Blogi ajantasalle

Päivittelin tässä aikani kuluksi vähän blogin ulkoasua ja koirien sivuja. Lisäsin molemmille pienen luonnekuvauksen ja vaihdoin kuvat. Vieraskirjakin oli ”sekaisin”, joten heivasin sen bittiavaruuteen ja loin kuvasivun tilalle yhteystiedot -sivun, josta löytyy sähköpostiosoitteeni. Sitä kautta voipi siis ottaa yhteyttä, jos tulee asiaa.

Huomenna lähdemme sitten kohti pohjoista. Uutiset lupailivat ainakin hienoa ruskaa, jos nyt ei mitään kauheita myrskyjä ehdi tulemaan ennen huomista. Toivottavasti säätkin olisivat suosiollisia, ettei ihan koko aikaa sataisi. Sunnuntaina palaillaankin sitten jo takaisin päin.

Hyvästit pentuhaaveille

Nyt ois varmaan aika kertoa vähän näitä Sallin astutuskuulumisia, kun asiat alkavat olla selvillä. Elikkäs tärpit alkoivat tuossa maanantain-tiistain aikana (12.-13. vrk). Tiistaina suunnattiin sitten tapaamaan Rainea (Dagolas Kuurakuono), mutta Salli ei ollut ollenkaan suostuvainen, eikä astumisesta tullut siis mitään. No, epäilimme päivän olevan kuitenkin vielä väärä, joten seuraavana päivänä jatkettiin harjoituksia. Keskiviikkona pariskunta tapasi sitten vähän rauhallisemmassa ympäristössä, mutta parin tunnin aikana eivät vieläkään saaneet mitään aikaan. Sama toistui myös torstaina. Salli ei jostain syystä halunnut päästää Rainea selkäänsä, vaikka Raine yrittikin ihan reippaasti. Liekö sitten syy ollut molempien nuoressa iässä ja kokemattomuudessa. Rainehan on kuitenkin jo astunut narttuja, mutta Salli oli ilmeisesti sen verran ärhäkkä morsian, ettei homma onnistunut. Samaan aikaan nimittäin nämä tutut, vanhemmat urokset Musto ja Reetu (joskin leikattuja molemmat) saivat astua ihan vapaasti, joten ehkä Salli sitten vaan tykkää vähän vanhemmista miehistä.

Tärpit alkoivat olla jo lopuillaan, mutta päätimme kuitenkin, että Salli lähtee vielä kasvattajansa mukana tapaamaan Pompparinniityn kennelissä asuvaa Peikkoa (Lecibsin Sakarias), kasvattaja kun oli jokatapauksessa tuonne reissuun lähdössä. Salli ja Peikko olivat viettäneet illan ja yön samassa häkissä, ja Salli oli päästänyt Peikon selkäänsä, mutta ainakaan tiettävästi astumista ei ole tapahtunut. Tietenkin on pieni mahdollisuus, että Peikko on yön pimeinä tunteina Sallin astunut, mutta aika epätodennäköistä se kuitenkin on. Mutta onneksi Salli on vielä kovin nuori, joten mitään kiirettä tämän pentuprojektin kanssa ei ole. Talven juoksun koittaessa ollaankin taas vähän viisaampia, ja yritetään sitten uudelleen, toivottavasti paremmalla menestyksellä.

Viime viikko olikin kaikilta osin melkoista hurakkaa. Astutusten lisäksi Saiva oli meillä päivähoidossa tiistaina ja torstaina, ja viikonloppu meni maalaushommissa. Eilen illalla kuitenkin ehdittiin Muston kanssa tavata Saiva metsälenkin merkeissä Sallin ollessa vielä kasvattajan hoivissa.

Nyt kun astutushommatkin epäonnistuivat, niin mietin että josko ilmoittaisi Sallin syyserkkariin. Pohjavillaa on jo aika mukavasti, ja edellisestä näyttelystä on jo sen verran aikaa, että olisi ihan mukava lähteä pitkästä aikaa näyttelyyn. Ja erkkarissa nyt on muutenkin aina mukava käydä katsomassa koiria.

Ensi viikolla lähdemme käymään ruskareissulla Dalvadasissa. Toivottavasti ruskaa olisi edes vähän vielä jäljellä. Viime vuonna olimme siellä syyskuun viimeisinä päivinä, ja silloin puut olivat jo aivan paljaita eikä maassakaan juuri ollut enää ruskan merkkejä. Toisaalta, olipa ruskaa tai ei, niin mukava kuitenkin päästä taas pohjoiseen.

