No, ehkä osuutensa asiaan oli sillä, että kurssille mentiin ystäväni synttärikekkereiden kautta, jossa oli paikalla myös ällösöpö Sasu-pentu (C. Köppinen). Sasu päätyi asumaan tämän ystäväni kaverille, pieni se on tämä maailma. 
Sasu oli “vähän” kasvanut sitten viimenäkemän. Oli reipas ja iloinen pentu, niinkuin pennun kuuluukin. Mustoa vähän ällötti pentu, mutta ihmeen nätisti poika malttoi olla, eikä ärhennellytkään. Kissojen vessat ja niistä löytyneet “aarteet” kuitenkin kiinnostivat enemmän…Yäk! Niin ja rottiahan Musto katselisi vaikka päivät pitkät jos vain saisi. Musto on rauhallisuudellaan hurmannut tämän ystäväni ja nyt hänen miehensäkin, joten poika on kokoajan kaappausuhan alla. No, hoitoon voin pojan heille joskus antaakin, mutta omaksi en ihan sentään. Palataanpa kuitenkin tuohon agikurssiin. Eli viime kerralla menimme paljon putkea ja radanpätkiä, joissa mentiin montaa eri putkea ja molempiin suuntiin. Vain muutamia hyppyjä oli siinä välissä. Ja koska putki ei ole Muston lempieste, vaikka viimeaikoina se on ihan mukavasti sitä mennytkin, niin eihän se viitsinyt keskittyä. Haukkua räksytti vain ja riekkui mihin sattuu, huoh… Ja varmastihan itsekin pilasin kaiken kun en älynnyt heti kerralla ohjata huolellisesti. Pujottelussa onneksi saatiin pari ihan hyvää suoritusta ja muutamat kontaktit sujuivat myös hyvin. Keinun kanssakaan ei ollut ongelmaa ja pussikin meni lähes täydellisesti. Eli eihän se nyt ihan huonosti sentään mennyt tuokaan kurssikerta. Tällaiselle minunkaltaiselleni perfektionistille vaan muutamakin epäonnistuminen tarkoittaa koko treenien epäonnistumista.
Tikon ja Korun sekä Saivan emännät ovat antaneet meille haasteen ja tällaisen tunnustuksen:
Haasteeseen kuuluu ensinnäkin kiittää vuolaasti haasteen antajaa, eli suurkiitos molemmille! Ja sitten pitäisi kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään. Periaatteessa pitäisi myös haastaa 8 muuta bloggaajaa mutta jääköön tämä nyt välistä, kun suurin osa näistä seuraamistani blogeista on jo haastettu mukaan.
1. Harrastin lapsena aktiivisesti ratsastusta ja kilpailinkin (ja joskus jopa pärjäsinkin) aluetasolla. Olen omistanut 3 ponia, joista yksi on vieläkin virallisesti omistuksessani vaikka onkin asunut jo vuosia ylläpidossa. Kaksi muuta on jo siirtyneet vihreämmille laitumille.
2. Haaveilin ennen hankkivani westien, mutta avomies ei halunnut meille “lamppuharjaa” joten päädyttiin sitten lapinkoiraan. Nykyään olen ihan tyytyväinen tähän päätökseen.
3. Olen Lapinhullu (mikä nyt ei varmaankaan tullut yllätyksenä jos on tätä blogia joskus lukenut.
). Sairastuin tähän tautiin kesällä 2005 kun kävin eka kertaa Pohjois-Norjassa kalareissulla, ja mitä enemmän tuolla käy, niin sen pahemmaksi tauti menee.4. Kun muutin pois lapsuudenkodistani, en voinut kuvitellakaan ottavani koiraa. Mieli muuttui kun olin elänyt muutaman kuukauden ilman ainuttakaan eläintä (ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana).
5. Olen aina tykännyt kulkea metsässä. Olipa vuodenaika tai sää mikä hyvänsä, niin metsässä on aina mukava käppäillä tai talvella hiihtää. Ja suolla varsinkin.
6. En viihdy kaupungissa enkä ylipäätään ihmisvilinässä. Käyn keskustassa vain kun on “pakko”, eli muutamia kertoja vuodessa.
7. Olen ammatiltani hortonomi (amk), mutta en siltikään pidä kauheasti puutarhatöistä. Pihallamme on paljon istutuksia, ja haluankin vähentää esim. kukkapenkkien määrää jotta pääsisin helpommalla. Mites se sanonta niistä suutarin lasten kengistä taas menikään.
8. Ajoin 16-vuotiaana kevarikortin ja pärtsäilin pari kesää 125-kuutioisella Honda Shadowilla. Sen jälkeen, kun pyörä vaihtui autoon, en ole ajanut motarilla. Mutta ehkä joskus vielä uskaltaisin. MP-kerhoon kuulun kuitenkin edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti