Vannin päivä

Vanni tässä hei. Kerronpa teille millainen päivä mulla tänään oli.

Tässä on mun paras kaveri Pena. Se tuli taas tänä aamuna tallille leikkimään.

Meillä oli taas niiiiiin ihanat leikit. Juostiin, räksytettiin, äristiin ja riehuttiin. Jippiiii! Musto ja Salliki leikki meijän kans vähän.

Pena tykkää kauheesti Mustosta, mikä harmittaa mua vähän.

Me tehtiin pyramiidi.

Sit me oltiin kukkulankuningasta. Tai siis kuningatarta ko Sallin kans haukuttiin pojat alas.

Kyllä me välillä pysähdyttiin poseeraamaankin.

Sit jatkettiin taas painimista.

Mää jäin vähän alakynteen ku toi Pena on niin nopea.

Sitten me leikittiin Penan kans ihan kahdestaan. Pöllittiin Penan isosiskon (semmosen jättiläisen) riimunnaru ja leikittiin sillä köydenvetoa. Mää oon oppinu Penalta terrierijuttuja, semmosta ärisemistä ja repimistä. Akka sanoo jotain että seura tekee kaltaisekseen, mitä se sitte tarkoittaakaan?

Akka otti aikaa. 10 minuuttia me jaksettiin vetää ja äristä. Sit mua alko väsyttää ja haukuin Penalle että pijetään tauko. Samalla mun ote irtos ja Pena sitten voitti. Mutta kyllä mää ens kerralla sille pärjään, ihan varppina!

Mun pitää vielä esitellä teille uus temppu, jonka osaan. Se on "tanssi", eli mää seison kahdella tassulla ja tepastelen. Kas näin:

Tässä me ootetaan herkkuja. Kiitti Pena leikeistä, nähdään taas pian! :)

Kun Pena lähti, niin mulla oli vähän tylsää. Vaikka väsyttikin jo niin lähdin vielä tutkimaan paikkoja. Jos akalta kysytään niin karkasin, mutta en kai nyt sentään, kunhan vain vähän katselin ympärilleni. Akka haki mut sitten hyvin vihaisena pois tieltä (!) ja kantoi pihaan. Se oli inhottavaa, mutta akan mielestä mulle ihan oikein. Eikä ollu kyllä, tyhmä akka! Nyt mää nukun pois väsymystäni ja kohta lähden iltalenkille. Palataan!

Ps. Tässä vielä kuva sunnuntailta, kun kävin uimassa (no ainakin melkein).

Uusia kamuja

Tiistaina tytöillä oli lenkkitreffit Pedon ja "isoveljensä", malamuuttipoika Mörkön kanssa. Mörkö halusi tutustua Salliin, joten sovittiin tapaaminen siten, että isot saivat ensin tutustua ja vasta sitten otettiin pennut autosta. Lenkki sujui hienosti. Pennut painivat tietysti keskenään ja Mörkö yritti houkutella Sallia leikkiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Salli ei olekaan ihan helppo emäntä. :D Kiitos seurasta, otetaan uusiksi!

Eilen oli vähän epävarmuutta meidän pentutreeneistä ja kävin treenipaikalla toteamassa että siellä ei ole ketään. No, mikäs siinä, me suunnistimme sitten koirapuistoon katsomaan, josko siellä olisi jotain aktiviteettia pennulle. Aluksi siellä oli muutama koira, jotka juoksivat hetken aikaa Vannin kanssa ja lähtivät. Puistossa on muutamia agiesteitä, joten kaksin jäätyämme päätin vähän näyttää esteitä pennulle. Eihän se oikein niiden päälle ymmärtänyt. Rengasta se vähän säikkyi (tämä on siis sellainen vanhan autonrenkaan tapainen ja heilui aikalailla kun laskin sen maahan), mutta suostui tulemaan muutamia kertoja sen läpi. A-esteenkin yli päästiin, vaikka hetken aikaa sain maanitella pentua alas sieltä korkeuksista. :D Jospa noista ei traumoja jäänyt, ensi vuoden puolella varmaan päästään pentuagikurssille opettelemaan kunnolla esteitä. Puistoon tuli onneksi vielä kamuja. Ensin tuli nuori akitanarttu ja myöhemmin vielä pari sekarotuista tyyppiä. Koirat juoksivat hirmu vauhtia, mutta ääntäkään ei kuulunut. Hassua kun olen tottunut siihen että vähintään joku räksyttää aina. Ihan kiva että Vannikin oppii välillä leikkimään hiljaa, ettei apinoi Sallin ärsyttävää räksytystä kokonaan itselleen.

Ennen puistoilua kävimme ystäväni synttäreillä, missä oli myös vuoden ikäinen lapinkoirauros Sasu ja karhukoiramix Aku. Sasu on Muston ja Sallin sukulaispoika, Ciasman Köppinen (täällä juttua pennuista vuoden takaa). Olihan pojasta tullut iso jätkä, ja komeakin. :) Vannilla ei ollut ongelmaa isojen poikien kanssa, se sulautui heti joukkoon mukaan hienosti. Reipas penska.

Treenejä ei ole nyt siis vähään aikaan ollut. Kotona ollaan naksuteltu Vannin ja Muston kanssa. Kosketusalusta on jo hyvällä mallilla, mutta joka kerta joudutaan vähän palauttamaan mieliin että mistä onkaan kyse. Ruokakupilla on nyt vahvistettu maahanmenoa joka sujuukin jo hyvin alkukankeuden jälkeen. Ruokakupista tulikin mieleen että kävin eilen ostamassa kokeeksi uutta Oliver's-nappulaa Vannille. Isot saavat varmaan jatkaa Jahtivahdin kanariisillä toistaiseksi. Katsotaan miten uusi eväs alkaa toimia.

Tässä vielä Mariellan ottamia kuvia tiistain lenkkeilystä. Itse en ole kuvannut nyt kun on niin harmaata ja pimeää.

Koko jengi

Sähköpostit pitää lukea

Salli ei lämmennyt Mörkön iskuyrityksille

Rinnettä ylös-alas

Salli ja Mörkö poseeraavat. <3

Loppuun vielä haaveilua. Katsoin juuri uuden vaellusvideon Lemmenjoelta. Voi noita maisemia ja retkeilyn tunnelmaa. Miksi kesään on vielä niin pitkä aika? 

Kuva ekalta oikealta pohjoisenreissultani Norjasta vuodelta 2005.
 Allekirjoittanut 18 v.  Aikaa ennen koiria.

Treenejä ja riekkumista

Vähän marraskuun kuulumisia meiltä. Aloitetaan reilun viikon takaisista treffeistä Nelli-kamun kanssa. Käytiin tästä meiltä käsin lenkki metsässä ja pelloilla leikkimässä. Mukavasti pennuilla jo leikit sujuivat, vaikka Nelli on vähän Vannia nuorempi. Salli vain ei jostain syystä hyväksynyt Nelliä, vaan kävi pistämässä sen matalaksi ja jopa rähähtikin sille. Jos olisin tuon tiennyt niin en olisi ottanut Sallia ollenkaan mukaan. No, eipä Nelli tainnut suurempia traumoja tuosta saada, onneksi. Nelli oli nyt tälle syksylle toinen koira, jolle Salli tuota tekee, joten ehkä Vannin tulo laumaan on kuitenkin vähän muuttanut isojen koirien käyttäytymistä, tai jotain. Eipä noista voi koskaan tietää.

Leikin tuoksinassa lähti Vannilta viimeinenkin kulmuri, joten nyt on kaikki hampaat vaihtuneet. Täysi hampaisto tuolle on tullut ja kaikki hampaat ovat löytäneet paikkansa. Ylä- ja alaetuhampaiden välissä on vähän vielä rakoa ja muutenkin yläleuka on kauttaaltaan alaleukaa vahvempi. Toivotaan että alaleuka vähän vielä vahvistuisi.

Tällä viikolla ollaan treenattu jo kahteenkin kertaan treeniporukan kanssa. Ensin tiistaina olimme parkkistreeneissä Veelan, Pedon, Kiepin sekä uusien tuttavuuksien Mörkö-malamuutin, Touko-porokoiran ja 5-kuisen huskypennun (jonka nimeä en tajunnut edes kysyä) kanssa. Vannin kanssa kävimme ensin kauhukierroksella kauppakeskuksen ympäri. Vanni kulki tosi nätisti, eikä kummemmin kauhistellut mitään. Tämän voisikin ottaa ohjelmaan aina treenien alussa,

Itse treeneissä ei oikeen saatu mitään aikaan. Muutamia näyttelyharkkapätkiä otettiin ja vähän seuraamista ja sivulletuloa. Muutoin lähinnä patsasteltiin ja oltiin häiriönä muille. :D Lopuksi jäimme Veelan, Pedon ja Toukon kanssa leikkimään treenipaikan vieressä olevalle nurmikaistaleelle. Vauhtia riitti jälleen kerran.

Eilen sitten olikin vähän toisenlaiset treenit. Tapasimme ampumaradalla, josta lähdimme kiertämään polkulenkkiä siten, että kaksi koirakkoa lähti toiseen suuntaan ja kaksi toiseen, pienellä välimatkalla toki. Koirat siis olivat vapaina ja tavoitteena oli että aina kohdatessa saisimme ne kiinni/kontaktiin ja nätin ohituksen aikaiseksi. Heti alkumatkasta Kieppi otti meidät kiinni ja koska en ollut itse tilanteen tasalla, niin penskat pääsivät leikkimään. Nappasin Vannin kiinni vauhdista ja häädin Kiepin matkoihinsa, ja matka jatkui jälleen. Kieppi tuli hetken kuluttua takaisin, mutta tällä kertaa olin hereillä ja sain sen hätistettyä matkoihinsa jo ennen kuin se saavutti meidät. Muutaman eka ohituksen Veelan ja Pedon kanssa menimme hihnassa, mutta sitten kokeilin pelkkää kontaktia ja loput ohitukset mentiinkin ilman hihnaa. Vanni ylitti kaikki odotukseni ja käyttäytyi ihan huippuhyvin ja pysyi kuulolla. Jes. Näitä treenejä lisää! Treenien jälkeen penskat pääsivät taas leikkimään. Vanni sai Veelalta hienon vaaleanpunaisen valopannan. Nyt näkyy penikka pimeässäkin. :)

Perjantaina kävin sitten ostamassa meille klikkerin. Minä, joka olen aina pitänyt naksuttelua hömppänä ja, sori nyt vaan, kukkahattujen vouhotuksena. :D Salaman omistaja sai mut kuitenkin puhuttua kokeilemaan (hän oli myös ylistänyt mulle tätä uutta Vain Elämää-ohjelmaa, joka sitten osoittautuikin ihan loistavaksi, joten ehkä sen takia uskoin häntä tässä naksutinasiassakin. :D), ja minähän marssin eläinkauppaan naksuostoksille. Hohhoi. No, nyt ollaan vähän opeteltu naksuttelun avulla kosketusalustalla olemista ja hittolainen, sehän toimii! Aluksi näytti, että kukaan noista ei älyä koko juttua mutta nyt sain jo Muston (!) tajuamaan homman idean. Ja Vannikin näyttää jo päässeen vähän kärryille. Sallin kanssa ei olla vielä kauheasti ehditty treenaamaan, mutta eiköhän sekin hoksaa idean, on sillä kuitenkin  eniten älyä noista kolmesta. Kaikkeen sitä höyrähtääkin. :D

Kuvatukset:

Ensin Nellin ja Vannin leikkejä. Marraskuun säät eivät oikeen suosineet valokuvausta, mutta kaipa noista selvän saa.

Nelli, virallisemmin Sudenneito

Piti hetki miettiä, että kumpi tämä olikaan. Hännästä tunnistin. ;)

Sitten perjantaipäivän metsälenkiltä Vannista muutama kuva

11 kysymystä-haaste

Saivalta saimme haasteen vastata 11 kysymykseen ja tokihan otimme haasteen vastaan.

1. Lempikuvasi koiristasi.
2. Mitä samoja ominaisuuksia on sinussa ja koirissasi?
3. Seuraava tavoitteesi koiriesi kanssa (harrastuksissa tai arkielämässä)?
4. Mieleenpainuvin hetki (hyvässä tai pahassa) koiranomistajan "urallasi"?
5. Mielipiteesi koiranäyttelyistä?
6. Mitä hyvää rodussasi on? Mitä huonoa?
7. Pelkäävätkö koirasi jotain, mitä?
8. Mitä olet oppinut koiriltasi?
9. Ihan ensimmäinen asia, jonka opetit koirillesi?
10. Mitä koirasi tekevät juuri nyt?
11. Minkä rotuista koiraa et koskaan haluaisi?

1. Lempikuvasi koiristasi
Tämä onkin vaikea kysymys. Olen ottanut koiristani satoja, tai paremminkin tuhansia kuvia ja siellä joukossa on monia monia ihania kuvia. Päätin valita tähän yhden erityisen kuvan jokaisesta koirasta.

Sallin kuvista tämä on yksi suosikeistani. Pokkarilaatuinen kuva, mutta pidän sen tunnelmasta. Kuva on otettu reissulla, jolla on ollut suuri merkitys itselleni, nimittäin kyseessä oli elämäni ensimmäinen oikea vaellusreissu, Pohjois-Norjassa 2010.

Vannin kuvista valitsin suosikikseni mökillä ottamani pentukuvan, jossa Vanni on 8-viikkoinen. Oli se vaan niin suloinen pallero.

Muston kuva oli kaikkein vaikein, mutta arkistojen kätköistä löytyi tällainen luminaamakuva, josta jotenkin tykkään erityisen paljon.

2. Mitä samoja ominaisuuksia on sinussa ja koirissasi?

"Millainen koira, sellainen omistaja". Niin kai se varmaan menee. Löydän paljonkin yhteistä muista ihmisistä ja heidän eläimistään, mutta kuinka vaikeaa onkaan etsiä niitä yhtäläisyyksiä itsestään ja omista koirista. Ehkä me kaikki ollaan tietyllä tavalla mukavuudenhaluisia ja vähän laiskojakin, mutta kuitenkin tykätään myös aktiivisemmasta menosta aina välillä. Yhteiset metsälenkit ovat varmaan kaikkien koirien ja omistajien yhteisiä hetkiä, niin myös meidän. Muston kanssa huomaan ehkä eniten samankaltaisuutta, ollaan molemmat tietyllä tapaa stressaajia ja siedetään huonosti painetta. :D

3. Seuraava tavoitteesi koiriesi kanssa (harrastuksissa tai arkielämässä)?

Vannin kanssa päälimäinen tavoite on saada pennusta kelpo koira ja treenata perustottelevaisuusjuttuja. Pentuagikurssi ja jokunen näyttelykäynti on myös suunnitteilla ensi vuodelle.

Muston kanssa jatketaan jossain vaiheessa mukavasti alkanutta agiharrastusta ja koitetaan pysyä terveenä.

Sallin kanssa suunnataan katseet kohti seuraavaa juoksua ja astutusyritystä. En kuitenkaan odota liikoja tämän asian suhteen.

4. Mieleenpainuvin hetki (hyvässä tai pahassa) koiranomistajan "urallasi"?

Muston sokeutuminen keväällä 2009 oli sanoinkuvailematon järkytys. Onneksi kaikki päätyi lopulta hyvin ja näkökyky palasi muutamassa päivässä.

5. Mielipiteesi koiranäyttelyistä? 

Näyttelyt ovat mukavia tapahtumia ja hyvä "harrastus", kunhan touhua ei oteta liian vakavasti eikä näyttelytulosten anneta alkaa ohjailla jalostusta. 

6. Mitä hyvää rodussasi on? Mitä huonoa?

Suomenlapinkoira on varsin monipuolinen rotu, joka soveltuu monenlaisille ihmisille ja monenlaisiin harrastuksiin. Myös monimuotoisuus useine väreineen on rodun vahvuuksia. Huonona puolena näkisin kuitenkin lapinkoirien terveystilanteen huononemisen. Vaikka noin yleensä puhutaankin perusterveestä rodusta, niin sairauksia alkaa näistäkin jo löytyä. Viralliset terveystarkastukset ja avoimuus koirien sairauksien (myös sellaisten, jotka eivät näy jalostustietokannassa) suhteen olisi erittäin tärkeää, jotta kasvattajat voisivat yhä paremmin huomioida erilaisia terveysriskejä yhdistelmiä suunnitellessaan. Tässä olisikin pieni haaste kaikille koirien omistajille: käykäähän täyttämässä rotuyhdistyksen sivuilta löytyvä terveyskysely ja ennen kaikkea: tutkituttakaa koiranne virallisissa terveystarkastuksissa, käytettiinpä niitä jalostukseen tai ei (ps. muistakaa tutkituttaa myös kyynärät ja polvet, vaikka ne eivät pevisaan kuulukaan. ;)). Kiitos!

7. Pelkäävätkö koirasi jotain? Mitä?

Musto pelkää lapsia ja Vanni ruohonleikkuria (jospa se jo ensi kesänä tottuisi). Imuria välttelevät koko sakki, joskaan mitään paniikkia se ei aiheuta.

8. Mitä olet oppinut koiriltasi?

Koirat ovat opettaneet paljon. Niiden kanssa joutuu vähän väliä pohtimaan erilaisia toimintatapoja, varsinkin kouluttamisen suhteen. Yhdelle tehoaa tämä, toiselle tuo ja kolmannelle jokin aivan muu. Kaikki ovat erilaisia ja jokaisella on omat tapansa, vaikka toki paljon on samaakin saman lauman koirissa. Lauman seuraaminen on mielenkiintoista ja siinä oppii paljon koirien käyttäytymisestä ja elekielestä. 

9. Ihan ensimmäinen asia, jonka opetit koirillesi?

Muston kanssa en enää muista, mutta luulen sen olleen jotain istumista taikka kontaktia. Sallin kanssa muistelen että ihan ensimmäisenä opeteltiin odottamaan ennen ruokakupillemenoa. Sama taisi olla Vanninkin ensimmäinen juttu.

10. Mitä koirasi tekevät juuri nyt?

Lepäilevät kukin omassa paikassaan ja odottavat lenkillelähtöä, joka viivästyi tätä postausta kirjoittaessa.

11. Minkärotuista koiraa et koskaan haluaisi?

Lyttykuonoisia rotuja en edes harkitsisi, samaan kastiin menevät kaikki äärimmilleen jalostetut rodut. Laumanvartijat toisaalta kiehtovat, mutta en usko että tulen sellaistakaan koskaan ottamaan. Myös karvattomat rodut ja yleensäkin sellaiset, joita joutuisi jatkuvasti pukemaan, ovat poissuljettuja.

Sitten pitäisi keksiä itse uudet kysymykset ja jakaa haaste eteenpäin. Maalelan porukka, Veela, Tuisku ja Lissu, Onni, Ilona ja Myy sekä Kuura saakoon haasteen. Toki muutkin asiasta innostuneet saavat ottaa haasteen vastaan. :) Ja tässä kysymykset:

1. Hauskin kuva koiristasi?

2. Millainen oli ensimmäinen koirasi (myös kotikotona olevat lasketaan)?

3. Millainen oli ensimmäinen rotusi edustaja, jonka tapasit?

4. Jos sinulla olisi jokin muunrotuinen koira, mikä se olisi?

5. Mikä on koiriesi lempipuuhaa?

6. Mikä on koiriesi lempiherkku?

7. Hienoin hetki jonka olet kokenut koiriesi kanssa?

8. Minkä rotuisen koiran ottaisit jos kaikki olisi mahdollista?

9. Oletko tavannut koiriesi vanhempia?

10. Miten koirasi suhtautuvat muihin eläimiin?

11. Mennään ajassa vuosi eteenpäin. Missä menette koiriesi kanssa silloin?

Sitten vastaillaan itse näihin.

1. Hauskin kuva koiristasi?

Tää on helppo: tämä kuva kuvastaa niin hyvin noita kahta. Musto vouhkaa lumipallon perässä ja Sallia ei vois vähempää kiinnostaa. :D

2. Millainen oli ensimmäinen koirasi (myös kotikotona olevat lasketaan)?

Meidän perheen eka koira oli kultainennoutaja Likka (Anceligue). Olin 3-vuotias kun Likka tuli meille ja ensimmäinen kommenttini oli: "Ette olisi tuoneet tuota tänne kun minä pelkään sitä". :D Likka oli fiksu ja rauhallinen koira, kuten myös Likan kaveriksi otettu Saarakin (Junojuhekin Little Happy).