Musto 4 v

Iso poika täytti tänään jo neljä vuotta. Mihin ihmeeseen ne vuodet häviää tällä lailla? Muistan niin selvästi kun Musto oli ihan pikkuinen, ja kuinka olin hätää kärsimässä sen kiljuvan penikan kanssa. Kauhulla ajattelin tulevia 15 vuotta, että miten ihmeessä jaksan tuon kanssa. No, aika kultaa muistot, ja loppujen lopuksi Musto oli jo pentuna aika helppo otus, en vaan tullut sitä silloin ajatelleeksi. Vaikka olihan se tietenkin ensimmäinen ikioma koirani, joten laitettakoon sen piikkiin. :)

Tällainen suloisuus se oli noin 8- viikkoisena



“Virallisia” 4-vuotiskuvia en ole vielä ehtinyt ottaa, mutta jospa saisin tässä joku päivä sen verran aikaiseksi. Kaikki huomio on nyt ollut tuossa Sallin astutushommassa. Vielä homma ei ole onnistunut mutta yrittämistä jatketaan, ja viimeistään viikonlopun jälkeen selviää, onko pentuja odotettavissa vaiko ei, ja jos on niin minkälaisesta yhdistelmästä.

Loppukesän tunnelmia

Niimpä niin, kesä alkaa olla lopuillaan ja kylmä, pimeä syksy tulee. No, enää neljä kuukautta niin päivä alkaa taas pidentyä. Positiivista. Koirille tosin viilentyneet ilmat on tuoneet helpotusta, ja nyt jaksaa juosta taas vaikka kuinka paljon. Kamuja on tavattu muutaman kerran, ja mökillä oltiin pari viikkoa sitten, mutta sen kummempia tavallisuudesta poikkeavia juttuja ei sitten ollakaan tehty.

Viikko sitten perjantaina meillä olikin toiminnantäyteinen päivä. Aamulla suunnistimme Saivan kotikulmille tarkoituksenamme tutustua kaupunkielämään. Ihan keskustankin läpi käveltiin ja ihmeen rauhallisesti koirat olivat. Olin kuvitellut Muston stressaavan ihmisvilinää ja keskustan ääniä, mutta eipä tuo ollut millänsäkään. Salli yritti kaikista avoimista ovista sisälle, erityisesti kampaamo olisi kiinnostanut. Liekö neiti sitten halunnut uuden kampauksen, kuka ties. :D Keskustan jälkeen suuntasimme Kiikelinsaareen, jossa koirat pääsivät vähän kahlailemaankin. Tosin vieressä uiskennellut sorsa taisi viedä kaiken huomion. Lopuksi käytiin vielä koirapuistoilemassa ennen kotiinlähtöä. Mukavahan tuo oli välillä lenkkeillä vähän erilaisessakin ympäristössä, eikä aina vain tässä tutuilla pyöräteillä ja metsässä.

Perjantai-iltana meillä oli sitten sovittuna uudet treffit. Saivan lisäksi mukana olivat myös Onni ja Mosku, joka olikin kasvanut melkoisesti sitten viime näkemän. Mukava oli tämäkin lenkki, vaikka kuumuus meinasikin viedä voimia koirista. Täytyy ottaa uusiksi taas syksymmällä ja viileämmällä ilmalla.

Tänään nähtiin taas Saivaa. Tällä kertaa suuntasimme Pikkaralaan riekkulenkille ja kävimme jokirannassa uittamassa koiria. Vesi oli vielä ihmeen lämmintä, ja koirilla näytti olevan aika hauskaa. Lenkin päätteeksi koirat saivat vielä riekkua pihassa jonkin aikaa. Kuviakin yritin ottaa, mutta niiden onnistumisprosentti ei taaskaan päätä huimaa, joten kovin suurta kuvasaalista ei saatu.

Sallin juoksukin alkoi eilen, vihdoin ja viimein. Parin viikon päästä Salli lähteekin sitten tapaamaan sulhasta. Tosin täyttä varmuutta siitä, kuka sulhasehsokkaista lopulta on “se oikea”, ei vielä ole, joten paljastettakoon hänet sitten jos ja kun astutus onnistuu.



