Riekkujaisia

Keskiviikkona ulkoilutin taas kameraa tallilla ja sattuikin sopivasti aurinkoinen sää ja Pena piipahtamaan paikanpäällä. Musto jaksaa vielä penikan kanssa leikkiä, vaikka välillä näytti siltä että penska alkaa olla liian iso kelvatakseen leikkiseuraksi. Mutta onneksi pojalta löytyy vielä huumorintajua, sitä Penan kanssa nimittäin tarvitaan. Työpäivän jälkeen kävimme vielä Saivan ja emännän kanssa metsälenkillä, joten tässäpä muutamia riekkukuvia.

Ekka Penaa

















Ja sitten lenkkikuvia

Mökkeilyä, retkeilyä ja agilitya

Viime aikoina onkin tapahtunut normaalia enemmän, en vain ole “ehtinyt” blogia päivitellä. Pari viikkoa sitten kävimme Saivan ja emäntänsä kanssa kevätretkellä Kalimenlammen luontopolulla. Tarkoitus oli kiertää tuo reitti jo syksyllä, mutta se vain jotenkin jäi, milloin kiireiden ja milloin säiden takia. No, nyt asia on korjattu. Pääsimme todelliseen retkitunnelmaan heti kättelyssä, kun lammen rannassa kulkevat pitkospuut upposivat jalkojen alta 10 cm veden alle. Kalvolenkkarit alkavat olla jo tiensä päässä (Erätukkulaatua ja käppäilty pari vuotta kesät talvet), joten niiden vedenpitävyyteen en uskaltanut enää luottaa. Niinpä ei auttanut muu kuin riisua kengät ja sukat jalasta ja lompsia avojaloin eteenpäin. Ai, miksei käännytty takaisin? No ei missään tapauksessa. Jos kerran luontopolulle lähdetään niin sehän kierretään vaikka mikä olis! Pitkospuiden päätyttyä vastassa oli haaste nro 2: 40 cm vettä polulla. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: Joko kahlattaisiin tuon vesimäärän läpi (ja kasteltaisiin housunlahkeet yms) tai sitten kierrettäisiin lyhyemmällä kahlauksella hieman vasemmalle rinteeseen, josta pääsisimme jatkamaan pusikon kautta kuivin jaloin. Päädyimme jälkimmäiseen. Jaloissa ei ollut enää tuntoa joten pieni risukko veden alla ei haitannut enää mitään. Koiratkin tulivat kiltisti perässä, hienosti aina toinen toiselta puolen puuta kuten asiaan kuuluu, jotta homma ei menisi liian helpoksi.

Pääsimme lopulta kuivalle maalle ja matka jatkui pienen ihmettelyn jälkeen. Lisää vettä oli kuitenkin luvassa, nimittäin useat muutkin pitkospuut olivat samalla tavalla veden vallassa. Koirat joutuivat yhdessä kohtaa ylittämään pienen ojan uimalla, kun ajautuivat pois pitkospuilta. Hienosti uiminen sujui, mukava nähdä että Mustokin uskaltaa tarpeen vaatiessa ylittää puroja uimalla. Omat kenkäni ehtivät jossain kohtaa jo kastua, joten en vaivautunut enää niitä riisumaan pois vaan lompsin menemään. Tiia taisi vielä jossain kohtaa käppäillä avojaloinkin. Selvisimme laavulle asti, teimme tulet ja paistelimme makkaraa. Koirat odottivat enemmän tai vähemmän kiltisti puussa kiinni ja räksyttivät ohikulkijoille. Makkaranpaiston jälkeen selvisimme kommelluksitta autolle saakka.













Helatorstaiviikonlopun vietimme mökillä Puolangalla. Torstai-iltana mökin pihassa kävi kettu, ilmeisesti kodasta tulevien hajujen perässä. Salli piti hirmuisen metelin repolaiselle mutta ketullapa ei ollut kiire minnekään. Se tuijotti vain ja kävi sitten pellon reunassa kaivelemassa jotain ja vasta jonkin ajan kuluttua jolkotteli tiehensä. Salli kävi haistelemassa tarkoin ketun jäljet. Mustoa en uskaltanut päästää irti edes heti ketun häivyttyä. Harmi kun kamera ei sattunut juuri tuolloin olemaan käden ulottuvilla. Kävimme myös veneilemässä tulvavesien keskellä. Mökkirannassamme on ison haavan kanto, josta on ennen sanottu seuraavaa: “kun vesi kiertää ison haavan, niin niemen läpi pääsee veneellä”. Kävimme toteamassa tämän väitteen pitävän paikkansa:

Iso haapa (tai siis kanto enää)



ja vesireitti niemen yli. Tuolta tultiin…



…ja tuonne mennään



Koirat veneilee



Mökkiä järveltä päin kuvattuna



Lisää mökki- ja retkikuvia

Viime viikolla aloitimme Muston kanssa agilityn jatko2-kurssin Minnan koirakoulussa. Ensimmäisellä kerralla kertailimme perusjuttuja ja otimme pieniä radanpätkiä. Muuten sujui ihan mukavasti, mutta pujottelu on edelleenkin Mustolle vaikeaa. Toisella kerralla menimme jo vähän pidempää rataa ja uutena asiana aloimme mennä A-estettä juoksukontaktilla aiemmin käytetyn pysäytyskontaktin sijaan. Juoksukontaktissa ideana on, että koira ylittää esteen neljällä laukalla, eli ensimmäinen kontaktilla, toinen harjan alapuolella, hyppy harjan yli ja viimeinen alastulokontaktilla. Mustolla meinasi tulla vähän ylimääräisiä askelia, joten pitäisi yrittää saada lisää vauhtia mukaan. En vain tahdo itse pysyä koiran vauhdissa mukana. Lopputunnista Mustolla alkoi vähän kiehua ja se keskittyi esteiden sijaan liikaa minuun ja alkoi ikäänkuin paimentaa minua. Se ei malttanut oikein kuunnella ohjausta ja meni minne sattuu. Yhdellä hypyllä se hyppäsi esteen sijasta sen “siivekkeen” (vai mikä nyt olikaan) yli. Lopuksi kertailimme vielä vähän pujottelua, joka ei vieläkään tahtonut luonnistua. Hiomista siis kaivataan ja paljon.

Viime viikolla tapasimme Sallin kanssa pitkästä aikaa Arttu-isukkia sekä nuortamiestä Tuurea (Dagolas Uskomaton). Sallia ei oikein poikien touhut kiinnostaneet ja pojatkin ottivat mieluummin kaiken ilon irti vapaudesta ja juoksentelivat tuhattajasataa eestaas. Tuure olisi vähän halunnut leikkiä Sallin kanssa mutta eihän tuo matami lämmennyt toisen leikkiyrityksille. Tosikko mikä tosikko. Lisää kuvia täällä.

Iskä Arttu





Ja ihanainen Tuure





“Leiki ny ees vähän mun kans”



Isä ja tytär





Sallia kiinnostivat herkut, kuten aina.

Muston kesälook

Viime keväänä päätin kokeilla Mustolle lyhempää kesäturkkia, ja kokeilu osoittautui varsin onnistuneeksi. Niinpä sama oli edessä tänäkin keväänä. Viime viikolla sain sitten viimein ryhdyttyä parturoimaan poikaa. Talven aikana turkki oli kasvanut jo entisiin mittoihin, ehkä paksummaksikin kuin ennen. Trimmeri ei yksinään pystynyt turkkiin millään, joten otin fiskarssit käteen ja saksin niillä ensin enimmät pois ja sitten viimeistelin koneella. Aikaa tuohon hommaan meni parisen tuntia kaikkinensa, jos mukaan lasketaan pesuhuoneen siivous ja omien vaatteiden puhdistus. Sitä karvaa nimittäin oli aivan jokapaikassaoperaation jälkeen. Kyllähän tuossa hetki menee totutellessa taas, mutta poika itse on ollut pirtsakampi ja onkinhan se varmasti mukava kun iho saa vähän hengittää. Pohjavillakin on mukavasti irtoamassa, aivan kuten viime vuonnakin. Tällä kertaa ajelin hännänkin rangiksi, se kun alkoi olla jo niin takussa että saisi vähän uudistua välillä.

Musto ja karvakasa



Ja poika uudessa kesäturkissaan



Yllätyksekseni karvakasan alta paljastuikin ihan hyvässä kunnossa oleva koira. Musto on kaiken sen turkin kanssa näyttänyt aika paksulta, mutta eipä tuossa kauheasti ylimääräistä olekaan. Pikkuisen se saa toki kiinteytyä, mutta eiköhän sekin asia hoidu kun päästään aloittamaan kunnolla pyöräilykausi. Ja viikon päästä alkaa agilityn jatko 2, joka varmasti tuo taas lisää lihaskuntoa.

Sallia en ole nyt ilmoittanut näyttelyyn, laiska minä en vain ole jaksanut keskittyä asiaan ollenkaan. No, ehditäänpä me sinne myöhemminkin. Luonnetestejäkin olen katsellut tuossa aiemmin, mutta en ole vielä saanut sinnekään Sallia ilmoitettua. Onneksi senkään kanssa ei ole vielä kauheaa kiirettä.

Lumien sulettua olemme koittaneet ahkeroida pihaa kesäkuntoon. Paljon olisi kuitenkin vielä tekemistä, suurimpana ehkä tontin aitaaminen. Tonttiahan meillä on 1,3 hehtaaria, joten ihan koko alaa ei aidata. Tämän varsinaisen piha-alueen lisäksi aidataan pieni palanen tuota tontin “joutomaa-osaa”, joka on lähinnä heinikkoa ja pajukkoa. Pihan puolelle tulee vihreää puutarhaverkkoa, avoimelle alueelle metrin korkuista ja kuusiaidan ja pensaikkojen kohdalle 80 senttistä. Tuonne pusikkoon olisi tarkoitus laittaa vähän korkeampaa, väh. 120 senttistä verkkoa. Laitan kuvia tästä projektista sitten joskus kunhan saamme homman alulle. Tässä kuvassa näkyy koirien tarha, joka valmistui syksyllä. Kokoa sillä on 7 x 4 m, ja siihen on jätetty mahdollisuus jakaa tarha kahtia jos joskus tulee tarvetta toiselle tarhalle. Koppi pitäisi vielä nikkaroida niin koirat voisivat viettää tarhassa aikaa huonommallakin säällä. Nyt ne ovat siinä olleet satunnaisesti paria-kolmea tuntia hyvällä ilmalla. Mielellään ne kyllä häkkiin menevät, varsinkin kun siellä on vanhoja luita. Niitä talven aikan piilotettuja luita ne ovatkin nyt kaivaneet esiin ja jyrsineet oikein urakalla.