Kuulumisia

Päivitetääs tätä koirien omaa blogiakin välillä, niin ette lukijat aivan ajattele että tämä olisi minulta jäänyt unholaan. :)

Mitäs meille nyt koirarintamalla kuuluukaan. Eipä oikeastaan mitään ihmeempiä tapahtumia, normaalia perusarkea ja välillä jotain reissailua missä koirat entiseen tapaan kulkevat mukana. Talvella löysimme uuden liikkumismuodon, lumikenkäilyn, jota tulikin harrastettua suht ahkerasti, meillä kun nykyisillä kotihuudeilla ei talvisaikaan juuri muuten pääse liikkumaan teiden ulkopuolella. Hankikelien alettua toki myös hiihdettiin soilla ja siitähän koirat vasta nauttivatkin kun saivat juosta tuulen lailla pitkiä lenkkejä. Pääsiäisenä olimme Lapissa, missä sielläkin oli aivan huikeat hiihtokelit.

Musto ja Vanni vetokoiran roolissa hiihtoretkellä.

Vanni-susi.

Mustapoika

Aarre!

Jäämeren maisemissa.

Makkaranpaistovahdit.

Talvella saatoin pitää koiria aika huoletta vapaanakin, kun hirvet liikkuvat vähemmän, mutta näin kesäaikaan vain Salli saa lenkkeillä vapaana tässä kotiympäristössä. Musto ja Vanni häipyvät hetimmiten hajujen maailmaan, mutta Salli-laiskiainen ei jaksa juuri välittää ellei se elukka nyt satu ihan nokan edestä kulkemaan. Vannihan oli joulun aikaan mökillä melkein vuorokauden verran kadoksissa, kun lähtivät pihasta jäniksen perään. Se löytyi vasta seuraavana päivänä, linnuntietä ehkä 5 kilometrin päästä mökiltä, isolta tieltä. Olihan se ressukka väsynyt ja nälissään, mutta onneksi muuten kaikinpuolin kunnossa. Pakkastakin oli n. 15 astetta, niin huoli oli melkoisen kova kun ei sitä illan ja yön aikana alkanut löytyä. Mökillekin on siis jonkinlainen aitaus pakko rakentaa, kun eivät tunnu enää pihassa pysyvän.

Alkukesästä tehtiin koirille häkki työpäivien ajaksi.

Mökissä on pari nukkumalaatikkoa

Juhannusreissulla käytiin Hetassa moikkaamassa pronssikoiraa.

Vannin mielestä se oli hurjan pelottava.

Vesileikkiä Ranualla.

Salli ei ollut järin onnellinen päästessään eroon villoistaan.

Salli täytti 7 v

Poron paimennusta.

Vähän palloleikkiäkin mökillä.

Rentoutumista vaellusreissun jälkeen.

Sijoituskoirat Hilpa ja Väpä ovat käyneet tälle vuotta näyttelyissä, Väpällä tuloksena H ja EH ja Hilpalla EH. Yritän jossain vaiheessa päivitellä noita niiden omia sivuja ja lisäillä sinne arvosteluita, tuoreempia kuvia jne. Kiitos haltijat kun käytitte, kun kasvattaja-omistaja tahtoo olla nykyään aika laiska näissä näyttelyhommissa. :D Myös Nalle piipahti heinäkuussa Oulun KV:ssa tuloksin H ja EH2.

Hilpa näyttelyssä (kiitos kuvasta Eemeli Piiroinen)

Väpän kanssa Limingan ryhmiksessä (kuvat: Niina H)

Nallen kanssa Oulun KV:ssa (kuvat: Mariella H)

Terveystarkkejakin on ehditty Hilpalle jo tehdä luustokuvausten verran. Kyynärät 0/0, selkä epävirallisesti kuvattuna terve ja lonkat matalan ja löysähkön lonkkamaljan perusteella C/C. Silmät ja polvet tutkitaan sitten ensi vuoden puolella, ja niiden ja mahdollisten geenitestitulosten valossa sitten mietitään pentujuttuja. Haltijan kanssa olemme alustavasti sopineet, että mikäli pennut tulee, niin ajankohta olisi sitten aikaisintaan kevät 2017, jotta koira saa rauhassa aikuistua kunnolla. Onneksi on tuollainen hatija, joka on valmis tarvittaessa joustamaan sijoitussopimuksen ikärajasta. Väpän käytän myöskin luustokuvissa jossain vaiheessa, ja sen kohtaloa suvunjatkamisen suhteen mietitään sitten.

Lonkat (Valokuvat röntgenkuvista otti Tiia E)

Ranka

Elokuussa teimme pitkän lomareissun Lappiin. Muut koirat olivat mukana, mutta Musto jätettiin "mummolaan" hoitoon. Olen huomannut että se ei enää hirveästi nauti reissaamisesta, eikä sitä oikein raski enää rankemmilla vaelluksilla pitää mukana. Tyytyväisenä se aina jääkin hoitopaikkaansa, joka on sille kuin toinen koti. Nyt lomamme aikana vanhempieni Iitu-tolleri sai pahan suolistotulehduksen ja menehtyi viikon kestäneen hoidon jälkeen. Avauksesta ja tutkimuksista huolimatta tulehduksen aiheuttaja jäi epäselväksi. Järkyttävä tapaus kaikkinensa, mutta jos nyt jotain positiivista, niin ainakaan kyse ei ollut parvosta tai muusta tarttuvasta, mitä aluksi epäiltiin. Elämä on joskus kovaa näiden kanssa.

Tässäpä joitain kuvia kesän vaellusretkiltämme. Jos itse retkikertomukset kiinnostavat, niin niitä löytyypi toisesta blogistani, osoitteesta tunturiunelmia.blogspot.com

Rastigaissan huipulla Norjassa.

Sinne meni Sallin retkipatja alas rotkoon kun vähän ravisteli sopivassa kohtaa, Korouomassa kesäkuussa.

Minä en halua jäädä absidiin.

Tauolla väsyttää. Finnmarkissa juhannuksena.

Telttaelämää, Kaldoaivissa elokuussa.

Vätsärissäkin kävästiin.

Hellesäällä vesistönylitykset ovat tervetullut piristys.