Ja sitten niitä kuvia

Saiva



Musto



Mosku



Onni



Salli ja Mosku



Salli, Musto ja Saiva



Salli ja Saiva

Salli 2 v

Pikku-Sallista on tullutkin iso-Salli. Tänään, 1.8. tuli maaginen kahden vuoden ikä täyteen, ja nyt voidaan alkaa jo puhua aikuisesta koirasta. No, pentu se jokatapauksessa tulee olemaan niin kauan, kun on nuorin perheenjäsen. Äkkiä se on aika mennyt, kun tuntuu että ihan vastahan ne olivat aivan pikkuisia.

Tässä Salli 1,5- viikkoisena…



…ja tässä päivää vaille kaksivuotiaana



Onhan tuosta jo ihan fiksu koira kasvanut, vaikka joitain pentumaisia piirteitä siinä on vieläkin. Tosin, Sallin perusluonne lienee sellainen, että tuota pentumaisuutta tulee löytymään vielä vanhemmallakin iällä.

Viime päivät olimme koirien kanssa mökillä. Melko kovat helteet oli, mutta onneksi päästiin aina vähän väliä järveen viilentymään. Salli ui kovastikin, Musto vaan lähinnä kahlaili. Kuumimpana päivänä tosin kastelin sen järvessä, mikä helpottikin huomattavasti oloa siinä kuumuudessa. Kyllähän nuo 30 asteen lämpötilat alkavat olla lappalaisille jo vähän liikaa.

Seuraavalle viikolle on ohjelmassa ainakin tapaaminen Saivan kanssa ja viikonlopulle taas mökkireissu. Ja sitä juoksun alkamista yhä vain odotellaan.

Kesä ja karvanlähtö

Niin se kunnon kesä lämpimine ilmoineen sieltä tuli viimeinkin. Juhannusta vietettiin mökillä tutulla porukalla, ja sen jälkeen onkin oleskeltu ihan vain kotosalla. Salli on jo turkkinsa pudottanut, ja Mustollakin alkaa onneksi olla jo pohjavilla irti. Saisikin lähteä vaikka kaikki tuo pohjavilla pois niin olisi vähän keveämpi olo pojalla näissä helteissä.

Jännä kyllä, miten erilaiset turkit noilla kahdella on. Sallilta lähtee pohjavilla tuppoina, jotka saa kätevästi kammalla irti, kun taas Muston pohjavilla irtoaa ns. yksi karva kerrallaan, eikä puhettakaan, että siihen mikään kampa pystyisi. Mustolle kaikkein tehokkain harja onkin tällainen. Sillä saa hyvin pohjavillan irti, vaikkakin suuri osa niistä karvoista on harjausoperaation jälkeen harjaajan vaatteissa.

Juhannuksen aikaan koirat pääsivät myös pesulle. Muston turkissa olikin melkoinen homma, että sain sen kastumaan pohjia myöten. Mutta hyvin se lopulta onnistui, tyylillä koira kaulaa myöten järveen ja napolla vettä päälle. Eikähän meillä tietenkään mitään koirashampoota ollut, joten Oriflamen shampoo sai kelvata. Ja olikin mulla hyväntuoksuisia koiria sen jälkeen.

Tässä poikaparka vaahdotettuna. Ei siellä kaiken karvan alla mikää iso koira loppujen lopuksi olekaan.



Koirakavereiden tapailu on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle. Kesäkuun puolella kävimme Sallin kanssa kyläilemässä Onnin ja Ilonan luona Tyrnävällä, ja toissapäivänä tapasimme Saivan metsälenkin merkeissä. Muutoin ollaankin oltu ihan vain omalla porukalla, jos nyt ei näitä jokapäiväisiä kamuja lasketa (Aatu, Reetu, Veera ja Pete). Kuvia tapaamisista koirakavereita-kuva-albumissa.

Parin viikon kuluttua onkin vuorossa kauan odotettu pohjoisenreissu. Tarkoitus olisi mennä ensin mökille Dalvadasiin ja sieltä sitten muutamaksi päiväksi Norjan puolelle tunturiin vaeltamaan ja kalastamaan. Koirille on tilattu toinen Meru-reppu Globetrotterilta Saksasta, ja muutoinkin kaikki tarvikkeet ja varusteet alkavat olla hankittuina. Kunhan vain muistaisi kaiken tarpeellisen ottaa mukaan. :)

Taru Valliuksen ottamia kuvia Muston luonnetestistä on nähtävillä Tarutuulten kennelin kuvagalleriassa. Kiitokset Tarulle kuvista!



