Ensimmäisenä etappina oli Puolanka ja oma mökkimme. Tällä kertaa olimmekin koirien kanssa ihan keskenämme mökillä, ja toisin kuin olin kuvitellut, ei meitä pelottanut ollenkaan. Kaikenlaista kummitusjuttua mahtuu paikkaan, jolla on ikää asuinpaikkana ties miten kauan. Meidän sukumme on tilaa asuttanut 85 vuotta, sitä aiemmasta historiasta minulla ei ole tietoa.
Vanni pääsi käymään porohommissakin, kun pihaan eksyi yksinäinen vaadin kuljeskelemaan. Otin tarkoituksella Vannin ulos ja "usutin" poron perään, ihan vain nähdäkseni miten se pysyy kuulolla. Kävi se ajamassa poron matkoihinsa, mutta palasi pian takaisin kun viheltelin sitä. Näitä hallittuja tilanteita olisi mukava saada enemmänkin, jotta voisi opettaa koirat vain pyrähtämään porojen perässä ja palaamaan heti takaisin, eikä niin että ne juoksevat kaksi tuntia pitkin metsiä. Juu, näinkin on joskus käynyt Muston ja Sallin kanssa... Joukossa vaan tuo tyhmyys tuppaa tiivistymään.
Perjantaina kävimme katselemassa hilloja, mutta eipä niitä löytynytkään. Harmi, kun tykkään niin kovin niiden poimimisesta. Syömisen jätän mielihyvin muille. :P Koirat juoksivat mielissään suolla edestakaisin, joten sain suoreissun jälkeen käydä ihan itsekseni juoksemassa. Hyvä olikin että jätin koirat mökille siksi aikaa, koska törmäsin pariin poroon lenkillä. Iltapäivällä mökille saapui tätini miehineen, joiden huostaan jätin tytöt viikonlopun ajaksi, kun suunnistimme Muston kanssa Hossaan.
Perjanataina siis oli vuorossa viikonloppuretki jo tutuksi tulleisiin Hossan maisemiin. Mukaan lähtivät myös Nalle, Peto ja Mörkö ihmisineen sekä Touko ja emäntänsä. Kiersimme noin 20 kilometrin mittaisen lenkin, ja viivyimme kaksi yötä. Kirjoitan Hossanreissusta erillisen sepostuksen vielä kuvineen kaikkineen.
Sunnuntaina palasin takaisin Puolangalle. Alunperin oli tarkoitus lähteä Kuhmoon Hilpan porukan luokse mökkeilemään ja retkeilemään, mutta Saivan sairastuttua kennelyskään reissu peruuntui. Niinpä jäimme omalle mökille. Tiistaina kuitenkin tuli extempore-reissu Kuopioon Hilpan ja Saivan emännän kanssa, joten päätin ajella Kuhmon kautta ja käydä tervehtimässä Hilpa-pirpanaa ja muutakin koiralaumaa samalla. Olihan penska toki kasvanut. Pitkäkoipinen kakara jo nyt, saapa nähdä mitä se on parin kuukauden päästä. :D Naamasta se on aivan kuin ilmetty isänsä, muuten taas muistuttaa paljolti Sallia. Ja luonne... no, sanotaanko näin että oikein reipas ja energinen koiralapsi. Saiva-raukka ja emäntä-raukka. :D Koirat olivat tiistaina jälleen tätini hellässä huomassa.
Keskiviikko jähittiin mökillä tekemättä mitään. Koiratkin olivat ihmeen tyytyväisiä vaikka maattiin vain sisällä. Sateen tauottua käytiin sen verran ulkona että käveltiin muutaman kilometrin matka naapurimökille. Takaisin tultiin autokyydillä. Ihanaa laiskotella välillä oikein kunnolla. Torstaina ajelimme sitten takaisin kotiin. Nyt ollaankin vähän aikaa kotosalla. Lomaa on vielä pari viikkoa jäljellä ja tarkoitus olisi vielä piipahtaa mutka pohjoisessa, ja tiedä mitä muuta sitä vielä keksii. :)
Hilpan kuvaamisesta ei oikein tullut mitään, mutta muutama räpsy nyt kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti