Pohjoisenreissulta on nyt kotiuduttu. Lähdimme viime keskiviikkona ja ajelimme ensin Kilpisjärvelle, jossa olimme ensimmäisen yön. Iltalenkillä ollessamme kulki muutamia poroja ihan läheltä, ja kyllä olikin koirilla jännää. Aluksi ne eivät oikein edes tajunneet mitä ne porot olivat, katsoa mollottivat vaan ihmeissään. Mutta siinä vaiheessa kun porot olivat jo menneet ohitse, alkoi kauhea nuuskutus ja vouhottaminen. Tässä Sallin tuijotuskilpailu poron kanssa. Lienevät kumpikin yhtä ihmeissään toisistaan.
Aamulenkillä emme nähneet poroja, mutta hienoja maisemia kyllä. On se tuo Saana aika upea möhkäle. Lenkin jälkeen se peittyikin ihan täysin tuonne sumun keskelle.
Kilpisjärveltä jatkoimme kohti Norjaa ja Jäämeren rannikkoa. Matkaa rannikkoa pitkin Skibotnista Altaan kertyi muutama sata kilometriä, mutta kapeita, mutkaisia ja mäkisiä teitä pitkin tuohon matkaan meni miltei koko päivä. Välillä tietysti pysähdyimme ulkoiluttamaan koiria ja kävipä miesväki koettamassa kalaonneaankin. Pari seitiä ja yhden puna-ahvenen olivat saaneetkin. Tässä vähän Jäämeren maisemia:
Sallin mielipide meriveden mausta
Torstai-iltana pääsimme sitten mökille Dalvadakseen. Vielä oli mökki tallessa ja aurinkokin paistoi, ihme kyllä. Tänä vuonna taitaa olla jälleen tunturisopulien vaellusvuosi, sillä niitä oli todella paljon. Päivällä sopuleita näkyi vähän vähemmän, mutta illalla ne heräilivät koloistaan ja olivat hyvin vihaisia jos niitä erehtyi häiritsemään. Säksätys alkoi jo kun käveli metrin säteellä ja jopa autolle näyttivät rähisevän. Koirathan tietenkin olivat sangen kiinnostuneita näistä otuksista ja valitettavasti muutama yksilö pääsikin hengestään kun en ollut itse tarpeeksi nopea että olisin ehtinyt estää koirien hyökkäykset.
Sopulien lisäksi mökin pihalla liikuskeli kettu. Salli oli pitänyt repolaiselle melkoisen rähinän ja murissutkin niin kuin paraskin vahtikoira. Musto ei ilmeisesti ollut huomannut kettua, tai sitten se muuten vain ei ollut välittänyt siitä mitään. Itse en ollut tapausta näkemässä, ja harmi ettei ketusta saatu yhtään kuvaa.
Perjantai-iltana kapusimme koirien kanssa ylös tunturiin, jonne menikin ihan vankka polku. Ties kuinka kauas polku olisi jatkunut, mutta me kävimme vain ensimmäisellä paljaslakisella tunturilla katselemassa maisemia ja palasimme takaisin. Hyvä tietää kuitenkin että tuollainen polku on olemassa, sitä pitkin on nimittäin hyvä lähteä joskus pidemmällekin retkelle erämaahan. Tunturinlaella asusteli turturikihupari ja luulenpa niillä olleen pesän jossain siinä ihan lähellä, sillä emot olivat hyvin vihaisia, hyvä etteivät päälle käyneet. Niimpä emme häirinneet niiden rauhaa enempää, vaan lähdimme vähin äänin takaisin alas. Tuolta tunturista, pienen kumpareen päältä löytyi myös hauta, kuuleman mukaan kissan. Kivessä luki teksti: Chai-Lai. Jänniä paikkoja, ei voi koskaan tietää mitä tunturista löytää.
Lauantaina kävimme kalassa Luomusjärvillä. Muutamia pienehköjä rautuja saimmekin savustettaviksi. Me emme jaksaneet koirien kanssa kovin kauaa veneessä istua, joten hyppäsimme kyydistä Ruktajärven ja Stuorrajärven välisellä kannaksella ja käppäilimme Kevon-reittiä pitkin takaisin autolle. Mukava puolentoistatunnin iltalenkki tuli siitä ja kun sääkin oli hyvä, niin mikäpäs siinä oli tallustellessa. Jouduimme myös kahlaushommiin, mutta hienostihan se sujui ja Mustokin uskalsi ylittää puron, vaikka joutuikin lähes uimasilleen. Sallillehan tuollaiset puronylitykset eivät tuota vaikeuksia.
Näin tylsää Sallilla oli veneessä:
Sunnuntai olikin sitten vähän tylsempi päivä, silloin lähinnä rakennettiin varastoa ja illalla käytiin ajelemassa vähän tunturissa. Maanantaiaamuna satoikin jo vettä siihen malliin, että päätimme lähteä ajelemaan Oulua kohti. Mukava reissu kaikin puolin, erityisesti Jäämeren maisemat oli mukava nähdä taas muutaman vuoden jälkeen. Ehkä vielä syksyllä käydään toinenkin reissu pohjoisessa, jos vain aikataulut antaa myöten. Loput kuvat reissusta löytyytäältä.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
torstai 7. heinäkuuta 2011
Kesäkuulumisia
Taas on hetki vierähtänyt viime päivityksestä. Kesällä sitä ei ehdi oikein tietsikalla istuskelemaan, eikä toki pidäkään tuhlata lyhyttä kesää sellaiseen. Olemme asustelleet nyt reilun kuukauden uudessa kodissa ja hyvin on viihdytty. Pihan aitaamisprojekti jäänee syksymmälle, sillä meillä on aika paljon sääskiä. Eipä huvita lähteä tuonne ötököitten keskelle ähräämään aitojen kanssa, joten yritetään pärjätä syksyyn asti ilman aitoja.
Pariin otteeseen on keretty käymään mökillä Puolangalla. Ekalla reissulla oli mukavat helteet, ja varsinkin Salli oli vallan onnellinen päästessään uimaan rajattomasti. Aika vähän olen nyt käyttänyt täällä kotosalla koiria uimassa, kun tahtoo näillä lämpimillä keleillä olla niin paljon väkeä jokaisen lätäkön rannoilla, ettei sinne koirien kanssa viitsi mennä. Eihän me toki mihinkään uimarannoille olla menossakaan, mutta kun ne sivummallakin olevat rannat ovat täynnä ihmisiä (ja koiria). Täällä meillä päin kun noita vesistöjä on niin harvassa, niin tokihan sinne rannoille tunkua riittää helteillä. Mutta onneksi mökillä saadaan uida niin paljon kuin halutaan, ja rauhassa ilman muita.
Koirakavereista ollaan tavattu Saivaa ja eilen käytiin koirapuistoilemassa Saivan ja Moskun kanssa. Samaan aikaan puistossa oli myös lappalaisneiti Siru (Dagolas Onnetar), jolla oli hieno kesäturkki. Musto ei tuolla reissulla ollut mukana, sillä en viitsinyt viedä sitä rähisemään puistoon pahimpaan “ruuhka-aikaan”. Salli sen sijaan käyttäytyi oikein hyvin, eikä edes räksyttänyt jatkuvasti niin kuin yleensä. Ehkä lämmin ilma teki tehtävänsä, sillä kovin suurta leikkimisintoa ei noilla kellään ollut. Puistoilun päätteeksi kyläiltiin vielä Saivan uudessa kodissa.
Viikon päästä jään muutaman viikon kesälomalle, ja sitten suuntaammekin kohti pohjoista. Ensin käymme viikonlopun Puolangalla ja sen jälkeen päästään lähtemään. Olen vähän suunnitellut että ajaisimme ensin yöksi Kilpisjärvelle ja jatkaisimme sieltä sitten Norjaan jäämerelle ja rannikkoa pitkin Karigasniemelle. Pitkä reissuhan tuo olisi, muttakun ne jäämeren maisemat ovat niin upeat. Saapa nähdä, suostuvatko reissukaverit tuohon reittisuunnitelmaan, vai päädymmekö ajamaan suorinta tietä Oulusta Dalvadasiin. Vaellussuunnitelmia tälle reissulle ei ole, mutta eipä sitä tiedä vaikka innostuisimme jonkin pikkureissun tekemään. Parempi kun ei suunnittele liikoja etukäteen, niin eipähän harmita sitten jos/kun suunnitelmat muuttuvat. Kovasti tuo Lappikuume jo vaivaa, vaikka se taitaa kyllä olla niin krooninen sairaus että se vaan on ja pysyy koko ajan. Näin kesäaikaan se vaan tuppaa pahenemaan niin paljon, ettei millään meinaisi malttaa odottaa lähtöä.