Tässä vielä kuvia kesä-heinäkuulta

Musto uimassa



Riekkumista mökillä



Salli ja lempparilelut noppa ja rotta (piti ottaa mökillekin matkaan)



Tasapainoilua lossilaiturilla

Mökkeilyä ja lomailua

Onpas taas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Hellejakso oli ja meni, ja normaali, sateinen ja kylmä alkukesä jatkuu. Mökillä saatiin vielä nautiskella lämpimistä ilmoista, ja voi kuinka mukavaa Sallilla taas olikaan päästä uimaan niin paljon kuin ikinä vain halusi. Musto ei oikein uskaltautunut veteen, sillä tulvaa oli vielä sen verran, että törmältä olisi joutunut hetimmiten uimasilleen asti. Ja Mustohan tykkää vain kahlailla, eikä niinkään uida. Mökkireissu meni niinkuin mökkireissut nyt yleensä, eli rauhallista oleilua, uimista, grillailua ym. Ja kävivätpä koirat poro/hirvi/mikälieelukka -jahdissakin. Palasivat onneksi kuitenkin aika pian takaisin, ja sen jälkeen pysyivätkin ihan mukavasti omalla tontilla. Käärmekin nähtiin, mutta ilmeisesti se häipyi jonnekin omiin oloihinsa, kun ei sitä enää sen jälkeen näkynyt. Vähän kyllä piti Sallin perään sen jälkeen katsella, ettei hyökkäisi päättömästi kaiken rapisevan kimppuun. Onneksi käärmeenpuremilta vältyttiin.

Mökkireissun jälkeen käväisimme Sallin kanssa mätsärissäkin muistelemassa kehäkäyttäytymistä. Ihan nätisti Salli esiintyi, tosin olisi saanut liikkua reippaammin. Sijoitusta ei tullut, mutta ihan mukava oli käydä vähän katselemassa muita koiria pitkästä aikaa.

Myös maalaiselämää on taas vietetty, kun olimme ensin torstaista lauantaihin vanhempieni luona hevosvahteina ja sitten vielä lauantaista maanantaihin anoppilassa Aatua ja Reetua vahtimassa. Maanantaina tapasimme Saivan metsänlenkkeilyn merkeissä ja tiistaina kävimme Rokin kanssa koirapuistossa ja sen jälkeen treenailemassa treenirinkiläisten kanssa. Monta viikkoa onkin jäänyt treeneissä väliin milloin mistäkin syystä.

Maanantaina saimme myös ikäviä uutisia vanhemmiltani. Perheemme ensimmäinen hevonen, Rolle, oli lähtenyt vihreämmille niityille katkaistuaan jalkansa. Rolle ehti olla meillä 15 vuotta, ja oli kuollessaan 20 -vuotias. No, sellaista se elämä on, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Eilen huomasin, että Sallin karvanlähtö on alkamassa. Ensimmäiset karvatupot sain jo nyppiä (on muuten yllättävän mukavaa hommaa. ), joten muutaman seuraavan viikon ajan sitä karvaa taas riittääkin. Ja tuloksena taas kalju koira. No, onneksi ei ole näyttelyitä suunnitelmissa, joten aivan sama vaikka lähtisikin koko turkki. Ja tuon uimisen kannaltahan se olisi vain hyvä, jos turkki vähenisi, niin kuivuisi sitten koira paremmin. Mustolta voisi leikellä turkin pois (sillä kun ei kunnon karvanlähtöä näytä enää olevan), mutta koska suunnitelmissa on Lapinreissu heinäkuulle, niin en raski leikellä karvaa pois. Pohjoisessa kun noita sääskiä sun muita ötököitä riittää, niin olisi ihan mukavaa koiralle, kun olisi turkki suojana.

Itsekin sain tämän vuoden ensimmäisen tavoitteeni saavutettua, sillä valmistuin maanantaina amk -hortonomiksi. Eipä tuota vieläkään oikein voi käsittää, että kaikki kouluhommat ovat nyt lopullisesti takanapäin. Äkkiä se neljä vuotta siinä hurahti. Nyt vain uusia haasteita kohti. :)

Kuvia

Salli mökillä uimassa



Veneilemässä





Koiratkin saavat aina osansa grillaamisen jälkeen





Musto ihmettelee Saivan hyppyä



Musto ja Reetu makkaranpaistoretkellä. Joutuivat kiinni, kun maassa oli tuoreet hirvenjäljet.



Salli ilta-auringossa