sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Sallin luonnetesti

Viikko sitten kävimme Sallin kanssa luonnetestissä Tyrnävällä. Tuomareina olivat Reijo Hynynen ja Leena Berg.

Edit: Luonnetestivideo löytyy täältä.

Olin odottanut että Salli suhtautuisi testin osa-alueisiin itselleen tyypillisellä, varsin rauhallisella tavalla. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. :D Alkuhöpinöiden jälkeen koitimme leikittää Sallia, mutta sehän on aivan turhaa. Salli ei ole tähän päivään mennessä innostunut vetoleikeistä, joten miksipä se innostuisi nytkään. Tämä homma oli aika pian selvä, joten siirryimme "kentälle". Kelkan Salli suoritti ihan mukavasti. Kesti aika kauan ennen kuin se alkoi reagoida kelkkaan, mutta tuli sieltä lopulta ihan kunnon räkytys ja väistöliike. Salli kuitenkin hyvin pian tuli itse tutustumaan kelkkaan, eli hoiti tilanteen varsin hyvin.

Vahingossa katsoi lentävää keppiä.
Kiinnostaa ku kilo kiviä..

Kelkka huomattu.
Mikäs sieltä tulee?
Epäilyttävää
Jaa, se oli tämmönen!

Puolustushaluosiossa Salli seisoi uhan lähestyessä aluksi aivan edessäni, mutta väisti lopulta kuitenkin minun taakse. Luotti että hoidan tilanteen. "Uhkaajan" mukaan lähteminen ei käynyt päinsä, Salli taisteli vastaan ihan kunnolla. Vielä luoksetulossakin se pälyili taakseen epäluuloisena. Tässä vaiheessa "uhanneesta" tuomarista tuli paha tyyppi.

Ensin tomerasti akan vierellä...

...sitten voi siirtyä vähän turvallisempaan paikkaan

Akka hoitakoon tilanteen.

Ja sinun mukaasi en muuten lähde!

Mene mihin menet, minä menen akan luo!

EN TULE, sanoinhan jo!

Sinun kaveriksesi en ainakaan ala!

Eihän se vain tule perässä
Turvassa akan helmoissa

Haalarille mentäessä Salli oli jo kerennyt kerätä vähän kuormaa ja olisi mieluiten häipynyt paikalta. Haalarilla reipas väistö, sitten palattiin takaisin ja suoraan tynnyrille. Tynnyrillä jälleen väistö, mutta ei sen kummemmin jäänyt sitä ihmettelemään, meinasi tulla akan syliin: "nyt oikeesti, mennään pois".

Lähestymme haalaria

Kääk, se elää!

Varsin epäilyttävää

Autuaan tietämättömänä mitä tuleman pitää

Mikä hemmetti se tuo on!

Nyt mennään kyllä kotiin!

Pimeässä huoneessa Salli hiippaili aika varovaisesti, mutta haisteli kuitenkin ympäristöään. Se oli jo mukavasti tulossa kohti pimeää nurkkaa, jossa istuin mutta sitten tämä "pahis"tuomari, joka istui siinä välissämme, sanoi jotain ja liikahti vähän. Tämä oli Sallille liikaa, eikä se oikein enää uskaltanut edetä, vaan lähti takaisin ovelle. Jouduin kutsumaan aika monta kertaa ennen kuin Salli lopulta tuli luokseni. Pitkään se seisoi ja katsoi "pimeyteen", josta akan ääni kuului ennen kuin uskalsi luottaa että kyllä se siellä oikeasti on.

Seinän tapahtumiahan en itse nähnyt, mutta kuvat sen kertovat, ja tuomari loppukommenteissaan, että Salli oli vain pyrkinyt pakoon, mennyt sitten matalaksi ja koittanut tehdä kaikkensa saadakseen hyökkäyksen loppumaan. Oli vinkunut ja liponut huuliaan kovasti, joten uhkaus jätettiin vähäiseksi. Kuormitusta oli paljon jo tässä vaiheessa.

Julmasti jätetään pieni koira oman onnensa nojaan.

Ei pääse pakoon. :(


Älä tule lähemmäs, minua pelottaa.

Huh, onneksi tää oliki ihan kiva täti.

Sitten olivat vuorossa laukaukset. Ekaa pamausta Salli oli vähän säpsähtänyt, toiseen ei ainakaan mielestäni reagoinut juurikaan. 

Tilanne ohi, nyt voi rentoutua.
Vähän kuitenkin vielä läähätyttää.
Olin tosiaan melko yllättynyt Sallin voimakkaasta kuormittumisesta. Olen aina pitänyt sitä sellaisena "järkähtämättömänä" tyyppinä, joka ei paljon säiky tai arastele. Sellainenhan se normaalielämässä onkin. Tämä oli toki aivan speciaalitilanne, ja ehkä se sitten näytti sen mitä kovan kuoren alla piilee: herkkä runoilijatyttö. :D 

Osa-aluepisteet siis olivat seuraavat:

Toimintakyky: -1, pieni
Terävyys: +1, pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1, pieni
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++, laukauskokematon

Loppupisteet: +105-25=80

Suurelta osin pisteet olivat juuri sitä mitä olin odottanutkin. Oikeastaan vain toimintakyky yllätti. Sallihan on meillä aina se, joka on ensimmäisenä menossa sinne missä tapahtuu. Kelkan perusteella toimintakyky olisikin varmaan mennut plussalle, mutta pimeässä huoneessa tuli sitten ongelmia, mikä laski pisteitä. Luulen että suurin syy löytyykin tuolta hermorakenteen puolelta, eli koira ei pysynyt enää kasassa testin loppupuolella missä pimeähuone on, ja se näkyi sitten näin. No, ei se mitään, kokonaisuuttahan tässä katsotaankin ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Olen siis ihan tyytyväinen testin tulokseen ja nyt sain taas paljon hyödyllistä lisätietoa koirani luonteesta. Toivottavasti näitä Sallin pentujakin saataisiin joskus testattua niin näkisi vähän että millaisia pisteitä ne saavat. Testistä on tulossa aikanaan myös videomateriaalia, missä sitten näkyy testin kulku vähän tarkemmin. Tuomarin loppukommenteista en muista juuri mitään (taisin kuormittua itsekin vähän liikaa, huono hermorakenne kai), joten jospa nekin kuulisi sitten siitä videolta.

Kuvista kiitos Mariellalle! Loput kuvat löytyvät täältä.


lauantai 14. syyskuuta 2013

Penikoita

Nyt kun Hiippa oli maisemissa, niin käytimme heti tilanteen hyödyksi ja järkkäsimme tapaamisen sisarusten kanssa. Alunperin suunnittelimme ihan kunnon treffejä, jonne olisi saatu kaikki Oulun alueen naperot mukaan, mutta sitten jouduimmekin muuttamaan aikataulua melko lyhyellä varotusajalla, mikä sekoitti vähän pakkaa. Saimme kuitenkin lopulta onnistumaan tapaamisen ensin Tepon ja saman päivän iltana Nalskun ja Väpän kanssa. Hauska kyllä miten samanvärisiä nuo riistapenikat ovat. Vain naamoissa on kullakin ihan omat kuvionsa. Niin ja poitsut tietenkin ovat isompia ja rotevampia kuin pikku-Hiippanen. Nalle-prinsessakin oli Hilpaa isompi.

Oli mukava nyt seurailla Hilpan touhuja tuon reissun ajan. Emäntänsä on kertonut neidistä yhtä jos toistakin kauhutarinaa, joten odotin aivan totaalista täystuhoa. Mutta eihän tuo niin paha ollutkaan, vähän vain vilkas ja ilkikurinen kakara. :D Kyllähän se melkoinen kiusankappale oli toisille koirille, varsinkin Vannille, mutta niinkai pennun kuuluukin olla. Reissu- ja retkikoirana se kyllä oli ihan superreipas. Ei ollut vaikeuksia sopeutua uusiin paikkoihin ja pysyi kivasti kuulolla kirmatessaan vapaana tuntureilla. Myös tallilla ja täällä meillä se oli kuin kotonaan. Yhtä ahne porsas se on kuin äitinsä, olisi mieluiten syönyt kaikkien muidenkin ruuat ja kaikki herkut. Koittipa pirulainen mamiltakin viedä herkun suusta, mutta eipä onnannut, hähää. :D

Kuvia ensin viime viikon nätotreeneistä, joissa Väpsykin kävi pyörähtämässä.

Naperot pääsivät ajelulle ja
 mukaan rinkkaostoksille Partioaittaan (kuva: Mariella H).

Sporttiprinsessa.

Jämy jätkä.




Sitten riekkujaisia. Eka Teppoa ja Hilpaa ja sitten muut.

Tepsu ja Hipsu.

Maaamiiiii!





Vanskikin sattui kuvaan.


Uljaat Väpsy ja Hipsu.

Ja uljas Nalsku

Tässä olivat vielä puhtaita.

Vanski leikittää lapsia.


Lyödään viisaat päät yhteen.

Massalla vaan jyrätään pienemmän yli.

Mutta pienemmälläpä on terävämmät hampaat.
 Kosto on suloinen!

Ja niin ne löysivät mutaojan. -_-



Hiippa ei oikein lämmennyt Petolle.


Yritetään ottaa nättejä poseerauskuvia.

Prinsessa ois niin sievästi, mutta...

Vähän parempi.

Jes, kaikki rivissä!

Vielä tyttöset.