Hyvät uutiset 2

Kävimme keskiviikkona Sallin kanssa jälleen Akuutissa, tällä kertaa silmä- ja sydäntutkimuksissa. Sydän todettiin terveeksi, samoin silmät, joten pentuprojektin suunnitellu jatkukoon.

Agikurssi alkaa olla viimeistä tuntia vaille pulkassa. Viime kerralla jouduimme treenaamaan sisällä hallissa ulkona riehuneen syysmyrskyn takia, mutta hyvä meno jatkui jälleen. Ohjelmaan kuuluivat ensisijaisesti pujottelukepit sekä keinu, jota emme olekaan aiemmin vielä menneet. Keppejäkin on harjoiteltu aiemmin vain kuudella kepillä, nyt niitä olikin 12. Alku oli vähän takkuista kun koirat ovat jo kerenneet tottua siihen kuuden kepin sarjaan, ja nyt pitikin jatkaa pujottelua vielä toisen mokoman verran. Mutta hyvinhän niistä selvittiin pienen alkukankeuden jälkeen. Keinun opetteluun käytimme ison kasan nameja sillä seurauksella että siitä tuli monen koiran lempieste heti kerralla. Mustokin innostui keinusta kovasti ja viimeisellä radanpätkällä vauhti keinulle oli niin kova että itselläni oli vaikeuksia pysyä perässä. Ehkä tuosta vielä agikoira tulee.

Tänään tapasimme jälleen Saiva-neitiä pitkän metsälenkin ja lopuksi kahvittelun merkeissä. Tai no, koirat ei pahemmin kahvitelleet ja emäntienkin laseista löytyi kokista, mutta hälläpä väliä. Saivan emäntä räpsi koirista muutamia kuviakin. Tässäpä muutama, loput löytyy Saivan kuvagalleriasta. Kuvat: Tiia E, kiitoksia!




Riekkumista






Vauhdissa






Mustat vauhdissa







Mustat painii







Salliska


Tässä vielä muutama kuva Sallista ja Mustosta, kuvat Niina H, kiitoksia.





Salliska







Mustapoika







Sallin piti kiivetä vielä paalienkin päälle

Hyviä uutisia Saksasta

Eilen sain kirjeen Laboklinilta Saksanmaalta. Kirjeessä oli Sallin PRA-testitulos, joka kertoi Sallin olevan terve tämän sairauden osalta. Näin saimme varmistuksen sille, mistä olimmekin olleet aika varmoja jo ennen tätä testiäkin. Tämä antaa taas uusia mahdollisuuksia urospohdintoihin, sillä Sallille voi nyt käyttää kantajaa taikka testaamatonta urosta. Nyt pitäisi vielä varata se silmätarkastusaika, niin pääsisi taas askeleen eteenpäin tässä suunnittelussa.

Muston kanssa oltiin taas tiistaina agikurssilla. Putki sujuu muuten jo hyvin, mutta jos lähdenkin itse juoksemaan putkesta pois päin (takaaleikkaus), niin Musto palaa hetimmiten takaisin. Punainen putki oli näemmä helpompi kuin musta, liekö sitten valoisampi ja siten mieluisampi. Muut esteet menivät ongelmitta. Meillä oli 21:n esteen rata, jota menimme pienissä pätkissä. Lopuksi kävimme radan läpi kokonaisuudessaan ilman koiraa, luulenpa että viimeisellä kerralla täräytämme sitten koko radan läpi ihan koirankin kanssa. Marraskuussa alkaisi jatko 1-kurssi, voipi olla että ilmoittaudun sinne mukaan. Oikeastaan se jatkokurssi alkaisi jo lokakuussakin, mutta ajankohta on niin myöhäinen (20.30-21.30), että me ollaan jo Muston kanssa nukkumassa tuohon aikaan arki-iltana. Ja muutenkin voisi olla hyvä pitää pieni tauko kurssien välillä, niin oman kuin koirankin jaksamisen takia. Niin ja lompakko taitaa olla myös samaa mieltä asiasta.

Muutoin päivät ovat menneet aika lailla samaa rataa. Koirakamuja ei olla nyt ehditty tapaamaan, jos ei oteta huomioon tallilla pyöriviä koiria (joita voi olla parhaimmillaan 10 yhtäaikaa). Muutaman viikon ajan olen käyttänyt koiria pidemmillä pyörälenkeillä metsässä ja kunto onkin kasvanut molemmilla, kun liikuntaa tulee reippaasti enemmän kuin pelkillä kävelylenkeillä. Pyörälenkeillä käydään noin 4-5 kertaa viikossa, arki-iltoina 0,5-1 h ja viikonloppuisin 1-1,5 h. Mukavaa vaihtelua tuo pyöräily on ja itsekin siinä saa vähän erilaista liikuntaa ja maisematkin vaihtuvat nopeammin kuin kävellessä. Pari kuukautta tässä ehditään vielä pyöräillä, ja sitten täytynee vaihtaa sukset jalkaan ja ruveta hiihtämään.

Kahden viikon kuluttua ollaankin taas Dalvadaksessa (sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen ennen taivuttanut tuon aina tyyliin: Dalvadasissa, mutta kuulin paikallisten käyttävän tuota Dalvadaksessa-versiota, joten käytänpä itsekin vastedes sitä. ). Perinteinen syysreissu on tehtävä tänäkin vuonna, kuten kahtena edellisenäkin, ja kun Land Cruiserikin on vaihtunut 10 vuotta uudempaan, niin täytyyhän se käydä koeajamassa oikeilla pelipaikoilla. Mukaan lähtevät myös Aatu ja Reetu sekä anoppi, joten luvassa on ainakin käppäilyä tunturissa. Toivottavasti sattuisi hyvät kelit niin saisi otettua paljon hienoja kuvia reissusta.

Musto 5 v ja muita kuulumisia

Musto-poika täytti viime torstaina 5 vuotta. Sen kummempia juhlia ei järjestetty, ja mitäpä sitä enää (tai vielä) tuossa iässä ylimääräisiä juhlimaan. Agitreeneissä olimme tiistaina, ja hyvinhän siellä taas meni. Ainoastaan putki tuotti vaikeuksia, kun Musto palasi aina puolivälistä takaisin. Viimeisellä radanpätkällä ennakoin ja “nakkasin” sen heti kerralla pannasta putkeen, niin johan onnistui. Muston luonteelle hyvin tyypillistä, se tarvitsee tukea kaiken uuden tekemiseen, kunnes hoksaa mistä on kyse. Ahdas putki ei liene muutenkaan sille kovin mieluisa paikka. Muut harjoitukset sujuivat mukavasti. Teimme paikallaoloharjoituksia ja kertailimme omatoimisesti esteet läpi. Lopuksi hypättiin vielä muuria sekä pari pientä radanpätkää. Tänään illalla on jälleen treenit, niistä päivitystä myöhemmin.

Sallin kanssa kävimme torstaina eläinlääkärillä. Salli rauhoitettiin ja sille tehtiin ns. “gynekologinen tutkimus”, jossa ei kuitenkaan löytynyt syytä astutusongelmille. Eläinlääkärin mukaan varsinkin kokeneen uroksen pitäisi onnistua ihan ongelmitta astumaan. Samalla otettiin progesteronitesti, joka kertoo milloin juoksu on kohdillaan astuttamista varten. Tuolloin oli menossa 15. juoksupäivä ja progetesti näytti 29, kun sopiva arvo astuttamista ajatellen olisi alle 10 (en nyt muista niitä tarkkoja lukuja). Eli juoksu oli siis ihan reippaasti mennyt ohi. Sain ohjeeksi aloittaa progetestauksen seuraavan juoksun aikaan jo 6. vrk:n kohdalla, jotta nähdään oikea ajankohta jolloin pitää lähtä miehelään. Samalla reissulla otettiin myös verinäyte prcd-PRA-geenitestiä varten. Tuloksia odotellessa. Tässä syksyn aikana käydään vielä silmätarkissa ja jos sieltä ei mitään yllätyksiä löydy niin sitten alan miettiä uroksia. Tai olenhan tietenkin jo niitä katsellut, mutta vasta silmätarkin jälkeen laitan kyselyä jalostustoimikunnalle ja urosehdokkaiden omistajille. Kun nyt vaan löytyisi pari vaihtoehtoa, jotka täyttäisivät kaikki kriteerit (joita on muuten yllättävän paljon. ).

Sunnuntaina kävimme leikittämässä 8-viikkoisia pihakoiranpentuja Salamaa, Kunkkua ja Jasua. Mustoa ei juurikaan penikat kiinnostaneet, mitä nyt ohimennen niitä saattoi vähän nuuhkaista. Salliakin kiinnosti aika lailla kaikki muu, mutta vähän se malttoi pentujakin katsella. Tässä muutama kuva penskoista, loput kuvat löytyvät täältä.

Salama ja Jasu



Kunkku



Salli syö Jasun kuonon ja Salamaa vähän kauhistuttaa.



Kaikki yhdessä