Mietin pitkään tuota otsikkoa. Hankalaa otsikoida aihetta, johon sisältyy vähän sitä sun tätä: kamuja, treenaamista, reissaamista ja lunta. Viime viikolla ensimmäisenä vuorossa olivat pentutreenit. Siirryimme treenailemaan kauppakeskuksen syrjäisimmälle P-paikalle, joka on valaistu. Mukavampi treenailla siellä näin pimeään aikaan, kun näkeekin jotain. Vanni oli ensin vähän ihmeissään uudesta paikasta, eikä keskittynyt treenaamiseen oikein koko aikana. Muutamia sivulletuloja ja pienenpieniä seuraamispätkiä otettiin, ja sitten enimmäkseen näyttelyjuttuja yhdessä toisten kanssa ja välillä yksinkin. Lopuksi vielä tutkittiin vähän toistemme koiria, katsottiin hampaita jne. Tämä ajateltiinkin ottaa osaksi jokaisia treenejä, jotta pennut oppisivat tämänkin puolen näyttelyistä.
Torstaina meillä olikin kaveripäivä tallilla. Ensin aamulla kävivät colliemix Nasu ja terrierimix Hero, sitten pihakoirapoika Salama ja parsonipoika Pena. Iltapäivällä tapasimme vielä ihan uuden tuttavuuden, 8-viikoisen jackrusseli Ykän. Vannilla oli siis huippuhauska päivä. Penan kanssahan ne viilettävät tuhatta ja sataa, mutta myös pikkuisen Ykän kanssa Vanni osasi kuitenkin olla sievästi. Eihän pieni vielä juuri leikkinyt kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, mutta luulempa että kunhan se siitä vähän kasvaa niin menee siellä muun hunnilauman joukossa ihan täysillä. :D
Perjantaina lähdimme reissuun Kuopioon sukulaisteni luokse. Koko koiralauma lähti mukaan. Vähän mietin että mitenköhän nuo osaavat käyttäytyä vieraassa paikassa kun ovat kaikki matkassa, mutta hienostihan se lopulta meni. Pentu ei tuhonnut sukulaisten taloa eikä edes pissaillut sisälle, ja isotkin osasivat olla siivosti eivätkä karanneet pihalta. Enhän toki pahemmin niitä vapaana pitänytkään, mutta sen verran kuitenkin että kävivät takapihalla iltapissalla. Pentu sai kulkea irti siinä lenkillä ja metsässä päästin Sallinkin vähän juoksemaan.
Perjantaiyönä täällä meillä satoi ensilumi. Vanni ei juuri elämänsä ensimmäisestä lumesta riehaantunut, toisin kuin olin odottanut. Kyllähän se tietenkin syö lunta ihan tolkuttomasti, mutta muuta eroa en ole sulaan maahan verrattuna huomannut. Omituinen penikka, yleensä lumi saa aikuisetkin koirat riehaantumaan, saatika sitten pennut.
Kuvia on taas melkoinen määrä. Viime viikolla oli hienoja ilmoja, joten tuli taas räpsittyä kuva jos toinenkin. Tässäpä sitä kuvasaalista olis.
 |
| Salama, viralliselta nimeltään Mochaccino |
 |
| Vanni, Salama ja Hero |
 |
| Ykä |
 |
| Ykä tutustuu heppaan |
 |
| Salli miettii että mikäs se tämä onkaan |
 |
| Melkoinen kokoero. Vannin mahan alla on turvallista. |
 |
| Muston kyljessä on hyvä lämmitellä. Poika katsoo hölmistyneenä. |
 |
| Heippa Ykä, nähdään taas. |
 |
| Ekat lumikuvat Vannista. Jäiset viinimarjat on ihania. |
 |
| Salli hävitetään porukalla |
