Vanni terppatarkeissa, ja muita kuulumisia

Olenpas minä nyt ollut saamaton tämän blogin suhteen. Ehkä se johtuu osaksi siitä että ostettuani älypuhelimen, on tietsikalla notkuminen vähentynyt lähes olemattomiin, ja ehkä myös siitä, että koirarintamalla on ollut viime aikoina melko hiljaista.

Sen verran tässä on nyt kesän ja syksyn aikana tapahtunut, että olemme jälleen muuttaneet uusille huudeille ja lauma on samalla myös vähän kasvanut. Elokuun alussa kuskasin siis loputkin maallisesta omaisuudestani Muhoksen Sanginjoella sijaitsevaan taloomme, ja siitä lähtien me ollaan taas elelty maalaiselämää. Tällä kertaa me tosin asutaan ihan oikeasti syrjässä, mutta sehän tällaisille mettäläisille käy oikein hyvin. Niin, ja mukana muuttivat myös yksi kappale kaksilahkeisia sekä tämän karvakamu, borderterrieri Ipa. Koiralauma on siis nyt nelipäinen, mutta yhteiselo on onneksi sujunut suht rauhallisesti. Mustolla ja Ipalla (jota enemmänkin Anteroksi kutsumme) tulee silloin tällöin pientä kärhämää, mutta nämä ovat pääsääntöisesti olleet sellaisia tilanteita missä tunteet ovat muutenkin kuumenneet (esim. nyt hetki jolloin odotetaan intona autosta pois pääsemistä, lenkillelähtöä, jne).

Kesä kului aika pitkälti reissatessa. Oltiin mökeillä Puolangalla ja Ranualla, sekä parin reissun verran pohjoisessakin. Vaellusreissuja tehtiin pari, ja päiväretkiä sitten sitäkin enemmän. Kesän vaellusreissulle Norjaan en ottanut Mustoa mukaan ollenkaan, mikä oli lopulta varmasti hyvä päätös. Heti ensimmäiset helteet olivat sille kovin vaikeita, ja koko puolitoista viikkoa mitä olimme reissun päällä, se oli vain läähättänyt hoitopaikassa. Niinpä heti palattuani otin trimmerin ja ajelin koko turkin poissa, minkä myötä olo koheni aivan silmissä. Norjanreissu oli tytöillekin aika raskas, paitsi helteen, niin eritoten sääskien takia. Salli varsinkin oli aivan hätää kärsimässä ja makasikin teltan suojissa aina kun se vain oli mahdollista. Ei ole oikeen koiraystävällistä vaellusaikaa tuo pahin räkkäaika.

Hossassa kesäkuun lopussa.

Norjan tuntureilla

Teltassa oli kuuma, mutta suojassa sääskiltä

Retkikoiraporukka

Nuotiolla paistettua harjusta Vannin kupissa.

Salli menis melkein oikeasta napaketusta.

Varma ylittäjä

Lapsi löysi aarteen.

Lunta!! Parasta mitä hellesäällä voi olla.

Toisella Lapinreissulla olimme äitini kanssa, ja mukana oli myös rasavilli Iitu-penikka.

Salli täytti tällä reissulla 6 v.

Syksyllä teimme vielä yhden reissun Lappiin, johon sisältyi muutaman päivän vaellus tunturissa. Tällä reissulla oltiin koko lauma, ja mukavaa oli.

Vähemmän varma ylittäjä. :D

Lokakuussa pyörähdimme myös näyttelyssä Vannin kanssa, ja kävipä Väpäkin kehässä. Molemmille tulokseksi EH, mihin olen erittäin tyytyväinen.

Vannin arvostelu: "Riista, keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Kevyttyyppinen, kevyt, oikealinjainen pää. Hieman ilmava vaikutus. Tiivis runko, hyvät kulmaukset, turkki ei parhaimmillaan. Hyvä häntä, rauhallinen miellyttävä luonne."

Kuvat: Elina Seppänen

Väpän arvostelu: "Riistainvärinen vaalein merkin. Keskikokoa pienepi, vielä kovin kevyen ja ilmavan yleiskuvan antava. Lähes oikeanmuotoinen pää. Hyvä kaula. Kevyt runko. Oikea-asentoiset raajat. Oikea turkin laatu, mutta pohjavilla puuttuu. Hyvä häntä. Kevyt, mutta hieman lyhyt takaliike. Luonne oikea"

Kuva: Niina H

Kesällä meillä oli myös pentutreffit, joihin osallistuivat Hilpa, Väpä, Teppo ja Nalle. Ja tietysti minun lauma myös. Kuumuudesta huolimatta oli kivaa. Tässäpä penskoista vähän kuvia. Kuvannut Tiia E.

Veljekset Väpä ja Teppo

Äiti ja lapset. Nalle, Hilpa, Salli, Väpä ja Teppo.

Tepolla on vähän kuuma, mutta Saiva-täti lohduttaa.

Äiti ja tyttäret.

Sitten vielä jokunen kuva, mitä olen saanut penskojen omistajilta.

Väpäteus (kuvat: Niina H)

Urho (kuvat: Annika O)

Hilpa (kuvat: Paula Martiskainen)

Nalle-prinsessa (kuva: Mariella H)

 Ja vielä ystävykset Väpä, Vanni ja Touko (kuva: Niina H)

Sitten vähän viimeaikaisempiin juttuihin. Vannin kanssa käytiin pari viikkoa sitten viimeinkin lonkka- ja kyynärkuvissa ja samalla katsottiin myös polvet ja kuunneltiin sydän.

Tutkimukset aloitettiin sydämestä, josta pitkän kuuntelun jälkeen eläinlääkäri totesi, että sivuääni siellä kuuluu. Meinasi kuitenkin että uskaltaa rauhoittaa kuvia varten, kun koira on kerran päällisin puolin ok, eikä ole aiemminkaan oireillut mitenkään. Sitten katsottiin polvet, jotka olivat puhdasta nollaa kumpikin.

Lonkkanivelet näyttivät tältä. Kennelliiton tuomio oli B/B

Ja kyynärnivelet:

vasen 1

oikea 0

Näiden tulosten valossa näyttäisi nyt sille, että pentuhaaveet olisivat kariutumassa. Sydän käydään vielä tutkimassa ultraäänellä tuossa alkuvuodesta, mutta toki tuo kyynärnivelkin vähän mietityttää. No mutta, tällaista tämä on elävien elukoitten kanssa. Aina ei mene ihan suunnitelmien mukaan asiat, ja siihen toki pitää varautua jo pentua ottaessa. Ensi vuoden aikana olisi tarkoitus nuo Hilpa ja Väpä tutkituttaa, että olisiko niistä mihinkään. :)

Tässäpä ne tärkeimmät uutiset meiltä tällä erää. Palaillaan. :)

Tunturijoulu

Me vietimme tänä vuonna hieman erilaisen joulun. Viikonlopun aikana pakattiin tavarat autoon ja sunnuntaiaamuna kello 03.35 suunnattiin kohti pohjoista. Puoliltapäivin olimme perillä Dalvadaksessa, mutta matka tienvarresta ylös mökille kesti vielä 1,5 tuntia kaikkien tavaroiden kanssa hangessa kahlaten. Koiratkin joutuivat tekemään osuutensa ja kantamaan repuissaan omat ruokansa ja tavaransa. Repuille tulikin aika reilusti painoa ja lumihangessa kahlaaminenkin näytti olevan rankkaa. Hihnoista luovuttiin heti ekoilla metreillä: siinä hangessa ei yksikään olisi kovin kauas jaksanut poron(kaan) perässä loikkia.

Kiipeämisurakka alkamassa

Vihdoin perillä. 

Mökki lämpeni onneksi melko pian, ja saunassa lumi muuttui vedeksi illan mittaan. Koiraparat olivat rättiväsyneitä, joten hellyin ja annoin niille luvan kiivetä sängylle lämmittelemään kylmältä lattialta. Tämä oli siis varsin poikkeuksellinen tapaus, yleensä koirat pysyvät meillä visusti lattianrajassa.

Näin kaamosaikaan valoisaa aikaa Utsjoen korkeudella on vain muutaman tunnin verran, eikä sitäkään voi sanan varsinaisessa merkityksessä valoisaksi kutsua. Paremminkin sellaiseksi siniseksi hämäräksi. Aamuisin ei ollu juuri järkeä herätä ennen kymmentä, ja kahden-kolmen välillä alkoi jo taas olla pimeää. Kynttilöitä kului, mutta niiden valossahan joulutunnelma onkin parhaimmillaan. Kävimme kerran päivässä alhaalla autolla puita hakemassa, ja siinäpä olikin sitten ainoat lenkkeilyt. Olisin halunnut kyllä käydä lumikenkäilemässä ylhäällä tunturissa, mutta koska se vähäinenkin valoisa aika kului aina tuohon puunhakureissuun niin haaveeksipa se sitten jäi. Ja pimeällä ei ollut kovin järkeä lähteä enää kun ei maisemia olisi kuitenkaan näkynyt. Lunta sateli melkeinpä koko reissun ajan, joten ne kauneimmat kaamospäivien siniset hetket jäivät nyt kokematta, samoin tähtitaivas ja revontulet, mutta paremmalla tuurilla seuraavalla kerralla sitten. :) Kaunistahan tuolla jokatapauksessa oli, oikein sellainen joulusatujen valkea maisema.

Koiratkin saivat osuutensa jouluateriasta, lellipennut. :P

Joululahjoja koirat eivät tänä vuonna saaneet. Aattona ja joulupäivän aamuna saivat sentään nappuloiden sijaan jauhelihaa ja sitten saivat aattoiltana nahkaluut. Ja ehkä eräänlainen joululahja oli myös se että kerrankin niiden ei tarvinnut olla kiinni (kiitos hankien ja nietosten) muuten kuin auton luona tiellä. 

Joulupäivänä lähdimme jo ajelemaan takaisin kotiin. Ajokeli oli varsin mielenkiintoinen: lumituiskua, tuulta, vesisadetta, peilijäätä, vesilammikkoa ja jääpolannetta. Oikeastaan kaikki "huono ajokeli"-määritelmän eri variaatiot saman matkan aikana. Täällä kotona vastassa olikin sitten jäinen ja synkkä maisema. Voi kun olisi vain voinut jäädä Lappiin...

Koirat olisivat halunneet ylös tunturiin auton sijaan.

Mulla on vähän tylsää täällä.

Hyytävän kylmä Sulaoja, josta täytin vesipullot raikkalla lähdevedellä (ja jäädytin käteni).

Tuiskuaa

Inarin kohdalla alkoi hämärtää

Sodankylässä ajeltiin jääradalla.

Semmoinen joulu se. Voisipa melkein ottaa tavaksi, oli sen verran mukava reissu. 

Väsäilin samalla tätä blogin ulkoasuakin talvisemmaksi. Onhan tuo sininen vähän tylsä väri, mutta ei voi nyt mitään. Keväällä sitten jotain raikkaampaa. :P