Kevät, vedenpaisumus ja vastaus hyvän mielen haasteeseen

Kevät tulikin sitten kertaheitolla tänne Juurussuolle. Lumet ovat sulaneet viime päivinä sellaista vauhtia, että ojat eivät kertakaikkiaan pysty vetämään moista vesimäärää. Meidän tontista suurin osa on veden vallassa ja lähipellot muistuttavat enemmän järviä kuin peltoja. Teillekin vesi on noussut monin paikoin, tällaista tulvaa ei ole ihan hetkeen ollutkaan. Eilen kävimme koirien kanssa lenkillä ja jouduin soittamaan kepon tuomaan kumpparit, jotta pääsisin tietä pitkin takaisin kotiin. Vettä oli parinkymmenen sentin verran noin 50 metrin matkalla. Kumppareilla kuitenkin pääsi kulkemaan ja koirat kahlasivat kiltisti perässä, vaikka vettä oli lähes mahakarvoihin asti.

Toissailtana tapahtui koirien välillä jotain, mitä ei ole vielä koskaan aiemmin tapahtunut. Salli oli kaivanut kinoksesta vanhan luun ja jyrsi sitä, kunnes käskin sen iltapissalle. Musto meni sillä välin tutkimaan luuta ja kun Salli sitten tuli takaisin, niin se änkesi röyhkeästi suoraan Muston ja luun luokse. Mustolla paloi pinna ja se rähähti Sallille kaataen tämän maahan. Rähinää kesti hetken, minkä jälkeen koirat seisoivat luun edessä kylki kyljessä toisilleen muristen. Kumpikaan ei hievahtanutkaan paikoiltaan. Seurailin tilannetta taka-alalta, en puuttunut millään tavalla vaan annoin koirien itse selvittää välinsä. Lopulta Musto antoi hieman periksi ja Salli otti luun itselleen ja alkoi jyrsiä sitä. Siinä vaiheessa menin, otin luun pois ja käskin koirat sisälle. Tämän välikohtauksen jälkeen koirat olivat jälleen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, eivät jääneet kyräilemään toisilleen. Muutoinkin niiden välit ovat olleet ihan normaalit tapauksen jälkeen.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun noiden kahden välille tulee minkäänlaista rähinää ja vieläkään minulle ei ole täysin selvää että kumpi noista on pomo. Jos toinen syö vaikkapa luuta, niin toinen menee siihen aivan lähelle makaamaan, mutta ei ota luuta pois. Pientä murinaa tällaisissa tilanteissa aina on, mutta enemmänkin sellaista leikkimielistä “lällällää, etpä saa tätä”-murinaa. Perjantainen rähinä oli jo vähän totisempaa, muttei kuitenkaan sellaista, mitä Mustolla esim. toisten urosten kanssa joskus on. Nuo lumen alta löytyvät, hyvin kypsyneet luut ovat ilmeisesti suurtakin herkkua, kun niitä vahditaan ja kannetaan ympäriinsä.

Tässäpä muutama tulvakuva (ovat pokkarikuvia, joten laatu on mitä on)

Tässä pitäisi olla pelto…



…ja tässä tie





Meidän tonttia



Onneksi talo on vähän ylempänä.



Musto kahlaa



Ja Salli kahlaamassa



Minna-Mari haastoi meidät listaamaan 10 asiaa, jotka saavat hyvälle mielelle. Tämän jälkeen pitäisi haastaa mukaan viisi muuta bloggaajaa. Tässä oma listani sekalaisessa järjestyksessä. Haasteen voisin antaa kaikille blogin lukijoille, jotka vain haluavat tähän osallistua.

1. Auringonvalo pitkän talven jälkeen

2. Pienet onnistumiset

3. Lapinreissut

4. Lämmin kesäilta, rantasauna ja järvi (mökillä)

5. Nuotio

6. Ystävälliset ja kohteliaat eleet

7. Täysikuu

8. Muuttolintujen palaaminen keväisin

9. Metsän tuoksu helteellä, sekä kostealla syyssäällä

10. Kirkkaan tunturipuron solina

Koirien lista olisi varmaankin tällainen:

1. Ruoka-aika

2. Herkut

3. Luut

4. Lenkillelähtö

5. Reissuun mukaan pääseminen

6. Kavereiden tapaaminen

7. Raadot

8. Lumi

9. Vesi ja uiminen (Sallin mielestä)

10. Kepit, pallot, agility, yms (Muston mielestä)