Puolivuotiaat naperot

Metsänväki täytti eilen 6 kk. Kasvattajatäti ja mamikoira lähettävät onnittelut pikkuisille! Valokuvaussäät eivät ole oikein suosineet, mutta sain Urhon, Nallen, Hilpan ja Väpän ihmisiltä kuitenkin ihan somat kuvat. Pääasia että on edes jotain kuvia kun ei ole nyt päässyt lapsia katsomaan. Kyllä ne kaikki ihan koiraa muistuttavat. Turkit ovat vaihtumassa oikeaan, ison koiran turkkiin ja varsinkin riistojen värit alkavat hahmottua. Tokihan ne vielä muuttuvat paljonkin kun ikää tulee lisää, mutta ainakin merkkien paikat ovat selkeästi jo näkyvillä. Voi nuita poikien puikkonokkia. Toivottavasti kuvat vain valehtelevat. -_-

Nalsku aina vaan yhtä nättinä (kuva: Mariella H)

Hiippa muistuttaa koko ajan vaan enemmän Sallia
(kuva: Tiia E)

Väpäteus-puikkonokkapoika (kuva: Niina H)

Urhosta tulee ihananvärinen. Rakenne on vähän vielä...noh,
keskeneräinen. :P (kuva: Annika O)

Hiljaista on nyt ollut koirarintamalla. Omat ovat eläneet pellossa eikä me olla ehty juuri mitään muuta kuin juoksulenkkejä, eikä joka päivä niitäkään. Muutaman lumikuvan sain napattua kun viikko sitten satoi ensilumi, joka sittemmin suli pois. Vanni oli riemuissaan lumesta, olisi vaikka koko päivän viihtynyt pihalla sukeltelemassa lumeen. Ja kylläpä ne nuo isotkin intoutuivat riekkumaan.

Niin, meillä on nyt eletty vähän surullisia aikoja. Kaksi viikkoa sitten kävin Kuopiossa hyvästelemässä rakkaan mummini viimeiselle matkalleen ja tänään kävimme sitten saattamassa hänet haudan lepoon.  Onneksi tässä välillä olen saanut vähän muuta ajateltavaa retkeilyn ja Cheekin keikan muodossa. Se, että saa ajatukset välillä poissa surullisista asioista, tuntuu ainakin itselläni helpottavan. Ja aivan korvaamatonta on myös ollut hyvien ystävien ja muidenkin läheisten ihmisten läsnäolo ja surussa mukana eläminen. Kiitos teille, tunnistitte varmasti itsenne! <3 Elämän on kuitenkin jatkuttava, päivä kerrallaan. Aika parantaa haavat ja muistot jäävät elämään. Semmoista se on tämä elämä.

11 kysymystä-haaste

Olimme saaneet Karvamaailma-blogista haasteen vastata 11 kysymykseen. Sääntöjen mukaan haaste pitäisi jakaa edelleen omakeksimillään kysymyksillä 11 bloggaajalle. Uusia kysymyksiä en nyt jaksa ruveta keksimään, mutta jos joku haluaa jatkaa haastetta eteenpäin niin aivan vapaasti. :D

1. Mikä on koirasi lempilelu?
Näitä on useita, mutta ehkä nuo Ikean pehmorotat ovat kaikkien ikisuosikkeja. Ja pehmolelut yleensäkin. Myös itsetekemäni lettilelut ovat suosittuja.

2. Saako koirasi nukkua sängyssä? Miksi tai miksi ei?

Eivät saa. Ihan siitä syystä että en halua likaisia hurttia sänkyyni, enkä itseasiassa edes makkariinkaan.

3. Koirasi ärsyttävin tapa?

Sallilla se on räkyttäminen toisten koirien leikkiessä. Mustolla semmoinen yleinen hysterisointi ja vouhottaminen. Vannilla ruoan kanssa nirsoilu on rasittavaa.

4. Millainen on lempilenkkireittisi ja miksi?

No se on varmaankin tämä meidän peruslenkkimme, jota kuljetaan ympäri vuoden kaikissa säissä, hiihtäen, kävellen, juosten, kahlaten ja ryömien, miten milloinkin. Reittiin kuuluu metsäpolkua, metsätietä, pieni pätkä soratietä sekä peltoa. Ja siksi kun se on tässä lähimpänä ja siitä voi tehdä erimittaisia variaatioita, ja kun on tosiaan tuollaista vaihtelevampaa maastoa.

5. Onko sinulla ja koirallasi yhteistä tapaa, joka saa vieraat (koiralliset tai koirattomat) katsomaan teitä kieroon?

No varmaankin se kun minulla on tapana lässyttää noille ja pallutella niitä sylissä niinkuin pikkupentuja konsanaan. Vannin tanssi- ja orava-show herättää usein hilpeyttä.

6. Mitä harrastusta haluaisit koiran kanssa kokeilla, muttet syystä tai toisesta voi?

Poropaimennusta olisi mukava päästä kokeilemaan ja tekemään useammin.

7. Mikä on paras palkka sinulle ja koirallesi?

Kaikille toimii hyvin erilaiset makupalat, Mustolle ja Vannille myös lelupalkka. Itse tykkään käyttää nameja enemmän.

8. Mikä on sinun ärsyttävin tapasi koirasi läsnä ollessa?

Luultavasti se etten aina jaksa puuttua räksyttämiseen/riekkumiseen silloin kun pitäisi. :P

9. Millainen motto sopii koiraasi?

"Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn" pätee Vanniin ja Mustoon, Salliin taas "nopeat syövät hitaiden ruuat".

10. Epämiellyttävin asia, jonka koirasi on löytänyt?

Jäniksen pää oli aika miellyttävä tuliainen metsästä.

11. Unohtumattomin hetki koirasi kanssa?

Heinäkuinen hillaretkemme tunturiin voisi olla tällainen. Ihan huikea sää, tunturit, minä ja koirat, nukkuminen taivasalla ja hetki tunturinhuipulla helteessä. Tuon reissun tulen varmasti muistamaan aina.

Pentuset näyttelyssä

No niin. Olenpa taas ollut laiska blogin päivittämisessä. Mutta toisaalta, eipä ole hirmuisesti ollut päivitettävääkään kun koira-asioissa on elelty hiljaiseloa ja keskitytty lähinnä tuohon retkeilypuoleen. Nyt kuitenkin viime viikonlopun pyhitin ihan vain koirailuille kun oli Lappalaiskoirien erkkari.

Perjantaina tulivat Hilpa ja Saiva emäntänsä kanssa tänne meille. Lauantaina oli sitten vuorossa verinäytteiden luovutus ja pentusten treffailut. Verinäytteet Hannes Lohen tutkimukseen kävivät antamassa Hilpa, Väpä ja Musto, eli nyt kaikki omistamani koirat ovat näytteet antaneet. Jospa noista lopuistakin penskoista saataisiin joskus näytteet tutkimukseen mukaan.

Treffeillä olivat mukana Väpä, Hilpa ja Teppo. Ilta alkoi olla jo sen verran hämärä, että kuvaamisesta ei oikein tullut mitään. Tässä kuitenkin muutama kuvatus.

Väpsykkä

"Olen vain ihan pieni pentunen"

Väpsy ja Vanski

Hiippanen

Poitsut

Vanskin ja Saikkosen taisto

Sisarusten kokoeroa

Sunnuntaina oli sitten vuorossa näyttely. Pikkupentuluokassa Aila Lehmussaaren arvosteltavana esiintyivät Väpä, Nalle ja Hiippa, ja Vanni pyörähti junnuluokassa Esko Nummijärven kehässä. Itse jouduin keskittymään niin täysillä pentuihin kun esitin Väpän ja Nallen, etten kerennyt edes Vanski-paran kehää katsomaan. Sain sysättyä handlausvastuun Vannin kasvattajan siskolle, kiitos vielä suuresta avusta!

Ensin kehään pääsi Väpä. Väpsy oli meillä hoidossa lauantaista asti, joten se oli mukavan väsähtänyt jo valmiiksi eikä jaksanut kauheita riekkua näyttelypaikalla. Kehässä Väpsy esiintyi ihan yllättävän hyvin ja saikin mukavan arvostelun:

"Pienikokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Oikeailmeinen pää, hyvä raajaluusto. Oikea karvanlaatu, kulmaukset ok. Liikkuu erittäin keveästi hyvällä askelpituudella. Esitetään hyvin. Urosleima saa kehittyä." Tuloksena PEK2.

Sitten oli Nalskun ja Hilpan vuoro. Molemmat esiintyivät sievästi, mutta eivät sijoittuneet luokassa.

Hilpan arvostelu: "Pieni ja kevyt. Mittasuhteiltaan oikea. Vielä kovin kevytkuonoinen pää. Kokonaisuuteen hyvä raajaluusto. Kulmaukset ok. Liikkuu keveästi. Luonne miellyttävä."

Nallen arvostelu: "Hieman korkearaajaisen vaikutelman antava, kevyt. Linjoiltaan oikea pää. Hyvä ylälinja. Kylkiluut saisivat kaartua enemmän. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Kulmaukset ok. Liikkuu ja esitetään erinomaisen kauniisti."

Vannin arvostelu kuului näin: "Rotutyyppi hyvä, mittasuhteiltaan oikea, hentoluustoinen narttu. Oikeanmuotoinen pää, kookkaat korvat. Hyvä rinta ja luusto, raajaluusto voisi olla vankempaa. Hyvät liikkeet ja esiintyy hyvin." Tulos JUN H. Tuomari oli vielä todennut että koiralla on tulevaisuutta. :D Onhan se Vanni nyt todella onnettomassa karvassa ja laihakin. Mutta hiljaa hyvä tulee, eiköhän se jo muutaman vuoden päästä ole ihan koiran näköinen. :D Vannista ei ole kehäkuvia kun en kerennyt tosiaan sinne kehänlaidalle ollenkaan. 

Kehien jälkeen kävimme moikkaamassa Vannin Esa-veljeä (I. Elämäni Sankari). Olipahan sisaruksilla kokoeroa kerrakseen. Lisäksi moikkasimme Vanskin ja Esan huippusomaa pikkusiskoa Mannaa (I.Guurankukka).

Esa

Hiippa tutustuu

Manna-söpöläinen

Vielä yhteiskuvia sisaruksista (kuvat Sanni Virtanen)