Ei vieläkään pentuja

Niinhän siinä kävi, että Sallin astutus ei taaskaan onnistunut. Aloitimme jo 11. päivästä alkaen, jolloin tosin oli vielä liian aikaista. Yritystä kyllä löytyi, mutta tulosta ei tullut. Yrityksiä jatkettiin aina 16. päivään saakka, jolloin tärpit olivat kohdillaan, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Salli antoi uroksen hypätä, mutta aikansa seisottuaan käveli sitten alta pois taikka istahti maahan. Erään mukana olleen kokeneen kasvattajan mukaan uros ei edes tosissaan yrittänyt, kunhan vain nylkytteli aikansa kuluksi. Vika tuskin kuitenkaan on uroksessa, sillä se on saanut kaksi pentuetta aikaiseksi, viimeisimmän vain muutamia kuukausia sitten. Ja koska sama homma on käynyt nyt jo kolmen eri uroksen kanssa, niin epäilys kohdistuu Salliin. Tähän hätään en kerennyt saada sille eläinlääkäriaikaa, mutta seuraavan juoksun aikaan pitää harkita sen tutkimista. Olisi ihan mielenkiintoista saada syy sille, miksi astutus ei vain ota onnistuakseen. Kesällä varmaan kuitenkin yritetään vielä, josko sitten tärppäisi.

Agikurssin korvauskerratkin jäivät meiltä nyt sitten väliin. Juoksu oli vielä viikonloppuna sen verran päällä, etten viitsinyt viedä Sallia “koirien ilmoille”. Myös kovat pakkaset veivät innostusta lähteä yhtään minnekään. Viime viikko menikin hiljaiseloa viettäessä, edes lenkeillä ei juuri tarennut käydä. Onneksi nyt pakkaset ovat helpottaneet, niin on taas intoa ulkoilla. Maanantaina kävimmekin pitkällä metsälenkillä Saivan kanssa. Kuvia tästä riemusta postauksen lopussa.

Salli on nyt turkinkasvatuskuurilla. Pohjavilla on jo hyvässä kasvussa ja äkkiä se päälykarvakin siitä kasvaa kunhan pääsee vauhtiin. Olen syöttänyt sille merilevää ja alkuviikosta aloitettiin myös biotiinikuuri. Lohiöljyäkin se on syönyt jo joulukuusta lähtien, mutta nyt kun se alkaa loppua niin ajattelin kokeilla Sallille hamppuöljyä. Ja onhan se terveellistä ihmisillekin, joten voisi sitä kokeilla itsekin siinä samalla. Suunnitelmissa olisi ilmoittaa Salli pariin näyttelyyn keväällä. Huhti-toukokuussa turkki voisi olla jo aika hyvällä mallilla, joten samahan tuo on käydä kehässä. Edellisestä näyttelystä onkin jo kohta 1,5 vuotta aikaa.

Muston kanssa ollaan päästy ottamaan pari vetoharjoitusta, ekalla kerralla potkurin kanssa ja toisella kerralla suksilla. Tyhjää potkuria se vetikin ihan nätisti, vaikka kelkan pirulainen menikin koko ajan vinoon ja kaatua mätkähteli tuon tuostakin. Yritin itse ohjailla sitä, mikä taas aiheutti pieniä nykäisyjä ja sai Muston säikähtämään ja lopettamaan vetämisen. Suksien kanssa sujuikin jo paremmin, vaikka siinäkin nykäisyt vähän haittasivat vetämistä. Tosin, tuolloin en muistanut ottaa joustotalutinta mukaan, mikä olisi vähentänyt nykäisyjä. Mutta hiljaa hyvä tulee, vähitellen harjoitellaan asiaa. Sallille en ole vielä ehtinyt vetovaljaita tahdä kaiken muun kiireen keskellä, mutta ehkä ensi talveksi sitten.

Kuvia, lisää löytyy kuvagalleriasta.

Riekkumista











Saiva





Mustoa ja Sallia aikaisemmin kuvattuna

















Ps: En olekaan tainnut vielä esitellä meidän uutta perheenjäsentä, Iisakki-hamsteria, joka kotiutui meille kuukausi sitten viiden hamsuttoman vuoden jälkeen. Mustoa ja Sallia kiinnostaisi Iisakki hirvittävästi, mutta valitettavasti se ei ole meillä toimittamassa koiranlelun virkaa, joten niiden täytyy vain tyytyä katselemaan sopivan matkan päästä hiirulaisen touhuja.

Helmikuun kuulumisia

Sallin juoksu sitten yllätti ja tuli juuri sen verran etuajassa, että pari viimeistä agikertaa jäi nyt väliin. Harmittaa toisaalta, mutta onneksi kurssin loputtua järjestetään pari korvauskertaa, joista toiselle toivon mukaan pääsemme osallistumaan. Toinen kerta on harmillisesti jo tulevana viikonloppuna, joten sinne emme voi mennä, juoksu kun on vielä pahimmillaan silloin. Toivottavasti pääsemme treenailemaan kesällä omatoimisesti, niin taidot pysyisivät yllä siihen saakka että päästään jatkokurssille.

Viikko sitten olimme Elinan ja Onnin kanssa Kuopion jalostuspäivien näyttelyssä. Sallikin pääsi mukaan turistiksi. Paljon näimme koiria, ja sääkin suosi, vaikka vähän kylmä olikin. Salli takkeineen keräsi vähän paheksuvia ja toisaalta huvittuneitakin katseita pystykorvaihmisiltä. Harvoimpa näillä säänkestävillä roduilla tarvitsee takkeja käyttää. Mutta jos ei ole karvaa niin ei ole, en ala koiraa palelluttamaan vain sen takia että sen rotunsa puolesta pitäisi tareta säässä kuin säässä. Kävimme myös antamassa verinäytteen Hannes Lohen tutkimukseen. Mustostakin pitäisi saada tuo näyte lähetettyä. Pitäisi muistaa seuraavalla kerralla kun käydään eläinlääkärillä.

Viime viikolla kävimme Saivan kanssa ensin maanantaina metsälenkillä sekä eilen hihnalenkillä, jonka päätteeksi käytiin vielä leikkimässä Saivan kotona. Lauantaina pikku-Lumina kävi puolestaan meillä kylässä. On se vaan niin ihana nassikka, ja todella reipas. Kuviakin otin kyllä, mutta onnistuin sitten hävittämään ne kaikki, joten niistä ei nyt suurta iloa ole.

Mustolle ostin perjantaina vetovaljaat. Olen haaveillut moisista jo jonkin aikaa ja pohtinut, josko osaisin itse sellaiset tehdä. Saivan emännän kaverilta sainkin syksyllä lainaksi vetovaljaita, joista oli tarkoitus katsoa mallia, mutta ne olivat sen verran monimutkaisen näköiset etten ruvennut edes kokeilemaan. Nuo Muston valjaat ovat vähän yksinkertaisemmat, joten jospa niiden pohjalta osaisin väsätä Sallillekin valjaat. Sitten pitäisi alkaa harjoitella sitä vetämistä. Mitäköhän siitäkin tulee.

Tämän viikon ohjelmassa olisi käydä tapaamassa Sallin sulhoa. Juoksu alkoi tosiaan viime tiistaina, joten viikonloppuna voisi aika olla otollinen. Mutta niistä hommista lisää sitten kunhan selviää, miten kävi.