Puolivuotiaat naperot

Metsänväki täytti eilen 6 kk. Kasvattajatäti ja mamikoira lähettävät onnittelut pikkuisille! Valokuvaussäät eivät ole oikein suosineet, mutta sain Urhon, Nallen, Hilpan ja Väpän ihmisiltä kuitenkin ihan somat kuvat. Pääasia että on edes jotain kuvia kun ei ole nyt päässyt lapsia katsomaan. Kyllä ne kaikki ihan koiraa muistuttavat. Turkit ovat vaihtumassa oikeaan, ison koiran turkkiin ja varsinkin riistojen värit alkavat hahmottua. Tokihan ne vielä muuttuvat paljonkin kun ikää tulee lisää, mutta ainakin merkkien paikat ovat selkeästi jo näkyvillä. Voi nuita poikien puikkonokkia. Toivottavasti kuvat vain valehtelevat. -_-

Nalsku aina vaan yhtä nättinä (kuva: Mariella H)

Hiippa muistuttaa koko ajan vaan enemmän Sallia
(kuva: Tiia E)

Väpäteus-puikkonokkapoika (kuva: Niina H)

Urhosta tulee ihananvärinen. Rakenne on vähän vielä...noh,
keskeneräinen. :P (kuva: Annika O)

Hiljaista on nyt ollut koirarintamalla. Omat ovat eläneet pellossa eikä me olla ehty juuri mitään muuta kuin juoksulenkkejä, eikä joka päivä niitäkään. Muutaman lumikuvan sain napattua kun viikko sitten satoi ensilumi, joka sittemmin suli pois. Vanni oli riemuissaan lumesta, olisi vaikka koko päivän viihtynyt pihalla sukeltelemassa lumeen. Ja kylläpä ne nuo isotkin intoutuivat riekkumaan.

Niin, meillä on nyt eletty vähän surullisia aikoja. Kaksi viikkoa sitten kävin Kuopiossa hyvästelemässä rakkaan mummini viimeiselle matkalleen ja tänään kävimme sitten saattamassa hänet haudan lepoon.  Onneksi tässä välillä olen saanut vähän muuta ajateltavaa retkeilyn ja Cheekin keikan muodossa. Se, että saa ajatukset välillä poissa surullisista asioista, tuntuu ainakin itselläni helpottavan. Ja aivan korvaamatonta on myös ollut hyvien ystävien ja muidenkin läheisten ihmisten läsnäolo ja surussa mukana eläminen. Kiitos teille, tunnistitte varmasti itsenne! <3 Elämän on kuitenkin jatkuttava, päivä kerrallaan. Aika parantaa haavat ja muistot jäävät elämään. Semmoista se on tämä elämä.

11 kysymystä-haaste

Olimme saaneet Karvamaailma-blogista haasteen vastata 11 kysymykseen. Sääntöjen mukaan haaste pitäisi jakaa edelleen omakeksimillään kysymyksillä 11 bloggaajalle. Uusia kysymyksiä en nyt jaksa ruveta keksimään, mutta jos joku haluaa jatkaa haastetta eteenpäin niin aivan vapaasti. :D

1. Mikä on koirasi lempilelu?
Näitä on useita, mutta ehkä nuo Ikean pehmorotat ovat kaikkien ikisuosikkeja. Ja pehmolelut yleensäkin. Myös itsetekemäni lettilelut ovat suosittuja.

2. Saako koirasi nukkua sängyssä? Miksi tai miksi ei?

Eivät saa. Ihan siitä syystä että en halua likaisia hurttia sänkyyni, enkä itseasiassa edes makkariinkaan.

3. Koirasi ärsyttävin tapa?

Sallilla se on räkyttäminen toisten koirien leikkiessä. Mustolla semmoinen yleinen hysterisointi ja vouhottaminen. Vannilla ruoan kanssa nirsoilu on rasittavaa.

4. Millainen on lempilenkkireittisi ja miksi?

No se on varmaankin tämä meidän peruslenkkimme, jota kuljetaan ympäri vuoden kaikissa säissä, hiihtäen, kävellen, juosten, kahlaten ja ryömien, miten milloinkin. Reittiin kuuluu metsäpolkua, metsätietä, pieni pätkä soratietä sekä peltoa. Ja siksi kun se on tässä lähimpänä ja siitä voi tehdä erimittaisia variaatioita, ja kun on tosiaan tuollaista vaihtelevampaa maastoa.

5. Onko sinulla ja koirallasi yhteistä tapaa, joka saa vieraat (koiralliset tai koirattomat) katsomaan teitä kieroon?

No varmaankin se kun minulla on tapana lässyttää noille ja pallutella niitä sylissä niinkuin pikkupentuja konsanaan. Vannin tanssi- ja orava-show herättää usein hilpeyttä.

6. Mitä harrastusta haluaisit koiran kanssa kokeilla, muttet syystä tai toisesta voi?

Poropaimennusta olisi mukava päästä kokeilemaan ja tekemään useammin.

7. Mikä on paras palkka sinulle ja koirallesi?

Kaikille toimii hyvin erilaiset makupalat, Mustolle ja Vannille myös lelupalkka. Itse tykkään käyttää nameja enemmän.

8. Mikä on sinun ärsyttävin tapasi koirasi läsnä ollessa?

Luultavasti se etten aina jaksa puuttua räksyttämiseen/riekkumiseen silloin kun pitäisi. :P

9. Millainen motto sopii koiraasi?

"Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn" pätee Vanniin ja Mustoon, Salliin taas "nopeat syövät hitaiden ruuat".

10. Epämiellyttävin asia, jonka koirasi on löytänyt?

Jäniksen pää oli aika miellyttävä tuliainen metsästä.

11. Unohtumattomin hetki koirasi kanssa?

Heinäkuinen hillaretkemme tunturiin voisi olla tällainen. Ihan huikea sää, tunturit, minä ja koirat, nukkuminen taivasalla ja hetki tunturinhuipulla helteessä. Tuon reissun tulen varmasti muistamaan aina.

Pentuset näyttelyssä

No niin. Olenpa taas ollut laiska blogin päivittämisessä. Mutta toisaalta, eipä ole hirmuisesti ollut päivitettävääkään kun koira-asioissa on elelty hiljaiseloa ja keskitytty lähinnä tuohon retkeilypuoleen. Nyt kuitenkin viime viikonlopun pyhitin ihan vain koirailuille kun oli Lappalaiskoirien erkkari.

Perjantaina tulivat Hilpa ja Saiva emäntänsä kanssa tänne meille. Lauantaina oli sitten vuorossa verinäytteiden luovutus ja pentusten treffailut. Verinäytteet Hannes Lohen tutkimukseen kävivät antamassa Hilpa, Väpä ja Musto, eli nyt kaikki omistamani koirat ovat näytteet antaneet. Jospa noista lopuistakin penskoista saataisiin joskus näytteet tutkimukseen mukaan.

Treffeillä olivat mukana Väpä, Hilpa ja Teppo. Ilta alkoi olla jo sen verran hämärä, että kuvaamisesta ei oikein tullut mitään. Tässä kuitenkin muutama kuvatus.

Väpsykkä

"Olen vain ihan pieni pentunen"

Väpsy ja Vanski

Hiippanen

Poitsut

Vanskin ja Saikkosen taisto

Sisarusten kokoeroa

Sunnuntaina oli sitten vuorossa näyttely. Pikkupentuluokassa Aila Lehmussaaren arvosteltavana esiintyivät Väpä, Nalle ja Hiippa, ja Vanni pyörähti junnuluokassa Esko Nummijärven kehässä. Itse jouduin keskittymään niin täysillä pentuihin kun esitin Väpän ja Nallen, etten kerennyt edes Vanski-paran kehää katsomaan. Sain sysättyä handlausvastuun Vannin kasvattajan siskolle, kiitos vielä suuresta avusta!

Ensin kehään pääsi Väpä. Väpsy oli meillä hoidossa lauantaista asti, joten se oli mukavan väsähtänyt jo valmiiksi eikä jaksanut kauheita riekkua näyttelypaikalla. Kehässä Väpsy esiintyi ihan yllättävän hyvin ja saikin mukavan arvostelun:

"Pienikokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Oikeailmeinen pää, hyvä raajaluusto. Oikea karvanlaatu, kulmaukset ok. Liikkuu erittäin keveästi hyvällä askelpituudella. Esitetään hyvin. Urosleima saa kehittyä." Tuloksena PEK2.

Sitten oli Nalskun ja Hilpan vuoro. Molemmat esiintyivät sievästi, mutta eivät sijoittuneet luokassa.

Hilpan arvostelu: "Pieni ja kevyt. Mittasuhteiltaan oikea. Vielä kovin kevytkuonoinen pää. Kokonaisuuteen hyvä raajaluusto. Kulmaukset ok. Liikkuu keveästi. Luonne miellyttävä."

Nallen arvostelu: "Hieman korkearaajaisen vaikutelman antava, kevyt. Linjoiltaan oikea pää. Hyvä ylälinja. Kylkiluut saisivat kaartua enemmän. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Kulmaukset ok. Liikkuu ja esitetään erinomaisen kauniisti."

Vannin arvostelu kuului näin: "Rotutyyppi hyvä, mittasuhteiltaan oikea, hentoluustoinen narttu. Oikeanmuotoinen pää, kookkaat korvat. Hyvä rinta ja luusto, raajaluusto voisi olla vankempaa. Hyvät liikkeet ja esiintyy hyvin." Tulos JUN H. Tuomari oli vielä todennut että koiralla on tulevaisuutta. :D Onhan se Vanni nyt todella onnettomassa karvassa ja laihakin. Mutta hiljaa hyvä tulee, eiköhän se jo muutaman vuoden päästä ole ihan koiran näköinen. :D Vannista ei ole kehäkuvia kun en kerennyt tosiaan sinne kehänlaidalle ollenkaan. 

Kehien jälkeen kävimme moikkaamassa Vannin Esa-veljeä (I. Elämäni Sankari). Olipahan sisaruksilla kokoeroa kerrakseen. Lisäksi moikkasimme Vanskin ja Esan huippusomaa pikkusiskoa Mannaa (I.Guurankukka).

Esa

Hiippa tutustuu

Manna-söpöläinen

Vielä yhteiskuvia sisaruksista (kuvat Sanni Virtanen)

Sallin luonnetesti

Viikko sitten kävimme Sallin kanssa luonnetestissä Tyrnävällä. Tuomareina olivat Reijo Hynynen ja Leena Berg.

Edit: Luonnetestivideo löytyy täältä.

Olin odottanut että Salli suhtautuisi testin osa-alueisiin itselleen tyypillisellä, varsin rauhallisella tavalla. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. :D Alkuhöpinöiden jälkeen koitimme leikittää Sallia, mutta sehän on aivan turhaa. Salli ei ole tähän päivään mennessä innostunut vetoleikeistä, joten miksipä se innostuisi nytkään. Tämä homma oli aika pian selvä, joten siirryimme "kentälle". Kelkan Salli suoritti ihan mukavasti. Kesti aika kauan ennen kuin se alkoi reagoida kelkkaan, mutta tuli sieltä lopulta ihan kunnon räkytys ja väistöliike. Salli kuitenkin hyvin pian tuli itse tutustumaan kelkkaan, eli hoiti tilanteen varsin hyvin.

Vahingossa katsoi lentävää keppiä.

Kiinnostaa ku kilo kiviä..

Kelkka huomattu.

Mikäs sieltä tulee?

Epäilyttävää

Jaa, se oli tämmönen!

Puolustushaluosiossa Salli seisoi uhan lähestyessä aluksi aivan edessäni, mutta väisti lopulta kuitenkin minun taakse. Luotti että hoidan tilanteen. "Uhkaajan" mukaan lähteminen ei käynyt päinsä, Salli taisteli vastaan ihan kunnolla. Vielä luoksetulossakin se pälyili taakseen epäluuloisena. Tässä vaiheessa "uhanneesta" tuomarista tuli paha tyyppi.

Ensin tomerasti akan vierellä...

...sitten voi siirtyä vähän turvallisempaan paikkaan

Akka hoitakoon tilanteen.

Ja sinun mukaasi en muuten lähde!

Mene mihin menet, minä menen akan luo!

EN TULE, sanoinhan jo!

Sinun kaveriksesi en ainakaan ala!

Eihän se vain tule perässä

Turvassa akan helmoissa

Haalarille mentäessä Salli oli jo kerennyt kerätä vähän kuormaa ja olisi mieluiten häipynyt paikalta. Haalarilla reipas väistö, sitten palattiin takaisin ja suoraan tynnyrille. Tynnyrillä jälleen väistö, mutta ei sen kummemmin jäänyt sitä ihmettelemään, meinasi tulla akan syliin: "nyt oikeesti, mennään pois".

Lähestymme haalaria

Kääk, se elää!

Varsin epäilyttävää

Autuaan tietämättömänä mitä tuleman pitää

Mikä hemmetti se tuo on!

Nyt mennään kyllä kotiin!

Pimeässä huoneessa Salli hiippaili aika varovaisesti, mutta haisteli kuitenkin ympäristöään. Se oli jo mukavasti tulossa kohti pimeää nurkkaa, jossa istuin mutta sitten tämä "pahis"tuomari, joka istui siinä välissämme, sanoi jotain ja liikahti vähän. Tämä oli Sallille liikaa, eikä se oikein enää uskaltanut edetä, vaan lähti takaisin ovelle. Jouduin kutsumaan aika monta kertaa ennen kuin Salli lopulta tuli luokseni. Pitkään se seisoi ja katsoi "pimeyteen", josta akan ääni kuului ennen kuin uskalsi luottaa että kyllä se siellä oikeasti on.

Seinän tapahtumiahan en itse nähnyt, mutta kuvat sen kertovat, ja tuomari loppukommenteissaan, että Salli oli vain pyrkinyt pakoon, mennyt sitten matalaksi ja koittanut tehdä kaikkensa saadakseen hyökkäyksen loppumaan. Oli vinkunut ja liponut huuliaan kovasti, joten uhkaus jätettiin vähäiseksi. Kuormitusta oli paljon jo tässä vaiheessa.

Julmasti jätetään pieni koira oman onnensa nojaan.

Ei pääse pakoon. :(

Älä tule lähemmäs, minua pelottaa.

Huh, onneksi tää oliki ihan kiva täti.

Sitten olivat vuorossa laukaukset. Ekaa pamausta Salli oli vähän säpsähtänyt, toiseen ei ainakaan mielestäni reagoinut juurikaan. 

Tilanne ohi, nyt voi rentoutua.
Vähän kuitenkin vielä läähätyttää.

Olin tosiaan melko yllättynyt Sallin voimakkaasta kuormittumisesta. Olen aina pitänyt sitä sellaisena "järkähtämättömänä" tyyppinä, joka ei paljon säiky tai arastele. Sellainenhan se normaalielämässä onkin. Tämä oli toki aivan speciaalitilanne, ja ehkä se sitten näytti sen mitä kovan kuoren alla piilee: herkkä runoilijatyttö. :D 

Osa-aluepisteet siis olivat seuraavat:

Toimintakyky: -1, pieni

Terävyys: +1, pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1, pieni

Taisteluhalu: -1, pieni

Hermorakenne: +1, hieman rauhaton

Temperamentti: +2, kohtuullisen vilkas

Kovuus: +1, hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus: ++, laukauskokematon

Loppupisteet: +105-25=80

Suurelta osin pisteet olivat juuri sitä mitä olin odottanutkin. Oikeastaan vain toimintakyky yllätti. Sallihan on meillä aina se, joka on ensimmäisenä menossa sinne missä tapahtuu. Kelkan perusteella toimintakyky olisikin varmaan mennut plussalle, mutta pimeässä huoneessa tuli sitten ongelmia, mikä laski pisteitä. Luulen että suurin syy löytyykin tuolta hermorakenteen puolelta, eli koira ei pysynyt enää kasassa testin loppupuolella missä pimeähuone on, ja se näkyi sitten näin. No, ei se mitään, kokonaisuuttahan tässä katsotaankin ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Olen siis ihan tyytyväinen testin tulokseen ja nyt sain taas paljon hyödyllistä lisätietoa koirani luonteesta. Toivottavasti näitä Sallin pentujakin saataisiin joskus testattua niin näkisi vähän että millaisia pisteitä ne saavat. Testistä on tulossa aikanaan myös videomateriaalia, missä sitten näkyy testin kulku vähän tarkemmin. Tuomarin loppukommenteista en muista juuri mitään (taisin kuormittua itsekin vähän liikaa, huono hermorakenne kai), joten jospa nekin kuulisi sitten siitä videolta.

Kuvista kiitos Mariellalle! Loput kuvat löytyvät täältä.