Leikin tuoksinassa lähti Vannilta viimeinenkin kulmuri, joten nyt on kaikki hampaat vaihtuneet. Täysi hampaisto tuolle on tullut ja kaikki hampaat ovat löytäneet paikkansa. Ylä- ja alaetuhampaiden välissä on vähän vielä rakoa ja muutenkin yläleuka on kauttaaltaan alaleukaa vahvempi. Toivotaan että alaleuka vähän vielä vahvistuisi.
Tällä viikolla ollaan treenattu jo kahteenkin kertaan treeniporukan kanssa. Ensin tiistaina olimme parkkistreeneissä Veelan, Pedon, Kiepin sekä uusien tuttavuuksien Mörkö-malamuutin, Touko-porokoiran ja 5-kuisen huskypennun (jonka nimeä en tajunnut edes kysyä) kanssa. Vannin kanssa kävimme ensin kauhukierroksella kauppakeskuksen ympäri. Vanni kulki tosi nätisti, eikä kummemmin kauhistellut mitään. Tämän voisikin ottaa ohjelmaan aina treenien alussa,
Itse treeneissä ei oikeen saatu mitään aikaan. Muutamia näyttelyharkkapätkiä otettiin ja vähän seuraamista ja sivulletuloa. Muutoin lähinnä patsasteltiin ja oltiin häiriönä muille. :D Lopuksi jäimme Veelan, Pedon ja Toukon kanssa leikkimään treenipaikan vieressä olevalle nurmikaistaleelle. Vauhtia riitti jälleen kerran.
Eilen sitten olikin vähän toisenlaiset treenit. Tapasimme ampumaradalla, josta lähdimme kiertämään polkulenkkiä siten, että kaksi koirakkoa lähti toiseen suuntaan ja kaksi toiseen, pienellä välimatkalla toki. Koirat siis olivat vapaina ja tavoitteena oli että aina kohdatessa saisimme ne kiinni/kontaktiin ja nätin ohituksen aikaiseksi. Heti alkumatkasta Kieppi otti meidät kiinni ja koska en ollut itse tilanteen tasalla, niin penskat pääsivät leikkimään. Nappasin Vannin kiinni vauhdista ja häädin Kiepin matkoihinsa, ja matka jatkui jälleen. Kieppi tuli hetken kuluttua takaisin, mutta tällä kertaa olin hereillä ja sain sen hätistettyä matkoihinsa jo ennen kuin se saavutti meidät. Muutaman eka ohituksen Veelan ja Pedon kanssa menimme hihnassa, mutta sitten kokeilin pelkkää kontaktia ja loput ohitukset mentiinkin ilman hihnaa. Vanni ylitti kaikki odotukseni ja käyttäytyi ihan huippuhyvin ja pysyi kuulolla. Jes. Näitä treenejä lisää! Treenien jälkeen penskat pääsivät taas leikkimään. Vanni sai Veelalta hienon vaaleanpunaisen valopannan. Nyt näkyy penikka pimeässäkin. :)
Perjantaina kävin sitten ostamassa meille klikkerin. Minä, joka olen aina pitänyt naksuttelua hömppänä ja, sori nyt vaan, kukkahattujen vouhotuksena. :D Salaman omistaja sai mut kuitenkin puhuttua kokeilemaan (hän oli myös ylistänyt mulle tätä uutta Vain Elämää-ohjelmaa, joka sitten osoittautuikin ihan loistavaksi, joten ehkä sen takia uskoin häntä tässä naksutinasiassakin. :D), ja minähän marssin eläinkauppaan naksuostoksille. Hohhoi. No, nyt ollaan vähän opeteltu naksuttelun avulla kosketusalustalla olemista ja hittolainen, sehän toimii! Aluksi näytti, että kukaan noista ei älyä koko juttua mutta nyt sain jo Muston (!) tajuamaan homman idean. Ja Vannikin näyttää jo päässeen vähän kärryille. Sallin kanssa ei olla vielä kauheasti ehditty treenaamaan, mutta eiköhän sekin hoksaa idean, on sillä kuitenkin eniten älyä noista kolmesta. Kaikkeen sitä höyrähtääkin. :D
Kuvatukset:
Ensin Nellin ja Vannin leikkejä. Marraskuun säät eivät oikeen suosineet valokuvausta, mutta kaipa noista selvän saa.
 |
| Nelli, virallisemmin Sudenneito |
 |
| Piti hetki miettiä, että kumpi tämä olikaan. Hännästä tunnistin. ;) |
Sitten perjantaipäivän metsälenkiltä Vannista muutama kuva
