Terveisiä eläinlääkäristä

Kävästiinpäs lääkärillä korvaa näyttämässä. Korvasta löytyi hiivan aiheuttama tulehdus, johon saatiin lääkekuuri. Lisäksi korva putsattiin kunnolla rauhoituksessa, joten jospa se nyt alkaisi parantua. Eipä kummallakaan noista koirista ole koskaan aikaisemmin ollutkaan korvatulehduksia, joten ihan uusia ovat meille nämä jutut. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut korvapunkeista, niin voidaan kuitenkin tapailla koirakamuja, eikä tarvinnut Muston luonnetestiäkään peruuttaa.

Näyttelyt meillä jää nyt taas kerran välistä noiden varoaikojen takia. Huonoa tuuria on kyllä nyt näyttelyrintamalla, mutta toisaalta, tuleehan noita näyttelyitä ja saapahan koira kehittyä rauhassa. Uusia näyttelyitä en ole edes suunnitellut, sillä mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin karvanlähtö alkanee tuossa juhannuksen tienoilla ja sitten sitä ollaankin kaljuja taas pitkälle syksyyn. Ja jos käy vielä niin, että Salli tekee pennut syksyllä, niin se on näyttelykunnossa seuraavan kerran vasta joskus ensi vuonna. No, tällaista tämä elämä on, pääasia että koira itse on kunnossa.

Hyviä uutisia Kennelliitosta

Nyt on Sallin lonkka- ja kyynärkuvat lausuttu hienoin tuloksin: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Mahtava juttu, nyt saa kasvattaja alkaa tosissaan suunnitella sulhasehdokkaita neidille.

Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin. Nimittäin Sallin toinen korva on tulehtunut. Menemme tänään eläinlääkärille tutkimaan korvaa ja tulehduksen syytä. Toivon mukaan kyse ei ole korvapunkeista. Ainakin toinen korva on ihan siisti, samoin Muston korvat, joten jospa korvaan olisi vain mennyt vettä tms, eikä mitään sen vakavampaa.

Muston kanssa menemme tosiaan lauantaina luonnetestiin. Olen jo pidempään haaveillut testauttavani pojan, ja nyt tarjoutuikin oivallinen tilaisuus, kun Lappalaiskoirat järjestää testin ja vieläpä tuossa naapurikunnassa Haukiputaalla. Mielenkiinnolla odotan, miten testi menee.

Norjan reissua odotellessa

Tänään saimme postia Saksasta. Sallin vasta-ainetestin näyte oli tutkittu, ja vasta-aineitakin oli löytynyt riittävästi. Sehän tarkoittaa siis sitä, että seuraavilla Dalvadas- reissuilla pääsemme myös Norjan puolelle. Lonkka- ja kyynärtuloksista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta jospa nekin saataisiin tässä lähiaikoina.

Pari viime viikkoa on treenailtu ja tapailtu koirakamuja. Toissaviikolla olimme Sallin kanssa kaksissa treeneissä. Ensin tiistaina treeniporukan kanssa ja sitten keskiviikkona Muhoslaisten ja Tyrnäväläisten yhteisissä näyttelytottumusharjoituksissa. Molemmat treenit menivät erittäin hyvin, vaikka viime kuukausina treenailut onkin jääneet vähemmälle. Nätoharjoituksissa tapasimme myös Onnin ja Ilonan sekä pitkästä aikaa myös Arttu-iskän. Viime viikolla jätimme porukkatreenit väliin, mutta tällä viikolla olisi taas tarkoitus osallistua. Jokohan se olisikin Muston vuoro treenailla seuraavaksi.

Viime viikonloppuna tapasimme Eetun ja pikku- Moskun lenkkeilyn merkeissä. Moskua ensin vähän pelotti Sallin räksytys, mutta hyvinhän ne leikit kuitenkin lopulta sujuivat. Ilma oli kauhea, mutta lenkki sitäkin mukavampi. Tänään puolestaan kävimme lenkillä Rokin kanssa mahtavassa kevätsäässä.

Seuraaville viikonlopuille onkin taas luvassa ohjelmaa, kun parin viikon kuluttua on Muston luonnetesti ja sen jälkeen kahtena viikonloppuna näyttelyt Sallin kanssa. Salli on ilmoitettu Hyrynsalmelle ja Oulaisiin ja toivon mukaan molempiin myös päästään lähtemään.

Jälleen muutama uusi kuva

Eetu, Musto ja Salli. Mosku-parka ei päässyt kiven päälle.



Eetu ja Salli



Musto, Mosku ja Salli



Mosku



Reetu (Fidelis Kontiainen), Salli ja Musto, kerrankin kaikki samassa kuvassa.



Salliska

Koirakamuja ja terveystarkkeja

Pääsiäinen oli ja meni. Pyhät vietettiin mökillä harmaassa tihkusadesäässä ja märän lumen keskellä. Ei tullut hiihtokelejä, joten se niistä pitkistä hiihtoretkistä sitten. Onneksi mökillä olivat kuitenkin portugalinvesikoiratytöt Beetta ja Ava koirien kaverina, joten tekemistä riitti. Musto ja Ava eivät jostain syystä tule toimeen erityisen hyvin, mutta nähtiinpä sekin ihme, että nämä riitapukarit jopa innostuivat leikkimään hetken keskenään. Vaikka rähinöiltäkään ei ihan kokonaan säästytty. Onneksi ne nyt kuitenkin pärjäävät samoissa tiloissa, vaikkeivät toisistaan niin hirmuisesti pidäkään.

Tällä viikolla emme ole juuri metsälenkkejä päässeet tekemään, sillä lunta on vielä niin paljon, ettei tuonne huvita lähteä kahlaamaan. Tiistaina saimmekin maalaispojat Aatun ja Reetun tänne kaupunkiin lenkkeilemään. Kyllä oli pojilla ihmettelemistä (ja haukkumista) täällä ihmisten ja koirien keskellä. Mutta lenkki meni kuitenkin mukavasti, kun ei tarvinnut yksin käveleskellä tylsiä pyöräteitä pitkin.

Torstaina kävimme ystäväni luona kylässä ja samalla tavattiin pitkästä aikaa Bella ja Humu. Mustoa ahdisti sisällä ollessa toisten höseltäminen, mutta Bellan kanssa saattoi kuitenkin vähän leikkiäkin. Humun kanssahan Musto ei periaatteestakaan voi leikkiä, vaikka ennen ne olivat niin hyviä kavereita. Kummallisia nuo pojat. Humu puolestaan rakastui Salliin niin palavasti, ettei niidenkään leikeistä tehtonut tulla mitään. Koirapuistossa olikin melkoisen äänekästä, kun Salli yritti hätistää Humua pois kimpusta.

Tänään, sunnuntaina olimme lappalaistreffeillä metsässä. Mukana olivat vanhat tutut Saiva ja Yoda sekä uutena tuttavuutena Rohto. Ihmeen hyvin Mustokin pärjäsi pikkupoikien kanssa, ja rähinöiltä vältyttiin. Koirat leikkivät kuka kenenkin kanssa, ja hauskaa näytti olevan. Kiitos kaikille mukana olleille!

Perjantaina Salli kävi lonkka- ja kyynärkuvissa. Eläinlääkärin mukaan nivelet näyttivät ihan hyville ja käyttökelpoisille, mutta lopullinen tuomiohan me saadaan vasta kennelliitosta. Toivotaan että saataisiin hyviä uutisia. Samalla lähti matkaan myös se vasta-ainetestin näyte, joten jännäämistä riittääkin nyt seuraavien viikkojen ajan.

Näyttelyitäkin olen Sallille koittanut suunnitella. Nukutuksesta johtuva doping- varoaika umpeutuu 7.5. joten sen jälkeen päästäisiin jälleen kehään. Suunnitelmissa olisi ainakin Hyrynsalmen ja Oulaisten näyttelyt toukokuussa.

Tässä muutamia kuvia viikon tapahtumista. Lisää kuvia löytyy täältä.

Salli 1v 8 kk



Musto ja Ava



Bella, Salli ja Humu



Yoda, Saiva, Salli, Musto ja Rohto



Musto ja Saiva

Treffejä koirakavereiden kanssa

Viimeinen viikko on mennyt aktiivisissa merkeissä. Perjantaina oli äitini 50- vuotisbileet, joissa koiratkin olivat mukana. En raskinut jättää niitä keskenään kotiin enää pitkän päivän jälkeen, joten otin ne matkaan. Hyvinhän ne näyttivät pärjäävän isossa väkijoukossa, vaikka lapsivieraat olivatkin Mustolle kauhistus. Erityisesti 1,5 -vuotias pikkuneiti oli varsin pelottava. Salli puolestaan oli erittäin tykästynyt tähän pikkuihmiseen, jonka kädestä putoili lattialle jos jonkinnäköistä herkkua. Tulipahan todettua sekin, että maailmassa on ainakin yksi asia, mikä ei Sallille kelpaa, nimittäin oliivit.

Lauantaina oli sitten vuorossa treffit Onnin ja Ilonan kanssa. Teimmekin pitkän lenkin, joka sujui yhtä pientä rähinää lukuun ottamatta oikein mukavasti. Sunnuntaina pääsimme puolestaan pitkälle hiihtolenkille Aatun ja Reetun kanssa.

Maanantaina ja tiistaina lenkkeilimme pitkät metsälenkit ihan vaan omalla porukalla. Koirat saivat jälleen reput selkäänsä, ja kokeilimpa tiistaina itsekin uutta rinkkaani. Ihmeesti se pienikin paino selässä lisää lenkin rasittavuutta, joten treeniä varmasti tarvitaan. Onneksi on koko kevät aikaa. Mustolle taidan tilata samanlaisen repun kuin Sallilla, on se sen verran laadukkaampi kuitenkin. Tuo Muston reppu onkin jokin halpismalli, eikä mikään erityisen käytännöllinen.

Tänään, keskiviikkona tapasimme uusia tuttavuuksia. Kasvattajakurssilla tutustuin Tiiaan, jolla on 7 kk ikäinen lappalaistyttö Saiva. Tänään sitten tapasimme koirapuistossa, jossa oli myös paljon muitakin koiria omistajineen. Ihmeen hyvin meni puistoilu, vaikka Muston osalta hieman jännitin että miten käy jos toisia uroksia tulee paikalle. Rähinöitä ei onneksi tullut ja koirilla tuntui olevan hauskaa.

Eilen sain varattua Sallille lonkka- ja kyynärkuvausajan parin viikon päähän. Samalla otetaan myös rabies -vasta-ainetestin verinäyte. Testi tehtiin jo viime kesänä, mutta tuolloin vasta-aineet eivät olleet kohonneet, mikä on aika yleistä ensimmäisen rokotuksen jälkeen. Varmuuden vuoksi Salli sai viime syksynä kaksi rabiesrokotusta, joten ihme on jos ei vasta-aineita nyt ole. Haaveissa olisi siis päästä ensi kesän pohjoisenreissuilla myös sinne Tenon toisellekin puolelle, Norjan maisemia katselemaan. Toivotaan parasta. :)

Ja taas lisää kuvasaastetta

Sallia reppujen kanssa ja ilman







Musto



Saiva ja Musto



Saiva

Hiljaiselo jatkuu

Eipä ole taas paljoa tapahtunut koirien elämässä. Semmoinen kiire on koko ajan päällä, että hyvä jos ehtii pikaiset metsälenkit käydä välissä. Yllätys yllätys, myös Kemijärven näyttelyn jätämme väliin, sillä ilmoittautumisen aikaan olin itse sairaana, enkä jaksanut alkaa miettiä näyttelyitä juuri silloin. Ja eipä tuo Sallin turkkikaan vielä kovin hyvässä kunnossa ole. Seuraavat näyttelyt ovat varmaankin touko- kesäkuussa.

