Kuulumisia

Vähän päivitystä meidän kuulumisista. Vanni on kasvanut valtavasti nyt viime aikoina ja viimein nousi toinenkin korva pystyyn. Ensimmäinenhän nousi jo viime viikonlopun aikaan, jolloin Vanni oli hoidossa vanhempieni luona. Musto ja Salli olivat minun ja kaverini mukana vaellusreissulla Sallassa, mistä kirjoitan oman postauksensa myöhemmin.

Työpäivät Vannin kanssa sujuvat hyvin. Enimmäkseen se riekkuu ja leikkii, ja pysähtyy sitten välillä lepäämään jonnekin varjoon isojen kanssa. Aika paljonhan se seurailee isoja koiria, mutta viihtyy välillä myös minun kanssani. Ensimmäisinä päivinä se joutui "suljetulle osastolle" hevosten ulosviennin ajaksi, mutta aika hyvin se näyttää osaavan hevosia varoa, joten saa kulkea vapaasti pihalla koko ajan. Hienosti se pysyykin pihassa muiden kanssa ja tulee etujoukoissa luokse vihellyksestä. Autoilu sujuu jo kuin vanhalta tekijältä eikä pahoinvointiakaan ole ollut sen ihkaensimmäisen autoilun jälkeen, vaikka aamuisinkin lähdetään heti ruoan jälkeen. Aluksi Vanni matkusti etupenkillä turvavöissä, mutta nyt se on saanut kulkea jo häkissä toisten kanssa ja välillä yksinkin. Kunhan pentu tuosta vähän kasvaa niin taitaa olla meikäläisellä autonvaihto edessä kun häkki käy ahtaaksi kolmelle. :)

Vanni tuntuu olevan aika kovaluontoinen pentu. Sillä on paljon taistelutahtoa ja se tykkääkin kovasti vetoleikeistä ja muustakin riehumisesta. Yksikseenkin se tykkää leikkiä leluilla, vaikka mieluisinta on tietysti rääkätä toisia, varsinkin Sallia. Salli onkin välillä hätää kärsimässä tuon piraijan kanssa, eikä osaa oikein sitä komentaa. Mustokin välillä vähän leikkii pennun kanssa, mutta ärähtää kyllä heti jos leikki menee liian rajuksi. Hyvä niin. Sisäsiisteysopettelu on jo hyvällä mallilla. Tarpeet tulevat pääsääntöisesti ulos ja muutamia pissattomia öitäkin on jo ollut.

Pari kertaa olemme käyneet tutustumassa kaupungin hälinäänkin. Ensimmäisellä kerralla Vanni oli vähän ihmeissään kaikista niistä äänistä mitä kaupungissa kuuluu, mutta toinen kerta sujui jo reippaammin. Polkupyörät ovat kummallisia kun vilahtavat niin lujaa ohitse, samoin rullaluistelijat. Autot saavat kulkea ihan rauhassa omia teitään, niitä ei tarvitse kummemmin ihmetellä. Koiraa ohittaessa Vanni painautui ihan jalkoihini kiinni, mutta käveli kuitenkin kokoajan eteenpäin eikä haukkunut. Koiran perään se jäi vähän katselemaan, mutta yllättävän hienosti päästiin ohi kuitenkin. Pitää ottaa joskus Musto mukaan opettamaan pennulle ohittamista, se kun ei juuri noteeraa vastaantulijoita.

Koirakavereita on tavattu tallilla. Pena-parsoni on Vannin mielestä huippukiva kamu, eikä ihme, Penaltahan ei nimittäin vauhti lopu kesken. Toisten pentujenkin kanssa pitäisi jo päästä painimaan, kunhan saisin aikaiseksi järjestää tapaamisen. Torstaina kävimme kylässä kaverini luona, missä Vanni käyttäytyi ihan huippuhienosti. Ehkä se saattoi johtua pienestä väsymyksestäkin, kun juuri ennen lähtöä Vanni oli leikkinyt pitkään Penan kanssa. Kyläpaikassa asustaa neljä kissaa, joihin Vanni suhtautui hyvin. Onhan se toki vanhempieni luona tavannut kissoja ja on näin ollen niihin tottunutkin. Pitäisi nyt vaan kuskata tuota paljon mukana uusissa paikoissa niin se tottuisi erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin.

Ensi viikolla on luvassa madotus ja sitten varataan jo aika ekoille rokotuksille. Äkkiä se aika menee.