Pohjosenreissu vol. 2

Eilen kotiuduimme jälleen Lapista. Tämä reissu ei ollut ihan niin onnistunut kuin edellinen, säät kun olivat mitä olivat. Lämmintä oli koko reissun ajan alle 10 astetta ja kovan tuulen lisäksi sateli välillä vettä eikä aurinko juuri näyttäytynyt. Pari ensimmäistä päivää meni huvimajaa rakentaessa, tai lähinnä itse olin maalaushommissa. Viimeisenä päivänä kävimme mutkan tunturissakin, Nuvvusjoen varressa. Jokivarsi oli täynnä poroja ja Mustohan tietenkin vauhkoontui aivan totaalisesti. Se ei tiennyt mihin suuntaan olisi katsonut ja ulisi ja ulvoi porojen perään. Tyhmä piski. Salliakin vähän itketti, mutta ei se samanlaista painetta poroista ottanut kuin Musto.

Matkallakin näimme paljon poroja teiden varsilla. Lienevät kaikki räkkää paossa kun parveilevat autojen edessä. Musto tietää jo siitä kun vauhti hidastuu, että kohta näkyy poroja. Se jaksaisi katsella niitä vaikka loputtomiin auton ikkunasta. Sallia ei kauheasti jaksa kiinnostaa, mitä nyt välillä vähän nostaa päätään (koirat ovat kiinnostavampaa katseltavaa).

Kuvasato jäi säiden takia melko vähäiseksi. Tässä kuitenkin jotain ja vähän lisää edelliseltäkin reissulta.

Majassa kelpaa istuskella, vaikka ulkona tuulee ja myrskyää.



Poroja joka puolella. Ei tiedä pienet koirat että mihin päin päänsä kääntäisi.



“Enkö saisi edes vähän käydä ajamassa niitä, enkö?”



Tarkkana kuin porkkana







Sitten viimereissun kuvia