Juoksu on onneksi jo ohi, ja maanantaina pääsimmekin tapaamaan Rokia, joka oli kasvanut niin paljon, ettei sitä meinannut enää tunnistaa. Salli raukka näytti ihan taskukoiralta Rokin rinnalla. Mutta komea oli pojasta tullut, ja hyvin sujuivat leikit vielä yksiin. Mustonkaan ei tarvinut kovin paljoa ärhennellä pikkupojalle.

Kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta pari kohtalaista sain kuitenkin otettua.

Pikku- Salli ja Jätti- Roki





Tämä viikonloppu menikin sitten kasvattajan peruskurssin merkeissä. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka suurin osa asioista olikin jo ennestään tuttuja. Seuraavaksi voisi alkaa harkita kennelnimen anomista. Mitään kiirettä sillä asialla ei tosin vielä ole, eikähän sitä vielä tiedä, tulenko koskaan edes kasvattamaan. Mutta onpahan kurssi nyt kuitenkin käyty. :)

Huhtikuulle pitäisi varata Sallille lonkka- ja kyynärkuvaus. Sulhasehdokkaitakin on kasvattaja jo kovasti pohtinut, joten jännityksellä odotamme miltä nivelet näyttävät.

Helmikuu

Aurinko paistaa, kevät lähestyy ja lenkkeilysäät ovat parhaimmillaan. Parina viime viikkona koirat ovat kuitenkin joutuneet viettämään hiljaiseloa, sillä olen itse sairastellut enkä ole voinut lenkkeillä normaaliin tahtiin. Nyt alkaa kuitenkin jo helpottaa, joten vähitellen päästään taas normaaliin arkirytmiin.

Jalostuspäivien näyttely jäi meiltä sitten kuitenkin väliin, sillä Salli pudotti kaiken turkkinsa, ja muutoinkin tuli vähän mutkia matkaan tämän reissun suhteen. Myöskään Tornion näyttelyyn en Sallia ilmoittanut tuon turkittomuuden ja juoksujen takia. Ja hyvä näin, sillä juoksu alkoikin lauantaina. Kemijärvelle tähdätään nyt seuraavaksi. Toivonmukaan silloin olisi jo turkkikin kasvanut takaisin.

Viime viikolla kävimme koirien kanssa pyörähtämässä lappalaisporukan näyttelytreeneissä. Mustokin pääsi mukaan, sillä paikalle oli toivottu uroksia “siedättämään” näyttelyynlähtijöitä. Uroskehässä kun tuppaa aina niitä rähinöitä olemaan. Mustolla oli vanhat taidot vielä hyvin hallussa, eikä toisille pojillekaan tarvinnut ärhennellä. Harmi kun tuota ei voi enää näyttelyyn viedä, se kun osaa esiintyä ja käyttäytyä niin sievästi. Salli sen sijaan ei käyttäytynyt erityisen hyvin. Oma vikani osittain, sillä tempaisin sen autosta keskelle toisia koiria ilman että se sai katsella ympärilleen ja vouhottaa enimpiä höyryjä pois ennen treeniä. No, rauhottui se lopulta ja malttoi jopa vähän treenatakin. Näyttelypaikalla tilanne on onneksi hieman eri, kun koira saa rauhassa tutustua ympäristöön ja katsella toisia koiria ennen kehään menoa.

Koirat ovat nyt parina päivänä opetelleen reppujen kantamista. Molemmille olen hankkinut omat reput ensi kesää varten, jos vaikka kauan haaveilemani vaellusretki vihdoin toteutuisi. Hienosti on kulkeminen koirilla sujunut, eikä kumpikaan ole hangoitellut yhtään reppuja vastaan. Kunhan tottuvat kunnolla kantamaan niitä tyhjinä, alan vähitellen lisätä painoakin reppuihin. Kovin kauheita kantamuksia koirien ei toki tarvitse raahata, mutta omat ruokansa voisivat vaellusreissulla kantaa, mikäli sellaiselle lähdetään.

Eilen oltiin pitkällä metsälenkillä ja nappasin koirista muutamia kuviakin.