Kuvia en ole viime aikoina kauheasti jaksanut ottaa, mutta tässä kuitenkin muutamia eiliseltä koirapuistoreissulta.
Joukko iloisia lappalaisia. Vasemmalta oikealle: Saiva, Mosku, Siru ja Salli
Tytöt ovat saaneet hurmuri-Moskun matalaksi.
Välillä piti vähän jäykistellä
Moskun taisi vähän ihastua Saivaan
Mosku ja Salli
Siru
Saiva
Mosku ja tytöt
Pariin otteeseen on keretty käymään mökillä Puolangalla. Ekalla reissulla oli mukavat helteet, ja varsinkin Salli oli vallan onnellinen päästessään uimaan rajattomasti. Aika vähän olen nyt käyttänyt täällä kotosalla koiria uimassa, kun tahtoo näillä lämpimillä keleillä olla niin paljon väkeä jokaisen lätäkön rannoilla, ettei sinne koirien kanssa viitsi mennä. Eihän me toki mihinkään uimarannoille olla menossakaan, mutta kun ne sivummallakin olevat rannat ovat täynnä ihmisiä (ja koiria). Täällä meillä päin kun noita vesistöjä on niin harvassa, niin tokihan sinne rannoille tunkua riittää helteillä. Mutta onneksi mökillä saadaan uida niin paljon kuin halutaan, ja rauhassa ilman muita.
Koirakavereista ollaan tavattu Saivaa ja eilen käytiin koirapuistoilemassa Saivan ja Moskun kanssa. Samaan aikaan puistossa oli myös lappalaisneiti Siru (Dagolas Onnetar), jolla oli hieno kesäturkki. Musto ei tuolla reissulla ollut mukana, sillä en viitsinyt viedä sitä rähisemään puistoon pahimpaan “ruuhka-aikaan”. Salli sen sijaan käyttäytyi oikein hyvin, eikä edes räksyttänyt jatkuvasti niin kuin yleensä. Ehkä lämmin ilma teki tehtävänsä, sillä kovin suurta leikkimisintoa ei noilla kellään ollut. Puistoilun päätteeksi kyläiltiin vielä Saivan uudessa kodissa.
Viikon päästä jään muutaman viikon kesälomalle, ja sitten suuntaammekin kohti pohjoista. Ensin käymme viikonlopun Puolangalla ja sen jälkeen päästään lähtemään. Olen vähän suunnitellut että ajaisimme ensin yöksi Kilpisjärvelle ja jatkaisimme sieltä sitten Norjaan jäämerelle ja rannikkoa pitkin Karigasniemelle. Pitkä reissuhan tuo olisi, muttakun ne jäämeren maisemat ovat niin upeat. Saapa nähdä, suostuvatko reissukaverit tuohon reittisuunnitelmaan, vai päädymmekö ajamaan suorinta tietä Oulusta Dalvadasiin. Vaellussuunnitelmia tälle reissulle ei ole, mutta eipä sitä tiedä vaikka innostuisimme jonkin pikkureissun tekemään. Parempi kun ei suunnittele liikoja etukäteen, niin eipähän harmita sitten jos/kun suunnitelmat muuttuvat. Kovasti tuo Lappikuume jo vaivaa, vaikka se taitaa kyllä olla niin krooninen sairaus että se vaan on ja pysyy koko ajan. Näin kesäaikaan se vaan tuppaa pahenemaan niin paljon, ettei millään meinaisi malttaa odottaa lähtöä.
Kuvia en ole viime aikoina kauheasti jaksanut ottaa, mutta tässä kuitenkin muutamia eiliseltä koirapuistoreissulta.
Joukko iloisia lappalaisia. Vasemmalta oikealle: Saiva, Mosku, Siru ja Salli
Tytöt ovat saaneet hurmuri-Moskun matalaksi.
Välillä piti vähän jäykistellä
Moskun taisi vähän ihastua Saivaan
Mosku ja Salli
Siru
Saiva
Mosku ja tytöt
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)