Musto 6 v ja muita kuulumisia

Eilen oli meillä taas synttärit. Isopoika Mustonen täytti jo 6 vuotta. Onnittelut veljille Lipposelle, Litmaselle, Lenni-Kallelle ja Leppilammelle!

Tässä Poikapallero pienenä, oiskohan jotain 9 vk, en muista enää.

Tässä sitten vähän tuoreempaa kuvamateriaalia kesältä:

Vannin kanssa on taas käyty sosiaalistumassa. Tiistaina olimme ensimmäisillä rokotuksilla Otuksessa. Aluksi kävimme puntarilla ja painoa oli tällä hetkellä 4,6 kg. (Salli on painanut samanikäisenä melkein 6 kiloa, melkoinen ero siis.) Itse rokotusta Vanni ei tainnut edes huomata, mutta odotushuoneessa oli monta pelottavaa asiaa, kuten pennun itsensä kokoinen pehmokoira ja sitten muutamia ihan eläviäkin koiria joiden ohi ei olis oikein uskaltanut kävellä. Eläinlääkäriä huoletti, onko Vanni aina noin pelokas. Kerroin, ettei ole, tilanne oli vain sille aivan uusi ja outo ja siksi vähän pelottava. Rokotuksen yhteydessä pentu tutkittiin päällisin puolin ja sydän kuunneltiin tarkoin (yksi Vannin sisaruksista jouduttiin lopettamaan sydänvian takia luovutuikäisenä). Sydänäänet olivat onneksi normaalit ja muutoinkin kaikki oli ok. Hyvä niin. Lääkärikäynnin jälkeen ajoimme kaupan parkkipaikalle ja kävimme pienen mutkan hihnailemassa pyörätiellä. Vanni oli tällä kertaa huippureipas ja oli lähdössä milloin pyöräilijän, milloin kävelijän perään. Yksi koirakkokin ohitettiin useampaan otteeseen ja välillä Vanni jopa otti hienosti kontaktia minuun. Edistystä siis. Hihnakäytös on välillä vähän hakusessa vielä, kun Vannista olisi niiiiin kiva taluttaa itse itseään (ja Mustoa ja Sallia myös jos nämä ovat mukana). Mutta eiköhän se siitä vähitellen.

Keskiviikkona olimme taas pentutreeneissä. Tällä kertaa ampumaradalla oli pyssymiehiäkin, joten treenailujen lomassa totuteltiin myös laukauksiin. Onneksi pennut eivät niistä juuri välittäneet, vaikka me ihmiset taisimme niitä vähän säikkyäkin. :D Mukana olivat jo tutuksi tullut Peto sekä uusina tuttavuuksina porokoiraneiti Kieppi ja lapinkoiratyttö Siinu. Harjoittelimme ensin vähän omaan tahtiin perusjuttuja ja sitten teimme ohitustreeniä tiellä. Lopuksi penskat pääsivät taas painimaan ja lystiä riitti. Mukana menossa olivat myös reilun vuoden ikäiset ihmislapset, jotka painivat menemään pentujen kanssa. Välillä oli Vanni lapsen päällä ja välillä lapsi Vannin päällä. Hyvä juttu, tottuupahan pentu ainakin lapsiin. Toista lapsikammoista koiraa en Muston lisäksi haluaisikaan.

Yhtenä iltana jouduin jo oksennuttamaankin tuon pennun, kun se todennäköisesti söi jonkin sienen ulkona. En tunnistanut sientä, joten en uskaltanut jäädä odottelemaan mitä tapahtuisi. Suola tehosi onneksi hyvin ja pentu oksensi kunnolla, eikä oireillut sen koommin mitenkään. Ihan uusi juttu tuo sienten syöminen, en muista Muston ja Sallin moista harrastaneen. Aika tarkkana saa olla kyllä tuon pennun kanssa, se tukkii suuhunsa aivan kaiken löytämänsä.

Muutoin olemmekin käyneet ihan tavallisia metsälenkkejä koirien kanssa. Isot ovat vähän lihoneet kesän aikana, joten olen vähän yrittänyt taas ryhdistäytyä tässä lenkkeilyssä. Pyöräilemässäkin ollaan käyty niinä iltoina kun pennulla on ollut muuta aktiviteettia. Vannikin jaksaa jo mukavasti kulkea pidemmilläkin lenkeillä, kun saa omaan tahtiin juosta. Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä käymään reissu pohjoisessa. Mutta siitä lisää myöhemmin. Tässä vielä penturiekkujaisista kuvia.

Vanni, Siinu ja Kieppi

Peto ja Siinu. Vanni alimaisena.

Vanniska

Isot Siinu ja Kieppi

Ja pienet, Vanni ja Peto

Koko porukka

Peto, Vanni ja Kieppi

Lapset ja koirat painii sulassa sovussa

Vanni ja Siinu

Vanni ja Kieppi