Nätotreeneissä meni yllättävän mukavasti. Vanni malttoi seisoa hyvin paikallaan, ja juokseminenkin meni ihan kohtalaisesti, vaikka tuo nyt vielä meneekin vähän sinne sun tänne. Lisää vain treeniä, niin jospa me tammikuuhun mennessä saataisiin tuo näyttelykäytös jonkinlaiseen kuntoon. Niin, olen siis ajatellut ilmoittaa Vannin jalostuspäiville Kuopioon, missä se osallistuisi pentuluokkaan. Kevään erkkari olisi myös harkinnassa, mutta katsotaan nyt.
Ohitustreeneissä otimme ihan tavallisia pyörätieohituksia Veelan ja Pedon kanssa. Pikkuinen Nelli seuraili tapahtumia vähän kauempaa. Vannin kanssa ohitukset sujuivat ihan kivasti ja sain sen pitämään hyvin kontaktia ohituksissa. Periaatteessa en halua opettaa koiraa ohittamaan kontaktissa, koska mielestäni ohitukset ovat niin jokapäiväisiä (paitsi meillä metän keskellä asuville. :P), että niiden pitäisi sujua ilman mitään ylimääräisiä säheltämisiä. Mutta treenitilanteessa on ehkä helpompaa pyytää koiralta kontaktia, jotta saisi sen huomion pois vastaantulijasta. Muutaman ohituksen jälkeen hain Sallinkin autosta mukaan. Salli on tottunut ohittaja, joten otin sen lähinnä siksi että Vanni saa opetella ohittamaan myös porukalla lenkkeiltäessä. Hyvin ne pienen alkuihmettelyn jälkeen sujuivatkin.
Kaupunkilenkeillä ei olla juuri viime aikoina ehditty käymään, mitä nyt pieni lenkki tehtiin kuitenkin Muston ja Vannin kanssa parisen viikkoa sitten. Ohitettiin pari koirakkoa ja useampi pyöräilijä ja lenkkeilijä ilman ongelmia. Pitäisi taas aktivoitua enemmän tässä hihnalenkkeilyssä, kun pennulla on vielä tuo "sosiaalistumiskausi" menossa. Onneksi tuolla treeneissä tulee kuitenkin käytyä niin ei jää ihan pellossaeläjäksi tuo pentu. :D
Viime viikonloppuna kävimme mökillä Puolangalla. Ankeasta sadesäästä huolimatta reissu oli oikein onnistunut ja sain jopa muutamia kuviakin. Lauantaina kävimme suolla poimimassa karpaloita vesisateessa. Heti alkumatkasta Vanni jäi taas jonnekin jälkeen eikä sitä näkynyt vaikka kuin huhuilin. Oletin sen painuneen takaisin pihaan, kun olimme vielä aika lähellä mökkiä ja oman tontin puolella. Vähän ajan kuluttua alkoi kuitenkin kuulua räksytystä ja siellähän se viuhtoi menemään oranssissa huomioliivissään. :D Jatkoin viheltämistä ja usutin Sallin hakemaan pentua, ja sieltähän se karkulainen löytyikin. Ihan hyvää sille tekee vähän eksyä laumasta välillä, jospa se oppisi pitämään paremmin huolta ettei jäisi jälkeen. Vannilla on myös fiksu tapa ilmaista haukkumalla, jos jokin on vinossa. Se voi joskus pelastaa pahemmastakin pulasta. Karpalosuolla koirat kastuivat läpimäriksi, mutta sepä ei pennun menoa hidastanut. Muston kanssa söivät kilpaa marjoja, kun Salli istui puun alla ja näytti hapanta naamaa. Tokihan se olisi mukavampi koiran köllötellä takkatulen äärellä tuollaisella ilmalla.
Valokuvaamisinnostus on vähän laantunut pimeän ja sateisen syksyn myötä, mutta pakko yrittää ainakin pennusta saada jotain kasvukuvia otettua niin on sitten tulevaisuudessa jotain mitä katsella. :) Onhan se kasvanut ihan mielettömästi taas viime aikoina. Jalat senkun venyvät pituutta. Hampaidenvaihto on hyvällä mallilla. Etuhampaat on jo vaihdettu, kulmurit ovat vielä ennallaan. Tällä hetkellä tuo hammasrivistö näyttää olevan vähän miten sattuu, mutta toivotaan että se siitä tasoittuisi kunhan kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja leuat kasvaneet lopullisiin mittoihinsa. Vanni on ollut nyt jo useamman viikon täysin sisäsiisti (mitenköhän käynee nyt kun menin tälleen vouhottamaan julkisesti), matot on olleet lattialla jo toista viikkoa! Vanni nukkuu yönsä edelleen yhteen huoneeseen eristettynä ja näin jatketaankin vielä toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti