Kävästiin Salliskan kanssa ultrassa ja kyllähän siellä näkyikin elämää. Kuusi kaveria löytyi, mutta sehän ei välttämättä ole vielä lopullinen määrä. Painoa oli tullut 250 g lisää ja eläinlääkäri sanoi heti Sallin nähtyään, että maha näyttää turpealle. Samaa olin itsekin katsellut, mutta eipä sitä uskaltanut vielä riemuita ennen kuin asia varmistui.
Nyt alkoi kasvattajanalkua jännittää ihan tosissaan. Käytiin vielä matkalla ostamassa mamille säkillinen Acanan penturuokaa, jolla luulisi olevan hyvä pentusten kasvaa. Reilun viikon kuluttua sitten ensimmäinen madotus, ja mitäs vielä. Pentulaatikkoa pitäisi alkaa väsäilemään. Paljon ois muistettavaa ja tehtävää, mutta jospa nämä asiat tästä rullaisivat omalla painollaan ja kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Toivotaan ainakin niin. :)
Olen ollut laiska tämän blogin suhteen viime aikoina. Kerronpas nyt kuitenkin vähän viikontakaisesta reissustamme Ranualle, jossa pääsimme tekemään lähempää tuttavuutta porojen kanssa. Mukaan pääsivät Musto ja Vanni, Salli sai jäädä kotiin kasvattelemaan mahaansa, tämä olisi ollut turhan stressaava reissu tulevalle (?) mammalle. Meitä oli reissussa isompikin porukka, Kaenuusta Tiia ja Saiva (oli ihana nähdä pitkästä aikaa <3) sekä Paula ja Keira ja täältä Oulun seudulta Elina ja Onni, Mariella ja Peto sekä Tiina ja Touko.
Ennen aitaan menoa käytimme koiria juoksemassa metsätiellä. Peto ja Touko eivät tähän riemuun osallistuneet, kun ehtivät paikalle ennen meitä ja olivat jo riekkuneet kun ehdimme paikalle. Mukavasti isolla porukalla sujui leikit, Vanni tosin vähän säikähti Keiran ärähdystä ja pelkäsi sen jälkeen myös vauhdikasta Zelda-vinttaria, joka olisi vain halunnut leikkiä. Musto ymmärsi paremmin vinttikoirakieltä ja juoksenteli Zeldan kanssa Vanni-teinarin luimistellessa. Mukava oli myös nähdä, että Mustolla ja Onnilla sujui jälleen hyvin, pysyivät sopivalla etäisyydellä toisistaan eivätkä rähinöineet ollenkaan.
Sitten pääsimme porojen valtakuntaan. Ensin kaikki koirat kävivät hihnoissa kiertelemässä aidassa ja vouhottamassa enimmät vouhotukset pois, sitten aloitettiin yksitellen paimennuskokeilut. Musto pääsi aitaan neljäntenä Saivan, Keiran ja Pedon jälkeen. Olin odottanut älytöntä kaahaamista ja täydellistä korvattomuutta, mutta ehei, poikahan pysyi aika hyvin kuulolla ja kävi vain pieniä pyrähdyksiä porojen perässä. Porot olivat aika äksyjä ja antoivat koirille aikamoista palautetta. Musto ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan lähti kahdenkokoisena äksyilevän hirvaan perään. Tämän osasin ennalta arvatakin, kun olen nähnyt sen käyttäytyvän samalla tavalla saatuaan lähdöt hevosilta. Yllättävää kuitenkin että -1 toimintakyvyllä varustetulla koiralla riittää kuitenkin tosipaikan tullen rohkeus noinkin hyvin. Ja mikä oli kaikken ihmeellisintä, niin Mustohan jopa haukkui. Mustohan on arkielämässä hyvin hiljainen, ja olin kuvitellut ettei se poroillekaan haukkuisi, mutta niinpä vain haukkuikin. Aina sitä oppii uusia puolia koirastaan. :)
Kuva: Mariella H
Kuva: Mariella H
Kuva: Mariella H
Kuva: Mariella H
Kuva: Tiia E
Kuva: Tiia E
Kuva: Tiia E
Kuva: Tiia E
Kuva: Tiia E
Tässä vielä video
Vanni oli vuorossa viimeisenä. Porot kävivät päivän jatkuessa yhä äksymmiksi ja Onni ja Touko saivat jo sen verran kovaa palautetta että oli miettimisen paikka, miten pikku-Vannin kanssa toimittaisiin. Herkässä iässä olevalle naperolle en halunnut sellaista käsittelyä, mikä aikuisille uroksillekin oli kova paikka, joten mietin jo että olisiko parempi jättää kokonaan väliin. Toukon kohdalla kuitenkin havaittiin, että kun ihmisiä oli aidassa usempi koiran tukena, niin porot eivät niin hanakasti käyneet koiran kimppuun. Siispä Vannin kanssa aitaan meni heti alusta alkaen useampi ihminen turvaamaan selustaa. Vanni raukka ei oikein ymmärtänyt mitään porojen päälle, siitä oli paljon lystimpää maistella pskoja ja rallatella ihmisten perässä. Jossain vaiheessa (videolla tämä tilanne näkyy hyvin) se seisahtui hetkeksi katsomaan poroja ja päästi pienen "VÄY"-haukahduksen, mitä seurasi "HYVÄ HYVÄ"-konsertti ihmisten toimesta. Sen jälkeen se hoksasi että "ai, näille pitää haukkua" ja räksyttikin ihan kiitettävästi. Hauska penska. :D Leikkiähän tuo pienelle vielä on, ja minulle on tärkeintä että pennulle jäi tilanteesta hyvä mieli. Vannihan on henkisesti aivan pikkupentu vielä, sellainen vähän yksinkertainen, mutta hyväntahtoinen ja iloinen, joskin hyvin herkkä pentunen. Halusin kuitenkin käyttää sen aidassa nuoresta iästä huolimatta, koska mielestäni on aina parempi mitä nuorempana koira tottuu erilaisiin asioihin. Tietysti pennun kanssa pitää aina mennä pennun ehdoilla.
