Sairastuvalta päivää

Tai no, meillä tauti on nyt taltutettu, mutta karanteenissa ollaan vielä toista viikkoa. Niin, siis meillä oli ihana vieras nimeltä kennelyskä. Väpä kai sen jostain koirapuistosta oli saanut, ja koska kerkesimme tavata ennen oireilun alkamista niin tokihan se Vannillekin sitten tarttui ja kävi lopulta läpi Muston ja Sallinkin. Tosi raju tauti, muutaman päivän yskivät ja kakoivat ja pärskivät yötäpäivää ja menivät heikkoon kuntoon. Reiluun viikkoon emme sitten paljoa lenkkeilleetkään vaan oleiltiin vain sisätiloissa. Mustolle tuo tauti iski pahimpana, Salli taisi päästä helpoimmalla ja Vannin oireilu oli jotain siitä väliltä. Ensimmäinen kerta meidän laumassa, ja ihan heti en välittäisi ottaa uusiksi, sen verran kova tauti tuo oli. Viikonlopun jälkeen ovat olleet oireettomia, joten parin viikon päästä ehkä uskalletaan taas tavata kavereita.

Hiljaiseloa ollaan vietetty siis kaikin puolin. Helmikuussa käytiin Puolangalla mökkeilemässä ja välillä ollaan oltu laavuilla yöpymässä. Muutenpa se on ollutkin tätä perusarkea tallilla ja kotosalla. Vannille olen suunnitellut vähän terveystarkkeja keväälle/kesälle, mutta eipä niillä toisaalta ole vielä kamalaa kiirettä. Jos nyt tämän vuoden aikana saisi käytyä niin hyvä.

Pennutkin täyttävät kohta vuoden. Kauhean nopsaan menee aika! Vastahan ne oli tällaisia:

Olihan ne ihania murmeleita, ai että. Tässä tulee väkiselläkin pennutuskuume pintaan. :D Onneksi ei oo mitä pennuttaa, ja tyttöjen juoksutkin oli ja meni. Ja Sallin kohdalla olen alkanut harkita steriloimista nyt kesän aikana. Että ei ole pikkuisia luvassa ainakaan ihan hetkeen. Katsotaan mitä tuosta Vannista nyt tulee ja että onko siitä sukua jatkamaan. :)

Niin, ja surullisempiakin uutisia tähän väliin on mahtunut. Veera-tolleri lähti autuaammille noutomaille. Ilmeisesti sydän petti äkillisesti, kun se palasi yhdeltä metsälenkiltä todella huonossa kunnossa, joten eipä siinä ollut paljoa tehtävissä enää. Uusi tollerinpenikka on vanhemmilla hakusessa, joten ehkä jotain pennuntuoksua tällekin keväälle on luvassa. :)

On tässä jokunen uudempikin kuva. Ois niitä enemmänkin mutta kun en ole saanut muokkailtua. Laiska minä!

Vuoden ekat kuulumiset

Niin se on taas uusi vuosi alkanut. Vuodenvaihdetta juhlistimme Tiinan ja Toukon kanssa täällä meillä kaukana pahimmasta paukkeesta. Kävimme siinä lenkillä juuri kuuden aikaan kun ekat raketit posahtelivat. Kaikki suhtautuivat kuitenkin rauhallisesti ja leikkivät omiaan. Ihan läheltä kuuluneet pamaukset saivat vähän häntiä laskemaan alemmas, mutta kukaan ei panikoinut tai stressaantunut ja lenkki saatiin vietyä loppuun. Mukava kun nämä uudetvuodet ovat menneet meillä ainakin tähän asti vielä näin hyvin. Toivottavasti näin menisi jatkossakin. Pennuillakin oli, ainakin Hilpalla, Väpällä, Nallella ja Urholla, mennyt hienosti.

Lauantaina kävimme vanhalla kunnon haukkutreeniporukalla metsälenkillä. Omista mukana oli vain Vanni, ja riekkuseurana Nelli, Kieppi, Nalle ja Peto. Vähän meinasi isojen tyttöjen kesken tulla jo kärhämää, mutta suht hyvinhän nuo vielä toimeen tulivat. Vannia alkoi vaan vähän hirvittää moinen touhu. Akan napero. <3

Lauantai-iltana meninkin sitten koko hunnilauman kanssa Nallen ja kumppaneiden luokse yökylään. Musto ja Petokin näyttivät tulevan ihan kivasti toimeen, Mörkön kanssa emme kuitenkaan viitsineet kokeilla. Minun laumani jäi sitten illalla keskenään sisälle ja talon omat koirat ulos, kun me ihmiset lähdimme viihteelle. Hyvinpä nuo olivat pärjänneet keskenään vieraassa paikassa, ja nukkuivat yönkin ihan nätisti. Helppoja elukoita. :)

Peto ja Nelli

Nalsku ja Vanski

Petsku ja Nalsku

Peto, Kieppi ja Nelli

Kieppi <3 Peto

Prinsessa

Vanni-kapirakki

Minullapa on aarre!

Vanski ja Nelli

Prinsessa on niin sievä. :3

Tälle vuodelle en ole kauheasti uskaltanut suunnitelmia tehdä. Vähän muutosta on elämässä tulossa tässä jossain vaiheessa, mutta siitä lisää sitten kunhan se on ajankohtaista. Näyttelyissä voisi käyttää Hilpan ja Väpän ainakin, ja Vannin kunhan (ja jos) se kasvattaa kunnon turkin. Agikurssillekin pitäisi Vanski viedä, mutta katson sitä sitten kun nämä muut asiat ovat tasoittuneet. Vaellusreissuja nyt varmasti tulee tehtyä viimeistään kesällä, ja tietenkin perusjutut mökkeilyä ja Lapinreissuja. Vannin terveystarkit olisi myös tämän vuoden "to do"-listalla. Ehkä kevään aikana, katsotaan...

Eilen otimme vähän seisomiskuvia hurtista, tässäpä niitä. Kaikki kuvat on ottanut Niina H.

Vanni näyttää vieläkin jäniksenpojalta

Väpsy sen ku komistuupi

Salli pudottaa vähän karvaa. :P

Musto on saanut kivasti karvaa takaisin.

Shakaalikoirat

Joulukuuta

No niin. Myönnetään että blogi on jäänyt turhan vähälle huomiolle viime aikoina. Ei ole ollut oikein mitään päivitettävää kun ei vain ole tapahtunut mitään erikoista, eikä kuvaaminenkaan ole oikein onnistunut pimeässä. Elämässä on myös ollut monenlaista muuta asiaa mietittävänä, ja tulee myös olemaan jatkossakin, joten hiljaiselo luultavasti jatkuu tästä eteenpäinkin. Jospa tuossa kevätpuolella alkaisi taas olla intoa kuvata enemmän niin olisi edes jotain päivitettävää.

Tänään kävimme piiitkästä aikaa treffaamassa Nallea ja Petoa metsälenkin merkeissä. Tai no, oikeammin koirat juoksivat ja me ihmiset juorusimme omiamme ja koitimme kuvata riehujaisia vaihtelevalla menestyksellä. Tottahan toki sattui parinkympin pakkasetkin juuri nyt, joten kohmeisilla käsillä kuvista tuli ihan mitä sattuu. :P

Pennuille kuuluu tietääkseni hyvää. Tytöistä Hilpa ja Kiara ovat jo aloittaneet ekat juoksunsa, Nallekin varmaan seurailee pian perässä. Äitiinsä ovat tytöt tulleet, Sallin eka juoksuhan alkoi päivälleen 7 kk iässä ja kauas ei näillä kahdellakaan siitä heittänyt. Pojista Urho on omistajansa mukaan hirveä ahmattiporsas, joka syö kaikkea syötäväksi kelpaavaa ja kelpaamatontakin (mm. kirjankannet). Väpä taas onnistui ottamaan selkään toiselta urokselta ja kävi paikattavana eläinlääkärissä. Onneksi selvisi parilla tikillä ja ab-kuurilla. Melkoisia villiviikareita nämä lapsoset...

Meillä omat koirat voivat hyvin. Teemme juoksulenkkejä melkein päivittäin, joten Musto ja Sallikin pysyvät suht hyvässä kunnossa. Vanni taas on laiha kapirakki, pudottaa taas karvaansa eikä syö vieläkään kunnolla. Olen nyt syöttänyt koko porukalle Brit Caren lammas-riisiä, joka tuntuu sopivan hyvin.

Jalostuspäivien näyttelyä olen vähän tässä mietiskellyt. Väpä on mukavassa turkissa, joten sen voisin viedä, ja Nallenkin voisin ottaa mukaan kyllä (omistajan kanssa pitäisi varmaan keskustella asiasta. :D). Hilpa lienee myös menossa näytille. Vannia en vie tuossa kunnossa mihinkään, se saa rauhassa kasvatella karvaa ja kerätä massaa. Salli olisi mukava käyttää siellä, mutta senkään karvatilanteesta kun ei ole mitään takeita... Tämä reissu on nyt kuitenkin vielä vähän auki kun koko tuonhetkinen elämäntilannekin on vielä niin epäselvä. Onhan tässä onneksi vielä jokunen viikko aikaa miettiä.

Tytär ja äiti. <3

Vanski-orava (hyi kuinka pitkät kynnet. :O)

Tanssiliikkeet hallussa vielä.

Leikitään!

Porukalla painitaan.

Prinsessa. <3

Koko porukka.