Hyviä uutisia Saksasta

Eilen sain kirjeen Laboklinilta Saksanmaalta. Kirjeessä oli Sallin PRA-testitulos, joka kertoi Sallin olevan terve tämän sairauden osalta. Näin saimme varmistuksen sille, mistä olimmekin olleet aika varmoja jo ennen tätä testiäkin. Tämä antaa taas uusia mahdollisuuksia urospohdintoihin, sillä Sallille voi nyt käyttää kantajaa taikka testaamatonta urosta. Nyt pitäisi vielä varata se silmätarkastusaika, niin pääsisi taas askeleen eteenpäin tässä suunnittelussa.

Muston kanssa oltiin taas tiistaina agikurssilla. Putki sujuu muuten jo hyvin, mutta jos lähdenkin itse juoksemaan putkesta pois päin (takaaleikkaus), niin Musto palaa hetimmiten takaisin. Punainen putki oli näemmä helpompi kuin musta, liekö sitten valoisampi ja siten mieluisampi. Muut esteet menivät ongelmitta. Meillä oli 21:n esteen rata, jota menimme pienissä pätkissä. Lopuksi kävimme radan läpi kokonaisuudessaan ilman koiraa, luulenpa että viimeisellä kerralla täräytämme sitten koko radan läpi ihan koirankin kanssa. Marraskuussa alkaisi jatko 1-kurssi, voipi olla että ilmoittaudun sinne mukaan. Oikeastaan se jatkokurssi alkaisi jo lokakuussakin, mutta ajankohta on niin myöhäinen (20.30-21.30), että me ollaan jo Muston kanssa nukkumassa tuohon aikaan arki-iltana. Ja muutenkin voisi olla hyvä pitää pieni tauko kurssien välillä, niin oman kuin koirankin jaksamisen takia. Niin ja lompakko taitaa olla myös samaa mieltä asiasta.

Muutoin päivät ovat menneet aika lailla samaa rataa. Koirakamuja ei olla nyt ehditty tapaamaan, jos ei oteta huomioon tallilla pyöriviä koiria (joita voi olla parhaimmillaan 10 yhtäaikaa). Muutaman viikon ajan olen käyttänyt koiria pidemmillä pyörälenkeillä metsässä ja kunto onkin kasvanut molemmilla, kun liikuntaa tulee reippaasti enemmän kuin pelkillä kävelylenkeillä. Pyörälenkeillä käydään noin 4-5 kertaa viikossa, arki-iltoina 0,5-1 h ja viikonloppuisin 1-1,5 h. Mukavaa vaihtelua tuo pyöräily on ja itsekin siinä saa vähän erilaista liikuntaa ja maisematkin vaihtuvat nopeammin kuin kävellessä. Pari kuukautta tässä ehditään vielä pyöräillä, ja sitten täytynee vaihtaa sukset jalkaan ja ruveta hiihtämään.

Kahden viikon kuluttua ollaankin taas Dalvadaksessa (sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen ennen taivuttanut tuon aina tyyliin: Dalvadasissa, mutta kuulin paikallisten käyttävän tuota Dalvadaksessa-versiota, joten käytänpä itsekin vastedes sitä. ). Perinteinen syysreissu on tehtävä tänäkin vuonna, kuten kahtena edellisenäkin, ja kun Land Cruiserikin on vaihtunut 10 vuotta uudempaan, niin täytyyhän se käydä koeajamassa oikeilla pelipaikoilla. Mukaan lähtevät myös Aatu ja Reetu sekä anoppi, joten luvassa on ainakin käppäilyä tunturissa. Toivottavasti sattuisi hyvät kelit niin saisi otettua paljon hienoja kuvia reissusta.