Uuden vuoden kujeita

No niin, joulun pyhät on juhlittu ja paluu arkeen on taas koittanut. Joulu meni leppoisasti kotosalla ilman kummempia kommelluksia. Olin itse välipäivinä pari päivää vapaalla, mutta muutenpa tässä ei ole ylimääräisiä lomia ollut. Uudenvuoden aatto sujui rauhallisissa merkeissä sekin. Alkuillasta olimme tätini luona kylässä ja olimme juuri lähdössä kotiin kun räiske alkoi. Koirat olivat siinä tätini pihalla ja vaikka muutamat pamaukset tulivat ihan läheltä, niin eivät nuo onneksi reagoineet niihin. Kotona käytiin vielä pikaisella pissareissulla ennen pahimman paukkeen alkamista. Puolenyön aikaan pidin koirat kuitenkin sisällä ja verhot kiinni, sillä jopa täällä maalla pauke ja välke oli aika kova, ja haluan että uudetvuodet olisivat jatkossakin koirille stressittömiä. Sitä pauketta ja välkettä kun katsoo niin en ihmettele yhtään että miksi niin monet koirat noita pelkäävät. Pelkäisin itsekin jos en tietäisi että mistä on kyse.

Viikko sitten kampailin Sallilta loputkin pohjavillat pois ja karvan alta paljastui laihtunut, mutta kovin lihakseton otus. Sallihan on nyt parin kuukauden ajan syönyt laihisnappulaa, joka on näköjään tehnyt tehtävänsä mutta samalla vienyt myös lihakset mennessään. Ymmärtäisin tilanteen paremmin jos liikunta olisi jäänyt vähiin, mutta mielestäni koirat ovat liikkuneet ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Ei nyt mitään mahdottomia määriä mutta säännöllisesti ja monipuolisesti kuitenkin. Siirryimme nyt takaisin entiseen ruokavalioon, eli 50-50-malliin. Tai no, aiemminhan lihan osuus oli suurempi kuin nappulan, mutta nyt mennään tuolla suunnilleen puolet ja puolet-tyylillä. Ainakin energiaa Sallilla tuntuu nyt olevan, sillä se leikkii Muston kanssa paljon ja on ihan erilailla riehakas. Toki asiaan vaikuttavat myös lumi ja pakkaset, karvanlähtö sekä juoksukierto. Mutta varmaan ruokinnalla ja painonpudotuksellakin on osuutensa. Ihme jos ei lihaksistokin ala kehittyä tuolla lumihangessa kahlatessa.

Salli on jo aloittanut merkkailun, joten juoksun alkamista odotellaan. Muutaman viikon kun vielä odottaisi niin ehtisin itse kotiin toiselta puolelta maailmaa ja saisin astutusreissun järjestettyä. Sitä ennen on vielä sulhasen tarveystarkit, joiden tuloksia jännityksellä odotamme. Pitäkäähän nyt peukut pystyssä että suunnitelmat onnistuisivat kaikin puolin. Tietysti pitää varautua myös siihen, ettei astutus tälläkään kertaa onnistu (pessimisti ei pety), mutta ainahan sitä voi yrittää, eihän siinä häviä muuta kuin vähän aikaa ja tukun rahaa. Sellaista se vain on tämä koiraharrastus, joskus onnistuu ja joskus ei. Salli menee varmaankin reissuni ajaksi hoitoon Saivan luokse, jotta mahdollinen juoksun alkaminen varmasti huomataan, kepo kun ei välttämättä tule sitä huomanneeksi ajoissa. Musto jää tänne kotiin kepon hoiviin. Koirat eivät olekaan olleet ennen toisistaan erossa noin pitkää aikaa, mutta eivätköhän ne pärjää viikon erilläänkin.

Loppiaisena kävimme reissun mökillä Puolangalla. Lunta satoi koko reissun ajan, joten ne vähäiset kuvat mitä sain otettua, eivät laadullaan päätä huimaa (ja jostain syystä ne näkyvät tässä erikokoisinakin, vaikka photobucketissa niiden pitäisi olla kaikkien samaa kokoa). Tässä nyt kuitenkin muutama.