Kevätaurinkoa

Viime päivät on saatu nauttia mahtavasta kevätsäästä ja kestohangista. Niinpä olen räpsinyt koirista kuvia oikein urakalla, toisinsanoen vähän liikaakin. Koirien omissa, sekä koirakavereita-albumeissa on siis paljon uusia kuvia. Omien lisäksi kuvia on myös Aatusta ja Reetusta ja tietysti Saivasta. Kaikkia n. 80:tä en viitsi tänne blogiin linkittää, mutta jotain nyt kuitenkin laitan näytille. Samalla kun muokkailin kuvia, innostuin myös askartelemaan tuoreemman otsikkokuvan blogiin.

Huhtikuun alku on mennyt mukavasti pitkiä metsälenkkejä tehdessä, välillä omalla porukalla ja väliin Saivan kanssa. Pelloilla hanki kantaa pakkasöiden jäljiltä ja metsässä pääsee kelkanjälkiä pitkin hyvin liikkumaan.

Pääsiäinen vietettiin osaksi mökillä ja osaksi kotosalla. Puolangallakin oli hienot kelit, joten kävimme perjantaina hiihtolenkillä ja opettelemassa samalla suunnistamista. Vaellusharrastuksen kannalta suunnitustaito olisi ihan mukava osata. En ole tullut koskaan sitä opetelleeksi, kun tunnen nämä kotiseudun metsät niin hyvin, ettei pelkoa eksymisestä ole koskaan ollut. Ja koulussakin suunnistusharjoitukset menivät vähän metsään kun tiesin jo karttaa vilkaistessani minkä kiven tai kuopan luona rastit olivat. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Suunnistimme ensin mökiltä suorinta tietä läheiselle järvelle ja järveltä sitten vaaran päällä olevalle kalliolle. Hyvin se lopulta sujui, vaikkakin päädyimme molemmilla kerroilla liikaa oikealle. Harjoittelua siis vielä tarvitaan, että opin huomioimaan kaikenmaailman erannot sun muut. Vaikka matkat olivat lyhyitä, niin aikaa tuolla retkellä paloi kolmisen tuntia, sillä aurinko ehti jo sulattaa pintalunta sen verran että paikoin hanki upotti ja paikoin suksien pohjaan kertyi parinkymmenen sentin lumikerros. Koirillekin reissu oli aika rankka, sillä ei hanki niitäkään koko aikaa kantanut.

Mustolla riitti vielä energiaa juosta lumipallojen perässä jäällä. Salli taas istui, tapansa mukaan koko ajan samassa kohtaa ja katsoi nokanvarttaan pitkin Muston vouhotusta: “että joku jaksaa, pyh!”

Näin sitä mentiin:





Jiihaa, sain kopin!



Sallin mielipide:



Hohhoi…



Istun mieluummin tässä ja näytän suloiselta



Seuraavana päivänä Salli jaksoi taas olla vähän iloisempi:



Mökillä huomasin, kun pitkästä aikaa puin Sallille valjaita, että laihdutuskuuri alkaa viimein tuottaa tulosta. Vaihdoin jokin aika sitten koirat Profinen isoille koirille tarkoitetulle ruoalle, millä lienee vaikutusta asiaan. Lihaa olen antanut aina välillä, mutta enimmäkseen ovat syöneet tuota nappulaa. Valjaita sai pienentää muutamalla sentillä, vaikka karvaakin on tullut edellisen kerran jälkeen lisää. Olen suunnitellut ilmoittavani Sallin näyttelyyn nyt kevään aikana, en vain ole vielä keksinyt että minne mentäisiin. Ilmoitin meidät myös Tyrnävän koiraharrastajien nätokurssille touko-kesäkuulle niin saataisiin taas palauteltua muistiin kehäkäyttäytymistä. Muston kanssa olisi harkinnassa agin jatko2 toukokuussa. Katsotaan saanko ilmoittauduttua sinne.

Viime postauksessa vihjailin vähän tulevista uusista jutuista, mutta valitettavasti tällä rintamalla suunnitelmat menivät jälleen uusiksi. Siispä eletään vielä toistaiseksi jännityksessä sen asian suhteen. Vouhotan vasta sitten siitä tänne blogiin kun asia on varma.

Sitten vielä kuvia keväthangilta.