustumaan. Nämä kaksi olivat ainakin aika lailla sellaisia kuin olin kuvitellutkin niiden olevan, omapäisiä ja taistelutahtoisia pikkukoiria. Toisaalta olisi mukava ottaa sellainen, mutta toisaalta siinä on oma hommansa alkaa tutustua toiseen rotuun juuri kun alkaa vähän olla kärryillä tästä nykyisestä. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ruokintajuttua

Tarkoituksenani on ollut jo pidemmän aikaa kirjoittaa tänne blogiin vähän koirieni ruokavaliosta. Nyt ajattelin tämän aikeeni viimein toteuttaa, kun olen taas joutunut pohtimaan näitä ruokinta-asioita. Sallihan on jo keväästä asti ollut vähän paksussa kunnossa, ei pahasti, mutta kuitenkin sen verran että jotain olisi hyvä asialle tehdä. Keväästä se on jo jonkiverran hoikistunutkin kun ollaan taas lenkkeilty enemmän ja ruokaa on vähennetty, mutta vielä vähäsen saisi lähteä, että se alkaisi olla sopivassa kunnossa.

Kummatkin koirat olen ruokkinut ensimmäistä puolta vuotta lukuun ottamatta sekaruualla, josta n. 1/3-1/2 on ollut nappulaa ja loput erilaisia lihoja tai liha-kasvis- tai liha-vijaseosksia. Kiivaimman kasvuaiheen aikana, eli luovutusiästä n. 5 kk asti ruoka on ollut pääasiassa nappulaa. Musto söi pentuaikanaan J&V pentunappulaa, Sallille taas ehdin syöttää Hauhauta, Advancea, Virbacia ja olikohan vielä jotain muutakin. Plus että kasvattajan luona sekin söi muistaakseni J&V:a. Toki jo pikkupentuina ruokaan on lisätty pieniä määriä lihaa, Sallille ehkä enemmän kuin Mustolle. Pentunappulasta on siirrytty pois siinä 5 kk iässä, jolloin tilalle on otettu aktiivisen koiran ruoka. Siinä samalla myös lihan osuutta ruoassa on lisätty, jolloin nappulan osuus tietysti on pienentynyt.

Nappulamerkkejä meillä on kokeiltu varmaan kolmatta kymmentä, en edes tarkalleen muista kaikkia. Ainoa mikä ei Mustolle ole sopinut, oli Hauhaun kanariisi-nappula, yhdenkään muun merkin kanssa en muista olleen ongelmia. Tuo hauhaukin mitä luultavimmin sopisi jos nyt kokeilisin sitä uudelleen, sillä Musto oli ennen huomattavasti herkkävatsaisempi kuin nykyään. Maha saattoi mennä sekaisin ihan ilman mitään syytä, mutta nykyään mahaongelmat ovat harvinaisia. Sallilla ei moisia ole koskaan ollutkaan. Monista toimivista nappulamerkeistä on vaikeaa nimetä parasta, mutta esim. Proformance, Profine, Nutra Nuggets ja Brit ovat osoittautuneet varsin hyviksi merkeiksi. Nykyisin vaihtelenkin merkkiä usein, ihan vain kokeillakseni erilaisia merkkejä. Yleensä ostan aina joko normaaliaktiivisen koiran ruokaa taikka energiaversiota. Tärkein asia nappulaa valitessa on, että ainesosaluettelossa mainitaan ensimmäisenä eläinperäiset ainekset ja vasta sitten viljat taikka kasvikset (ei kuitenkaan esim. näin: kana, riisi, riisilese, maissi…). Rasvaa nappuloissa saa tavallisesti olla 15-20 % välillä, proteiinia taas mieluiten lähemmäs 30 %.

Lihat hankin yleensä Kennelrehuautolta, taikka paikalliselta raakaruokamyyjältä. Tilaukseen kuuluu tavallisimmin raaka jauheliha ja raaka lohi. Näiden lisäksi otan myös joko lammasta, poroa, kalkkunaa tms. Toisinaan ostan myös Murremixejä, lähinnä kana-versiota. Pakkasesta löytyy myös aina broilerinsiipiä sekä potkaluita, ja kaapissa on hätävarana naudan kuivalihaa. Tonnikalapurkkeja ostan niin ikään hätävaraksi ja joskus saatetaan mennä ihan vain nappulalla ja esim. kananmunilla taikka ihmisten ruoantähteillä. Itsekin teen joskus koirille ruokaa, esim. maksapuuroa ohrasuurimoista ja jauhetusta maksasta.

Koirien perusruoka koostuu siis vaihdellen eri lihoista (liha, kala kana) yhdistettynä hyvälaatuiseen nappulaan. Näiden lisäksi kupista löytyy aina piimää (joka saatetaan toisinaan korvata kermaviilillä, rahkalla, jogurtilla tms) ja ajoittain öljyjä, merilevää, valkosipulirouhetta, biotiinia, munankuorimurskaa jne. Biotiinia, öljyjä ja merilevää syötän lähinnä kuuriluontoisesti, valkosipulia menee kesällä “punkkikarkoitteena”. Liekö siitä sitten suurempaa hyötyä, mutta tuskin haittaakaan.

Nyt tuon Sallin lihomisongelman kanssa painiskeltuani päätin kokeilla, josko se laihtuisi ihan vain nappuladieetillä. Ostin kokeeksi sille säkillisen Acanan light & fit-ruokaa, jossa on runsaasti proteiinia mutta vähän rasvaa. Muutin samalla lihojen ja nappulan suhdetta siten, että pääosa ruoasta on tuota laihisnappulaa ja lihaa annan vain vähän ja silloin tällöin. Kokeilen nyt, jos se tuolla ruokavaliolla lähtisi laihtumaan. Ainakin tuo nappula on huomattavasti helpompi annostella kuin lihapainotteinen eväs. Musto joutuu nyt ikään kuin olosuhteiden pakosta myöskin nappulakuurille, tosin sillä on käytössä vähän vahvempi nappula, sen kun ei tarvitse laihtua. Ja nyt kun aloitamme taas agilityn niin energiaa kuluukin paljon enemmän. Kunhan saan Sallin oikeisiin mittoihin niin jatkan kyllä taas liharuokavaliota, se tuntuu kuitenkin sopivan noille hyvin ja on hieman luonnollisempi kuin pelkkä nappula. Nappulaa en halua kuitenkaan jättää kokonaan pois, sillä se on varsin hyvää retki- ja reissuruokaa ja kätevää niinä päivinä kun on unohtanut ottaa lihaa sulamaan.

Tulipas siinä jo paljon tekstiä ruokinnasta. Tänään aloitamme Muston kanssa agilityn jatkokurssin, muutoin elämä kulkee samaa rataa kuin ennenkin. Sallin pentusuunnitelmat ovat edenneet sen verran että urosehdokas on nyt selvillä, tosin asia selviää lopullisesti vasta alkuvuodesta, kun tämä sulho käy vielä silmätarkissa. Siitäpä muistinkin että Sallin Ropi-veli (C. Jänkäjussi) kävi silmäpeilauksessa viime viikolla ja todettiin edelleen terveeksi. Hieno juttu.