Kesän ensimmäinen Lapinreissu on onnistuneesti takanapäin. Lähdimme maanantaina kahden akan ja neljän koiran voimin kohti pohjoista. Ajelimme tällä kertaa Karigasniemelle Länsi-Lapin ja Norjan kautta, joten matkaan vierähtikin koko päivä. Olen jo pitkään halunnut käydä Hetassa katsomassa suomenlapinkoirapatsasta, joka valmistui vuonna 2007 ja komeilee tunturi-Lapin luontokeskuksen pihassa. Nyt viimein pääsimme patsaalle saakka ja nappasin muistoksi kuvan koirista patsaan vierellä.
Hetasta matka jatkui Norjan puolelle ja kohti Kautokeinoa. Norjassa emme juuri pysähdelleet, vaan ajoimme yhtä soittoa Karigasnimelle ja sieltä kaupan kautta Dalvadakseen. Sää oli ollut aurinkoinen Enontekiöltä saakka, mutta tottahan toki Ylä-Lapissa satoi vettä ja oli pilvistä. Onneksi sade jäi kuitenkin vähäiseksi.
Tiistaina sateinen sää vielä jatkui, joten lähdimme ajelulle Utsjoen ja Nuorgamin kautta Norjaan ja Jäämerelle. Upeita olivat Jäämeren maisemat tuollakin, vaikkakaan eivät yhtä hienoja kuin lännempänä Skibotn-Alta-välillä. Mereltä käännyimme takaisin ja ajelimme Tana Brusta Norjan puolta Utsjoelle.
Musto Tenon rannalla Tana Brussa
Jäämeressä kahlailemassa. Vuorovesi on nousemassa, tuli kiire pois vedestä.
Salli Jäämeren rannalla
Keskiviikkona vietimme “autottoman päivän”, eli pysyttelimme Mökin läheisyydessä. Aamu meni maalatessa varastoa ja iltapäivällä lähdimme tunturiin retkelle. Nousimme ensin lähitunturille, Skadjaroavville ja jatkoimme sieltä vielä eteenpäin tavoitteenamme huiputtaa kauempana oleva Doarrocohkka. Emme kuitenkaan jaksaneet enää lähteä huipulle asti, vaan tyydyimme katselemaan maisemia hieman alempaa. Reilu kolme tuntia tuolla reissulla vierähti, joten ihan riittävästi oli käveltävää kuitenkin.
Salli Skadjaroavvin huipulla
Ja molemmat
Torstaina kävimme Karigasnimellä kävelemässä Skálonjuovccan polun, joka olikin aivan uusi tuttavuus. En tiennyt edes moisen reitin olemassaolosta ennen kuin luin siitä Utsjoen luontotuvalta saamastani esitteestä. Polku oli n. 3 km suuntaansa ja sen päässä oli Metsähallituksen huoltama kota ja tulipaikka. Paistoimme makkarat ja palasimme samaa reittiä takaisin. Polku kulki Ailigas-tunturin länsirinnettä pitkin ja siltä avautui upea näkymä Tenolle, Inarijoelle ja Muotkatuntureille. Karingasniemen Ailigaskin meillä on vielä huiputtamatta. Sieltä lienee myöskin upeat näköalat. Polun varressa kohtasimme myös poron, ja siitäkös se riemu repesi. Reetu ja Musto sekosivat täysin ja pyrkivät poron perään, Salli ja Aatu ottivat vähän rauhallisemmin. Tulipahan poro ainakin haukuttua kunnolla.
Salli ui purossa…
…ja poseerasi kiven päällä.
Poro siellä, porokoira täällä.
Mustoa naurattaa
Kaikin puolin hyvä reissu meillä oli. Säät suosivat, sadetta saatiin vain hyvin vähän ja viimeisinä päivinä saimme nauttia auringosta yötä päivää. Nyt ollaankin pari viikkoa kotosalla ja loppukuusta lähdetään sitten uudelle reissulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti