perjantai 27. joulukuuta 2013

Tunturijoulu

Me vietimme tänä vuonna hieman erilaisen joulun. Viikonlopun aikana pakattiin tavarat autoon ja sunnuntaiaamuna kello 03.35 suunnattiin kohti pohjoista. Puoliltapäivin olimme perillä Dalvadaksessa, mutta matka tienvarresta ylös mökille kesti vielä 1,5 tuntia kaikkien tavaroiden kanssa hangessa kahlaten. Koiratkin joutuivat tekemään osuutensa ja kantamaan repuissaan omat ruokansa ja tavaransa. Repuille tulikin aika reilusti painoa ja lumihangessa kahlaaminenkin näytti olevan rankkaa. Hihnoista luovuttiin heti ekoilla metreillä: siinä hangessa ei yksikään olisi kovin kauas jaksanut poron(kaan) perässä loikkia.

Kiipeämisurakka alkamassa
Vihdoin perillä. 

Mökki lämpeni onneksi melko pian, ja saunassa lumi muuttui vedeksi illan mittaan. Koiraparat olivat rättiväsyneitä, joten hellyin ja annoin niille luvan kiivetä sängylle lämmittelemään kylmältä lattialta. Tämä oli siis varsin poikkeuksellinen tapaus, yleensä koirat pysyvät meillä visusti lattianrajassa.


Näin kaamosaikaan valoisaa aikaa Utsjoen korkeudella on vain muutaman tunnin verran, eikä sitäkään voi sanan varsinaisessa merkityksessä valoisaksi kutsua. Paremminkin sellaiseksi siniseksi hämäräksi. Aamuisin ei ollu juuri järkeä herätä ennen kymmentä, ja kahden-kolmen välillä alkoi jo taas olla pimeää. Kynttilöitä kului, mutta niiden valossahan joulutunnelma onkin parhaimmillaan. Kävimme kerran päivässä alhaalla autolla puita hakemassa, ja siinäpä olikin sitten ainoat lenkkeilyt. Olisin halunnut kyllä käydä lumikenkäilemässä ylhäällä tunturissa, mutta koska se vähäinenkin valoisa aika kului aina tuohon puunhakureissuun niin haaveeksipa se sitten jäi. Ja pimeällä ei ollut kovin järkeä lähteä enää kun ei maisemia olisi kuitenkaan näkynyt. Lunta sateli melkeinpä koko reissun ajan, joten ne kauneimmat kaamospäivien siniset hetket jäivät nyt kokematta, samoin tähtitaivas ja revontulet, mutta paremmalla tuurilla seuraavalla kerralla sitten. :) Kaunistahan tuolla jokatapauksessa oli, oikein sellainen joulusatujen valkea maisema.











Koiratkin saivat osuutensa jouluateriasta, lellipennut. :P


Joululahjoja koirat eivät tänä vuonna saaneet. Aattona ja joulupäivän aamuna saivat sentään nappuloiden sijaan jauhelihaa ja sitten saivat aattoiltana nahkaluut. Ja ehkä eräänlainen joululahja oli myös se että kerrankin niiden ei tarvinnut olla kiinni (kiitos hankien ja nietosten) muuten kuin auton luona tiellä. 

Joulupäivänä lähdimme jo ajelemaan takaisin kotiin. Ajokeli oli varsin mielenkiintoinen: lumituiskua, tuulta, vesisadetta, peilijäätä, vesilammikkoa ja jääpolannetta. Oikeastaan kaikki "huono ajokeli"-määritelmän eri variaatiot saman matkan aikana. Täällä kotona vastassa olikin sitten jäinen ja synkkä maisema. Voi kun olisi vain voinut jäädä Lappiin...

Koirat olisivat halunneet ylös tunturiin auton sijaan.
Mulla on vähän tylsää täällä.
Hyytävän kylmä Sulaoja, josta täytin vesipullot raikkalla lähdevedellä (ja jäädytin käteni).
Tuiskuaa
Inarin kohdalla alkoi hämärtää
Sodankylässä ajeltiin jääradalla.