3. Millainen oli ensimmäinen rotusi edustaja, jonka tapasit?

Lapinkoira oli minulle aika vieras rotu siihen saakka, kun anopilleni tuli Aatu-koira keväällä 2004. Muistan kuitenkin tavanneeni pienenä Iina-lapinkoiran, josta on jäänyt mieleen vain sen paksu turkki. 

4. Jos sinulla olisi jokin muunrotuinen koira, mikä se olisi?

Pitkäaikainen haaverotuni oli westie, ja jos olisin yksin ollut päättämässä, niin sellainen meillä varmaan olisi (tai varmaan jo useampikin). Mutta lapinkoira oli eräänlainen kompromissi miehen kanssa silloin kun koiranhankintaa suunniteltiin. Schipperke on tullut rotuvaihtoehtolistalle vasta myöhemmin, ja ehkä meille joskus vielä sellainenkin tulee.

5. Mikä on koiriesi lempipuuhaa?

Musto rakastaa keppien perässä juoksemista ja muutenkin kaikenlaista riekkumista. Salli tykkää loikoilla ja tehdä tokojuttuja. Salli onkin meidän koirista kaikkein oppivaisin ja innokkain. Vannin lempipuuhaa on ehdottomasti pentukavereiden kanssa juokseminen ja leikkiminen.

6. Mikä on koiriesi lempiherkku?

Grillattu broileri ja keitetyt tai kuivatut broilerin sydämet.

7. Hienoin hetki jonka olet kokenut koiriesi kanssa?

Muston ja Sallin kanssa on koettu upeita hetkiä vaelluksilla ja pohjoisenreissuilla. Vannin kanssa pienet onnistumiset uusia asioita opetellessa ovat hienoja hetkiä.

8. Minkärotuisen koiran ottaisit jos kaikki olisi mahdollista?

Husky on yksi suosikkiroduistani ja periaatteessa sellaisen ottamiselle ei olisi edes mitään estettä. Se on myös  schipperken ohella sellainen "ehkä sitten joskus"-rotu. Saksanpaimenkoira (sellainen suoraselkäinen) voisi olla hieno rotu, jos itsellä riittäisi rahkeet sellaisen kouluttamiseen sekä aktiiviseen harrastamiseen. Jenkkien  Alaskan Klee Kai on ulkomuodoltaan kivannäköinen rotu, mutta en ole perehtynyt tarkemmin.

9. Oletko tavannut koiriesi vanhempia?

Muston isän olen tavannut joskus kauan ennen kuin Mustosta oli tietoakaan. Isäukko oli pikkuinen pentu vielä silloin. Emän tapasin tietysti kasvattajan luona ja kertaalleen sen jälkeenkin.

Sallin emän olen tavannut useasti kasvattajan luona, jo paljon ennen pentuettakin. Sallin isän olen myös tavannut useasti ja se astustaakin ihan tässä meidän lähellä.

Vannin emän tapasin kasvattajan luona. Isää en ole tavannut, toivottavasti joskus tapaisin.

10. Miten koirasi suhtautuvat muihin eläimiin?

Nuo ovat tavanneet lähinnä hevosia ja kissoja. Hevosia eivät juuri noteeraa, kissat kiinnostaa mutta niiden annetaan olla rauhassakin. Vanni tykkää leikkiä nuoren kissan kanssa. Iisakki-hamsteri kiinnostaa koiria, mutta osaavat jo nykyään jättää sen rauhaan.

11. Mennään ajassa vuosi eteenpäin. Missä menette koiriesi kanssa silloin?

Muston kanssa on ehkä jatkettu agiharrastusta ja toivon mukaan opittu kepitkin kunnolla.

Sallilla voisi olla noin puolivuotiaat pennut (toivossa on hyvä elää. :D).

Vannin kanssa on aloitettu agility ja käyty näyttelyissä. Vanni voisi jo ehkä osata käyttäytyäkin. :P