maanantai 28. tammikuuta 2013

Jalostuspäivät Kuopiossa

Viime viikonloppu vierähti reissussa. Lauantaiaamuna lähdettiin Vannin kanssa ajamaan ensin kohti Kajaania, mistä otettiin Tiia ja Saiva kyytiin ja jatkettiin Kuopioon. Juuri ja juuri kerettiin heittää koirat sukulaisteni luokse ja sitten kiidettiinkin kohti Iso-Valkeista ja Lappalaiskoirien "luentoa". Tai no, kyseessä oli workshop-tyyppinen tilaisuus, jossa keskusteltiin ryhmissä rodun asioista. Tulimme tyylikkäästi paikalle hieman myöhässä, joten jäimme kuuntelemaan keskustelua taka-alalta. Mielenkiintoista asiaa tulikin esille. Tilaisuuden jälkeen jäimme katselemaan muutamia jalostustarkastuksia. Kiinnostavaa seurattavaa ovat nekin, harmi kun emme ehtineet katsoa kaikkia. Eritoten olisi ollut mukava nähdä ja kuulla Vannin Sipi-emon tarkastus, joka olikin kuulemma mennyt oikein hyvin. 

Koirat olivat käyttäytyneet onneksi hyvin hoitopaikassa, vaikka pelkäsimme niiden aiheuttavan pienen sirkuksen. :D Vanni ja Saiva näyttivät onneksi tulevan toimeen oikein hyvin, aivan kuten olimme odottaneetkin.

Sunnuntaiaamuna oli sitten vuorossa itse näyttely. Olimme paikalla taas viimetipassa, mutta ehdittiin kuitenkin kehään ihan hyvin. Katsoin jo kehään mennessä, että vastassa on melkoisen kovatasoinen joukko narttupentuja, toinen toistaan vahvempia ja paksuturkkisempia. Vanni erottui joukosta pitkäkoipisena rimpulana, ja samaa mieltä oli myös tuomari Tuula Pratt. Arvostelu kuului näin:

Oikeat mittasuhteet, mutta vielä kovin kevyt ja kapea kauttaaltaan. Kapeus näkyy myös päässä, jonka tulee vielä kovasti täyteläistyä. Hyvä kaula. On huomattavasti voimakkaammin kulmautunut takaa kuin edestä. Hyvä häntä. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, mutta hyvin ahtaasti sekä edestä että takaa. Niukassa turkissa. Esiintyy erinomaisesti.

Ihanhan tuo oli näköinen arvostelu, eikähän tuonikäisen toki tarvitsekaan olla vielä "valmis". Vanni käyttäyi ihan mukavasti kehässä, joten tästä on hyvä jatkaa Raahen näyttelyyn, joka on ensi lauantaina. Sitten mennäänkin seuraavan kerran kehään aikaisintaan keväällä, kun päästään junnuluokkaan.

Kävimme vielä luovuttamassa verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmälle ja tapasimme Sipi-emon. Äiskä on ihan mielettömän kaunis, toivotaan että Vannikin on joskus yhtä sievä. :)

Kiitos Tiialle reissuseurasta ja kuvista!

Äiti ja tytär (kuva Tiia Eskelinen)

Urheat verenluovuttajat (kuva Tiia Eskelinen)

Mitäköhän tässä tapahtuu. :D (Kuva Tiia Eskelinen)

Vanni kehässä (kuva Tiia Eskelinen)
Kuva Tiia Eskelinen
Sipi

Kerjätään nameja. Saiva taustalla on harmissaan kun häntä ei huomioda.




Ei kommentteja: