Mitä tutkimuksessa sitten selvisi? Noh. Laitan tähän suosiolla kuvan lippulappusesta, jossa selostetaan diagnoosi, kun en minä osaa sitä kovin hienosti selittää. :D
Elikäs tämän perusteella ei mitään vakavaa tai elämää rajoittavaa vikaa sydämessä ole. Uusintatutkimusta suositeltiin, sillä Vannin tapauksessa kyse ei ole synnynnäisestä viasta. Sydän kuunneltiin pentuna huolella sen verran monta kertaa, että sivuääni olisi varmasti huomattu jos se olisi silloin kuulunut. Jalostuskäytön osalta eläinlääkäri sanoi, että tämä ei nyt varsinaisesti sulje koiraa pois jalostuskäytöstä, mutta... Niin, ehkä harkitsisin asiaa jos Vanni olisi muilta osin huippuyksilö, eli terveys ja luonne priimaa ja tyyliin sukunsa viimeinen toivo. Mutta kun on ykkösen kyynärää, arkajalkamaisia luonteenpiirteitä ja sukukin jatkuu muuta kautta, ja nyt vielä tämä, niin eiköhän asia ole sillä taputeltu. Harmittaa tietenkin vähän kun Vannissa on monessakin suhteessa kaikkea sitä mitä koirassa minun mielestäni pitääkin olla, ja sen jälkeläisen olisin kovin mielelläni halunnut itselleni hamassa tulevaisuudessa. Mutta tämmöistä tämä on elävien elukoiden kanssa, ja pääasia että Vanni itse pystyy elämään iloista perusterveen koiran elämää.
Sydänultra köyhdytti lompakkoa 260 euron verran, josta vakuutus korvasi omavastuuosuuksien jälkeen noin puolet. Tutkimus tehtiin virallisena, mutta ilmeisesti Kennelliitto ei vielä kirjaa näitä tuloksia Koiranettiin. Mutta jos oikein ymmärsin niin tekeillä olisi jokin uusi ohjelma näitä sydänlausuntoja varten, niin jospa ne jossain vaiheessa saataisiin näkyviin sinnekin.
Mitäs muuta meille sitten kuuluu. Perusmeininkiä, syksy on mennyt nopsaan ja joulu kolkuttelee jo nurkan takana. Viikko sitten saatiin kunnon lumipeite, mikä merkitsee lumikenkäkauden alkamista ja lisävapautta koirille kun Mustolla ja Vannillakin hirvenjahtausinto vähän vähenee lumessa kahlatessa, Salli on saanut kulkea vapaammin sulan maan aikaankin, kun se ei oikein hirveästi noista jahtihommista välitä varsinkaan jos ei ole muita yllyttämässä. Mukavuudenhalu pitää polulla. :D
Sitten muutama sana Väpästä. Syksyn mittaan se on juonut aika isoja määriä ja pissaillut sisälle isoja länttejä. Ja pissailee yhä. Ei joka päivä, mutta viikoittain nyt ainakin. Viime viikolla se kävi pyynnöstäni verikokeessa, jossa selvitettiin melkein kaikki mahdollinen ja mahdoton. Kilpirauhaskokeen ja aamuvirtsanäytteen tuloksia vielä odotellaan, mutta sokerit, munuaiset ym olivat kaikki ihan ok. Lievä pissatulehdus vain löytyi, johon ei nyt annettu antibiootteja kun se on niitä kuureja jo jokusen syönyt lähiaikoina. Aika lailla kyllä mietityttää tämä tapaus. Aiemmin siltä on jo ultrattu virtsarakko, eikä siinäkään havaittu mitään vikaa. Jäämme siis odottelemaan vielä loppuja tuloksia ja mahdollisia lisätutkimuksia asian tiimoilta.
Alkuvuodesta olisi tarkoitus varata silmätarkastusaika ainakin Sallille ja Hilpalle, ja Hiipalta katsotaan samalla myös polvet ja sydän. Lisäksi ensi vuoden ohjelmistoon kuuluisi myös Muston ja Vannin silmätutkimukset sekä Mustolle kymppisynttäreiden kunniaksi jonkinlainen vanhustarkastus kun se ei ole vuosiin nähnyt eläinlääkäriä muuta kuin rokotusten merkeissä. Vanni ja Hilpa olisi myös hyvä saada luonnetestattua ja jos mitään maatakaatavaa ei Hilpan kohdalla ilmene niin sille vielä geenitestit ja sitten sulhasehdokkaita miettimään. Ajatus olisi siis että jos se astutetaan niin ajankohta olisi kevät 2017 sitten. Mielelläni antaisin narttujenkin kasvaa kunnolla aikuisiksi ennen pennutusta, ja onneksi tässä tapauksessa haltijan kanssa pystyy neuvottelemaan sijoitussopimuksen venyttämisestä voimassaoloajan ulkopuolellekin. Jos nyt emme sitten jostain syystä riitaannu ennen sitä. :D Väpänkin varmaan vielä luustokuvissa käytän jollain aikavälillä ennen siirtämistä haltijansa omistukseen.
Loppuun vähän kuvia syksyltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti