Uusi vuosi, uusia kamuja ja uusi harrastus

Juhlat on nyt juhlittu vähäksi aikaa ja paluu arkeen on koittanut. Vaikka, eipä mulla kyllä mitään ylimääräisiä vapaita ole nyt ollutkaan kun olen niin vasta aloittanut työt. Ja koirathan “joutuvat” myöskin olemaan töissä silloin kun akkakin. Rankkaa on niidenkin elämä, puoli 7 herätys, ruoka kuonon eteen ja autoon. Sitten ovatkin pihalla 6-8 tuntia päivästä riippuen. Toisinaan käydään vielä iltapäivällä metsälenkki ennen kuin tullaan takaisin kotiin. Kyllä sitä ollaankin sitten väsynyttä porukkaa illalla, niin koirat kuin minäkin. No, eipähän käy aika pitkäksi.

Uusi vuosi meni rauhallisissa merkeissä anoppilassa. Heti kuuden jälkeen alkoi kauhea pauke, ja sitä kestikin sitten pitkälle yöhön. Enpä muista aiemmin olleen ihan noin kovaa pommitusta kuin tänä vuonna. Anoppila sijaitsee onneksi niin omassa rauhassaan maaseudulla, että ihan lähellä raketteja ei ammuttu. Niimpä kävimme vielä iltasella lenkillä metsässä paukkeen kuuluessa kauempaa. Sallin pidin varmuuden vuoksi hihnassa, mutta eipä tuo onneksi ollut millänsäkään, enemmän sitä taisivat kiinnostaa metsästä löytyneet kauriiden jäljet. Musto on sen verran “pomminvarma”, että se sai juoksennella vapaana.

Tuosta jouluaaton onnettomuudestakin on toivuttu, ja Sallilla ja Reetulla leikit sujuvat taas entiseen malliin. Sallin silmätkin palautuivat oikeanvärisiksi noin viikossa, eikä muitakaan jälkioireita tullut. Pannat ovat kyllä pysyneet poissa kauloista, ja pysyvät jatkossakin aina kun emme ole itse vahtimassa koiria. Sama pätee myös valjaisiin. Vasta tässä luin että tuollaisia tapauksia on sattunut paljonkin, ja vieläpä kohtalokkain seurauksin, joten varovaisuuteen on syytäkin!

Uudenvuoden päivänä kävimme Sallin kanssa tutustumassa uuteen kaveriin. Lukan perheeseen on tullut uusi jäsen, pikkuinen mittelityttö Lumina. Lumina oli aivan ihastuttava pikku otus, kuin karhunpentu, ja melkoisen vikkeläkin. Salli oli vähän ihmeissään tästä uudesta tuttavuudesta, eikä oikein innostunut leikkimään. Mutta nyt oltiinkin sisätiloissa, jossa tilaa on aika vähän niin ehkä parempikin etteivät kauheasti intoutuneet riekkumaan. Jospa seuraavalla kerralla päästäisiin ulos, niin eiköhän sitä vauhtiakin sitten löydy vähän enemmän. Musto saa tutustua Luminaan sitten myöhemmin, kunhan ollaan “väljemmillä vesillä”, eikä Lukan reviirillä. Sunnuntaina tapasimme Onnin ja ensimmäistä kertaa myös Myyn. Lisäksi tallilla on käynyt jos jonkinnäköistä ja -rotuista koiraa, niin pentuja kuin aikuisiakin, joiden kanssa on niin ikään leikitty.

Keskiviikkona aloitimme Sallin kanssa agilitykurssin. Ekalla kerralla harjoittelimme vähän palkkaamista ja kokeilimme putkea, pujottelua, puomia, A-estettä, rengasta sekä pussia. Kaikki esteet sujuivat Sallilta hienosti. Hankaluuksia tuottaa A-esteellä ja puomilla alastulon kontakti, sillä koira pitäisi opettaa pysähtymään esteen alla siten, että etujalat ovat maassa ja takajalat kontaktipinnalla. Sallilla meinaa aina valahtaa takapää alas ennen kuin ehdin pysäyttää sen. Puomilla tämä onnistuu helpommin, sillä siinä alastulo on loivempi kuin A-esteellä. Lisäksi Sallin kanssa on ongelma lelupalkkauksessa. Salli kun ei leluista oikein välitä, eikä innostu lähtemään perään esim. lelua heitettäessä. Ja agilityssa lelupalkkaus olisi usein parempi ja helpompi toteuttaa kuin namipalkka. Täytynee vain harjoitella ja yrittää keksiä keinot palkkaamiseen. Ensi viikolla taas treenataan lisää.

Loppiaisena kävimme mutkan Puolangalla katsomassa, vieläkö mökki on pystyssä. Ja olihan se. Ihanan valkoista oli kaikkialla, ja koirat nauttivat lumesta. Mukana olivat myös Aatu ja Reetu. Maisemakuvia löytyy täältä, ovat niin suuria etten ala niitä linkittämään tänne blogiin.

Tässä kuitenkin muutamia koirakuvia alkuvuodelta.

Ihana pikku Lumina



Mustoa











Ja Sallia