tiistai 3. toukokuuta 2011

Ristijärven näyttely

Viime viikonloppuna kävimme Sallin kanssa Ristijärvellä näyttelyssä. Tuomarina oli Mari Lackman, joka kasvattaa itse porokoiria. Salli sai häneltä seuraavanlaisen arvostelun:

2,5 v. Riistavalkea. Hyvä kallo-osa, suippeneva kuono. Hyvä kaula, hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvä häntä, pehmeähkö karvanlaatu, kesäturkissa. Esitetään tänään turhan tuhdissa kunnossa, joka näkyy myös liikkeessä löysyytenä. Rauhallinen luonne. Esiintyy ja esitetään hyvin.

Aikalaillahan tuo on Sallin näköinen arvostelu, joskin kulmauksista olen itse vähän eri mieltä. Erityisesti takakulmaukset ovat Sallilla turhan suorat, kun itse tykkään että lapinkoira saisi olla reilummin kulmautunut. Muutoinkin nykyään näkee aika paljon suoria takaosia lappalaisilla, ja tähän olisikin syytä kiinnittää enemmän huomiota jalostuksessa. Mutta muutoin olen aika lailla samoilla linjoilla tuomarin kanssa. Tuo turkin laatu on muuten jännä juttu, kun aiemmin Sallilla on ollut todella karkea karva, josta näyttelyissäkin on yleensä tullut kehuja. Nyt kuitenkin karva on pehmeää ja menee herkästi laineille. Olen yrittänyt miettiä, että mikä tuon aiheuttaa, kun öljyjäkään en ole nyt vähään aikaan noille syöttänyt. Joskus olen nimittäin huomannut että öljyt tulevat “läpi” turkista tehden siitä rasvaisen.

Noottia tuli jälleen kerran lihavuudesta ja nyt kun olen itsekin tarkemmin Sallia katsellut niin kyllä se tosiaan saisi vähän hoikistua. Olenkin pudottanut siltä ruoka-annosta nyt jonkin verran ja herkkujen määrä on minimoitu. Lenkkeiltykin on vähän enemmän nyt kun metsissä pääsee taas liikkumaan paremmin lumien sulettua. Aika vauhdilla se on kyllä paisunut, kun vielä pari kuukautta sitten se oli samanlainen rimpula kuin aina ennenkin. Valeraskaus lihotti kyllä syksyllä, mutta tuskin sekään on enää kyseessä kun juoksusta on jo kohta kolme kuukautta aikaa.

Tuolla aiemmin mainitsin meidän elämässä tapahtuvasta muutoksesta. Eli olemme ostaneet oman talon maaseudulta anoppilan naapurista. Entinen asuntomme, koirien “lapsuuskoti” on jo luovutettu pois ja kuukauden ajan majailemmekin anoppilassa. Ihmeen hyvin Mustokin on sopeutunut tänne, vaikka olin ajatellut sen stressaavan kun ei pääsekään enää kotiin. Salli nauttii olostaan, kun saa olla niin paljon ulkona. Uusi kotimme on 135 neliöinen omakotitalo 1,3 hehtaarin tontilla. Haaveena olisi aidata tontti tai ainakin osa siitä koiria varten ja varmaankin jossain vaiheessa koirat saavat oman ulkotarhan yksinoloja varten. Vähänhän noilla yksinoloja nyt tulee kun kulkevat mukanani töissä, mutta kyllä se tarha olisi kuitenkin mukava olla olemassa. Kovastihan tuo polttelee jo päästä sisustamaan uutta kotia, mutta ei kai se auta kuin malttaa vielä muutama viikko.

Uusia kuviakin olisi, mutta koska meidän oma kone on jossain pahvilaatikkomeren keskellä paketoituna, niin en ole jaksanut latailla niitä toisille koneille. Mustosta pitäisi kyllä saada kuvia näytille, on se niin kauhean näköinen uudessa kesäturkissaan. Yritän ryhdistäytyä joku päivä sen verran että laitan muutaman kuvan esille tänne.

Saiva oli muistanut meitä tällaisella tunnustuksella:



Kiitos Saiva. Tähän liittyi myös muutama kysymys, joihin täytyy vastailla joten tässäpä tulee:

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin muistaakseni lokakuussa 2009

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Blogi kertoo koiristani, joten kirjoitan lähinnä niiden kuulumisista.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tämä on varmaankin aika tylsä blogi verrattuna moniin muihin, mutta ainakin meidät tuntevat voivat tätä kautta seurailla kuulumisiamme. Samalla se toimii ikäänkuin päiväkirjana itselleni erilaisista tapahtumista.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Ks. edellinen.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Enpä nyt keksi mitä haluaisin muuttaa, mutta ainahan sitä jotain parannettavaa löytyy.

Tämän tunnustuksen voisin jakaa eteenpäin kaikille linkkilistassa oleville blogeille, joita seurailenkin säännöllisesti.