Mökkeilyä ja lomailua

Onpas taas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Hellejakso oli ja meni, ja normaali, sateinen ja kylmä alkukesä jatkuu. Mökillä saatiin vielä nautiskella lämpimistä ilmoista, ja voi kuinka mukavaa Sallilla taas olikaan päästä uimaan niin paljon kuin ikinä vain halusi. Musto ei oikein uskaltautunut veteen, sillä tulvaa oli vielä sen verran, että törmältä olisi joutunut hetimmiten uimasilleen asti. Ja Mustohan tykkää vain kahlailla, eikä niinkään uida. Mökkireissu meni niinkuin mökkireissut nyt yleensä, eli rauhallista oleilua, uimista, grillailua ym. Ja kävivätpä koirat poro/hirvi/mikälieelukka -jahdissakin. Palasivat onneksi kuitenkin aika pian takaisin, ja sen jälkeen pysyivätkin ihan mukavasti omalla tontilla. Käärmekin nähtiin, mutta ilmeisesti se häipyi jonnekin omiin oloihinsa, kun ei sitä enää sen jälkeen näkynyt. Vähän kyllä piti Sallin perään sen jälkeen katsella, ettei hyökkäisi päättömästi kaiken rapisevan kimppuun. Onneksi käärmeenpuremilta vältyttiin.

Mökkireissun jälkeen käväisimme Sallin kanssa mätsärissäkin muistelemassa kehäkäyttäytymistä. Ihan nätisti Salli esiintyi, tosin olisi saanut liikkua reippaammin. Sijoitusta ei tullut, mutta ihan mukava oli käydä vähän katselemassa muita koiria pitkästä aikaa.

Myös maalaiselämää on taas vietetty, kun olimme ensin torstaista lauantaihin vanhempieni luona hevosvahteina ja sitten vielä lauantaista maanantaihin anoppilassa Aatua ja Reetua vahtimassa. Maanantaina tapasimme Saivan metsänlenkkeilyn merkeissä ja tiistaina kävimme Rokin kanssa koirapuistossa ja sen jälkeen treenailemassa treenirinkiläisten kanssa. Monta viikkoa onkin jäänyt treeneissä väliin milloin mistäkin syystä.

Maanantaina saimme myös ikäviä uutisia vanhemmiltani. Perheemme ensimmäinen hevonen, Rolle, oli lähtenyt vihreämmille niityille katkaistuaan jalkansa. Rolle ehti olla meillä 15 vuotta, ja oli kuollessaan 20 -vuotias. No, sellaista se elämä on, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Eilen huomasin, että Sallin karvanlähtö on alkamassa. Ensimmäiset karvatupot sain jo nyppiä (on muuten yllättävän mukavaa hommaa. ), joten muutaman seuraavan viikon ajan sitä karvaa taas riittääkin. Ja tuloksena taas kalju koira. No, onneksi ei ole näyttelyitä suunnitelmissa, joten aivan sama vaikka lähtisikin koko turkki. Ja tuon uimisen kannaltahan se olisi vain hyvä, jos turkki vähenisi, niin kuivuisi sitten koira paremmin. Mustolta voisi leikellä turkin pois (sillä kun ei kunnon karvanlähtöä näytä enää olevan), mutta koska suunnitelmissa on Lapinreissu heinäkuulle, niin en raski leikellä karvaa pois. Pohjoisessa kun noita sääskiä sun muita ötököitä riittää, niin olisi ihan mukavaa koiralle, kun olisi turkki suojana.

Itsekin sain tämän vuoden ensimmäisen tavoitteeni saavutettua, sillä valmistuin maanantaina amk -hortonomiksi. Eipä tuota vieläkään oikein voi käsittää, että kaikki kouluhommat ovat nyt lopullisesti takanapäin. Äkkiä se neljä vuotta siinä hurahti. Nyt vain uusia haasteita kohti. :)

Kuvia

Salli mökillä uimassa



Veneilemässä





Koiratkin saavat aina osansa grillaamisen jälkeen





Musto ihmettelee Saivan hyppyä



Musto ja Reetu makkaranpaistoretkellä. Joutuivat kiinni, kun maassa oli tuoreet hirvenjäljet.



Salli ilta-auringossa