Pentutreeniä

Tänään olimme Vannin kanssa pitkästä aikaa treenailemassa pentuporukan kanssa. Meillä on jäänyt väliin nyt kaikkiaan kolmet treenit, joten jo oli aikakin päästä taas paikalle. Mukana menossa olivat Veela ja Kieppi sekä leikkihetkeen osallistunut Peto. Lisäksi paikalla oli pikkuinen, 8-viikkoinen Nelli-pentu, jota vähän vielä pelotti isojen riehakas meininki.

Harjoittelimme Vannin kanssa perusjuttuja, kuten sivulletuloa, seuraamista, paikallaoloa, seisomista ja näyttelyesiintymistä. Yllättävän hyvin treeni sujui, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa. Paikallaolo on Vannilla  varmaan se vaikein juttu, mutta muutama onnistunutkin paikallaolo saatiin aikaan. Ehkä se alkaisi viimein tajuta mistä on kyse. Seuraaminen on myös vielä vähän sitä sun tätä, kun Vanni mieluiten hyppisi ja pomppisi tavoitellakseen namia. Pienenpieniä pätkiä se sentään jaksaa kulkea jalat maassakin ja niistä koitan toki palkata.

Treenien jälkeen siirryimme jälleen hiekkamontulle leikkimään. Porokoirien kanssa on niiiin ihana painia, vaikka Vanni meinaakin aina olla joukon alimaisena. Puolensa se on kyllä oppinut pitämään, ärinästä päätellen ainakin. :D Mukana ollut road-kill-lelu tuntui olevan ihan huippumieluisa lelu, mutta sen jälkeen kun Vanni pääsi tutustumaan Veelan leluun, aitoon jäniksenkäpälään, niin eipä peruslelut enää niin kiinnostaneetkaan. Sallihan tykkäsi kanssa agilityssa tosi paljon treenikaverin käpälästä (siis jäniksen, ei sen kaverin sentään. :D). Mistäköhän me saataisiin oma käpälä? Mulle saapi vinkata jos joku tietää mistä moisia löytyy. Olihan meillä kerran sellainen, mutta tuore versio (kiitos kaverilleni Jutalle, joka uskollisesti raahasi käpälän meille monen mutkan kautta!), jota en sitten koskaan saanut kuivattua, joten se siitä sitten.

Olen itse sairastellut koko viikon, joten koirilla on ollut vähän tylsää. Ollaan me sentään tallilla käyty joka päivä, joten ovat edes vähän saaneet riekkua ja käydä muuallakin kuin kotipihassa. Pieniä treenituokioita ollaan myös omalla pihalla otettu, mutta eihän ne toki lenkkeilyä korvaa. Nyt tauti alkaa onneksi helpottaa, joten päästäneen palaamaan normaaliin elämään.

Yhtenä iltana innostuin vähän kokkailemaan koirille ruokaa ja nameja. Tai no, nameista se kaikki lähtikin, kun löysin pakastimen pohjalta pussillisen broilerin kivipiiroja sekä maksaa. Kivipiirat keitin ja maksan sekoitin munien ja perunajauhon kanssa, paistoin uunissa ja pilkoin nameiksi. Kivipiirojen keitinveteen keittelin ohrapuuron, jonka sekaan rikoin 5 munaa. Anopin pakkasesta löytyi vielä viimesyksyisiä hirvenlihoja, jotka kypsensin leivinuunissa ja tarjoilin puuron kanssa. Voin kertoa että koirille kyllä kelpasi. :) Nyt pitäisikin tehdä taas lihatilaus koirille, kun pakastin alkaa olla koiranruokien osalta tyhjä. Nappulalinjalla tässä ollaankin menty jo pari viikkoa. Isoille hain pitkästä aikaa Jahti & Vahti Kanariisiä ja pentu syö tällä hetkellä Profinen penturuokaa.

Lelujakin askartelin koirille. Vanhan lakanan revin suikaleiksi, joista tein letittämällä muutamia "naruleluja". Käteviä riekkumiseen ja toivonmukaan hampaidenirrotukseen. Niin, Vanni on alkanut pudottaa hampaitaan. Etuhampaita on jo lähtenyt, kaksi ylhäältä ja kaksi alhaalta. Eiköhän ne loputkin ala vähitellen pudota.

Veela on haudannut Vannin hiekkaan

"Oisko meille jotain herkkuja?"

Vanni tutustuu jäniksenkäpälään

Vanni ja Kieppi vauhdissa

Vanni ja Peto ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen

Koko porukka samassa kuvassa

Tytöt vertailevat hampaitaan, mutta mitä touhuaa Peto?

Veela poseeraa