Lopuksi Vanni ja Saiva olivat aidassa hetken yhtäaikaakin. Ensin niillä meinasi mennä ihan leikkimiseksi, mutta sitten Saiva päätti että nyt aletaan hommiin, ja muutama ihan kivannäköinen pyrähdys nähtiinkin. Tässä vaiheessa kuitenkin koirat ja varsinkin porot olivat niin väsyneitä että oli parempi lopetella siltä kerralta.
Kuva: Mariella H
Kuva: Mariella H
Kuva: Mariella H
Kuva: Mariella H
Kuva: Mariella H
Vanskin video
Sellainen reissu oli se. Ensi talvena sitten kokeillaan uudelleen, ja silloin haluan saada Sallinkin aitaan. Testiinkin voisi joskus yrittää, kunhan ensin vähän harjoitellaan.
Sallin astutuksesta on nyt neljä viikkoa. Maha on kasvanut vähäsen ja Salli on ollut ehkä vähän huomionhakuisempi nyt, muita "oireita" en ole siinä havainnut. Nuohan voivat toki olla valeraskausoireitakin, joten eipä noista voi kovin suuria johtopäätöksiä vielä vetää. Maanantaille on varattuna ultra-aika, minkä jälkeen ollaan sitten viisaampia asian suhteen. :) Sallin Usma-emä, 10 v, kävi muuten vastikään silmäpeilauksessa, jossa silmät todettiin terveiksi. Se on todella hieno juttu, koska Usmallahan oli muutamia vuosia sitten kaihiepäily (toisessa silmässä oli muistaakseni jokin pienenpieni piste). Kiitos Annelle kun käytit Usman tarkastuksessa!
Kameran kanssa olen ollut niin ikään laiska viime aikoina, vaikka ilmat kuvaamista ajatellen ovat olleet ihan mahtavia. Tässä kuitenkin jokunen pokkarikuva taannoiselta hiihtoreissulta.
Tänään kävimme Muston ja Vannin kanssa jäätreffeillä. Salli ei päässyt mukaan, kun paikalle oli tulossa aikuisia narttuja, joiden kanssa se ei välttämättä olisi tullut toimeen. Ja en halua sille nyt ylimääräistä stressiä, jos se sattuisi vaikka olemaan tiine. Mukana menossa olivat siis Nelli sekä Tuisku ja Lissu. Pennuilla oli ihan omat juttunsa, ne riekkuivat onnesta soikeina menemään. Musto taas oli innoissaan kypsemmästä naisseurasta ja yrittikin liehitellä Tuiskua ja varsinkin Lissua leikkimään. Kiitos seurasta, otetaanpa uusiksi!
Tällä viikolla kävimme Vannin kanssa myös parkkistreeneissä. Aluksi otettiin muutama pyörätieohitus, jotka sujuivatkin ihan mukavasti. Sitten otettiin vähän seuraamista, temppuja ja eteenmenoa (aikomuksena opettaa kakara kävelemään edellä ja toisaalta irtoamaan suoraan eteen), ja lopuksi leikittiin Nellin, Pedon ja Toukon kanssa. Olen välillä myös lenkilläollessa ottanut Vannin hihnaan ja opettanut siinä edelläkulkemista, jotta se osaisi sitten kesän vaelluksilla kulkea edellä. Hyvin se jo sujuukin, vielä pitäisi opettaa käskystä takanakulkeminen, jota tarvitaan portaissa ja jyrkissä mäissä. Ei sillä että isotkaan tuota kunnolla osaisi, mutta jos edes yhdelle koittaisi asiat opettaa paremmin. :P