Semmoinen joulu se. Voisipa melkein ottaa tavaksi, oli sen verran mukava reissu. 

Väsäilin samalla tätä blogin ulkoasuakin talvisemmaksi. Onhan tuo sininen vähän tylsä väri, mutta ei voi nyt mitään. Keväällä sitten jotain raikkaampaa. :P


perjantai 20. joulukuuta 2013

Hyvää joulua

Hyvänjouluntoivotus tulee tänä vuonna vähän aikaisessa, koskapa en ole koneen äärellä enää huomisen jälkeen. Luvassa vähän erilainen joulu tällä erää, raporttia luvassa myöhemmin. :)


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulukuuta

No niin. Myönnetään että blogi on jäänyt turhan vähälle huomiolle viime aikoina. Ei ole ollut oikein mitään päivitettävää kun ei vain ole tapahtunut mitään erikoista, eikä kuvaaminenkaan ole oikein onnistunut pimeässä. Elämässä on myös ollut monenlaista muuta asiaa mietittävänä, ja tulee myös olemaan jatkossakin, joten hiljaiselo luultavasti jatkuu tästä eteenpäinkin. Jospa tuossa kevätpuolella alkaisi taas olla intoa kuvata enemmän niin olisi edes jotain päivitettävää.

Tänään kävimme piiitkästä aikaa treffaamassa Nallea ja Petoa metsälenkin merkeissä. Tai no, oikeammin koirat juoksivat ja me ihmiset juorusimme omiamme ja koitimme kuvata riehujaisia vaihtelevalla menestyksellä. Tottahan toki sattui parinkympin pakkasetkin juuri nyt, joten kohmeisilla käsillä kuvista tuli ihan mitä sattuu. :P

Pennuille kuuluu tietääkseni hyvää. Tytöistä Hilpa ja Kiara ovat jo aloittaneet ekat juoksunsa, Nallekin varmaan seurailee pian perässä. Äitiinsä ovat tytöt tulleet, Sallin eka juoksuhan alkoi päivälleen 7 kk iässä ja kauas ei näillä kahdellakaan siitä heittänyt. Pojista Urho on omistajansa mukaan hirveä ahmattiporsas, joka syö kaikkea syötäväksi kelpaavaa ja kelpaamatontakin (mm. kirjankannet). Väpä taas onnistui ottamaan selkään toiselta urokselta ja kävi paikattavana eläinlääkärissä. Onneksi selvisi parilla tikillä ja ab-kuurilla. Melkoisia villiviikareita nämä lapsoset...

Meillä omat koirat voivat hyvin. Teemme juoksulenkkejä melkein päivittäin, joten Musto ja Sallikin pysyvät suht hyvässä kunnossa. Vanni taas on laiha kapirakki, pudottaa taas karvaansa eikä syö vieläkään kunnolla. Olen nyt syöttänyt koko porukalle Brit Caren lammas-riisiä, joka tuntuu sopivan hyvin.

Jalostuspäivien näyttelyä olen vähän tässä mietiskellyt. Väpä on mukavassa turkissa, joten sen voisin viedä, ja Nallenkin voisin ottaa mukaan kyllä (omistajan kanssa pitäisi varmaan keskustella asiasta. :D). Hilpa lienee myös menossa näytille. Vannia en vie tuossa kunnossa mihinkään, se saa rauhassa kasvatella karvaa ja kerätä massaa. Salli olisi mukava käyttää siellä, mutta senkään karvatilanteesta kun ei ole mitään takeita... Tämä reissu on nyt kuitenkin vielä vähän auki kun koko tuonhetkinen elämäntilannekin on vielä niin epäselvä. Onhan tässä onneksi vielä jokunen viikko aikaa miettiä.

Tytär ja äiti. <3





Vanski-orava (hyi kuinka pitkät kynnet. :O)

Tanssiliikkeet hallussa vielä.

Leikitään!

Porukalla painitaan.



Prinsessa. <3







Koko porukka.