Talven tuntua

Toiveeni taidettiin kuulla, sillä pari päivää tuon edellisen päivityksen (ja päivittelyn) jälkeen saimme maan valkeaksi. Siitä lähtien onkin piisannut pakkasta ja lunta. Jes! Toivottavasti vaan pysyvät jouluun asti ja siitä etiäppäinkin. Aika jännä muuten, että vaikka pakkasta on vain reilut 10 astetta, niin tuntuu kauhean kylmälle. Mitenköhän sitä tarennee sitten kahenkympin ja kolmenkympin pakkasilla. No, jospa sitä karaistuu tässä sitä mukaa kun altistuu tuolle kylmyydelle.

Koirien kanssa ollaan elelty normaalia elämää, tavattu kamuja ja sitä rataa. Saivaa ollaan nähty kerran-pari viikkoon sekä metsä- että hihnalenkkien mekeissä. Lisäksi on tavattu Pimu ja Eve, Bella, sekä Gollebearal-kultsuporukka. Tulevana viikonloppuna meillä on sitten vuorossa treffit Onnin porukan kanssa. Mukavaa että koirilla riittää kamuja joiden kanssa leikkiä, keskenään kun eivät aina innostu riekkumaan. Tokihan ne välillä leikkivätkin, mutta enimmäkseen nuuskuttelevat kumpikin omiaan kun lenkkeillään omalla porukalla.

Tällä viikolla on ollut hienoja ilmoja, joten olen kuvaillut koiria paljon. Tässä muutamia kuvatuksia.

Ensin Salliskaa











Sitten poikaa







Sitten eiliseltä riekkulenkiltä

Saiva





Musto ja Saiva



Salli ja Saiva

Mökkeilyä

Viime viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa käymään Puolangan mökillä. Kelit oli taas mitä oli, välillä tuiskutti lunta, välillä räntää ja suurimmaksi osaksi satoi vettä. Mutta vilahtipa aurinkokin väkyvillä yhtenä aamuna varmaan peräti 10 minuutin ajan. Koirat kävivät taas mutkan jossain teillä tietymättömillä, eläinten hajujen perässä varmaankin. Palautuivathan ne lopulta reissultaan, mutta ehtivät kuitenkin saada akan raivon partaalle ja “kostoksi” jäivät vaille aamuruokaa. Oma vikansa jos eivät ole ruoka-aikaan kotona. No, illalla sitä sitten herkuteltiinkin grillaustähteillä aamupalankin edestä. Kuvia yritin ottaa, osa onnistui paremmin, osa kehnommin. Sen ohikiitävän hetken kun aurinko paistoi, Salli söi tyytyväisenä luuta, joten sitä en pahemmin jaksanut kuvailla. Mustosta on sitten kuvia senkin edestä.

Sallin valeraskaus alkaa vähitellen mennä ohitse. Maha on taas normimitoissa ja murjottajan tilalle on tullut leikkisä ja riehakas pikkukoira. Mustoa pitää kyllä välillä aina astua, mutta muuten elämä alkaa taas olla normaalilla mallilla.

Sain viimeinkin ilmoittauduttua agilityn alkeiskurssille. Kurssi alkaa vasta tammikuussa (ajattelin olla ajoissa liikkeellä), ja vielä on mietinnässä että kumpi koirista lähtee kurssille mukaan. Mukaan lähtevät myös kamut Pimu ja Eve omistajineen. Tällä kokoonpanolla olimme menossa agikurssille jo pari vuotta sitten, mutta silloin emme mahtuneet mukaan kurssille. No, nyt pääsimme, joten tammikuuta odotellessa sitten…

Maanantaina lenkkeilimme taas Saivan kanssa. Kuvia tästä riemusta ei ole, sillä pimeä yllätti (tai mikäpä yllätys se pimeäntulo nyt tähän aikaan vuodesta on) joten eipä siitä kuvaamisesta oikein mitään tullut. Mukava lenkki kuitenkin oli, kuten yleensäkin.

Talvi saisi kyllä alkaa jo tulla. Alkaa jo mennä hermot näihin kurakeleihin, kun koko ajan saa olla pesemässä koiria (ja aina sen jälkeen kylppäriä). Näinä päivinä sitä aina ihmettelee, miksei tullut aikoinaan valinneeksi lyhytkarvaista rotua. Mielessä on käynyt kurahaalareidenkin hankkiminen. Varsinkin Muston turkki kerää kaiken hiekan ja ravan tuolta pihalta, joten haalari vois olla ihan hyvä juttu ainakin kaikkein pahimmilla keleillä. Haalarit ovat kuitenkin yllättävän hintavia, joten voipi olla, etten raski niitä ihan heti hankkia.

Sitten niitä kuvatuksia















Tässä vielä aikaisemmin otettuja muutama

Kamuja ja vähän jäljestystä

Sainpa viimeinkin aikaiseksi kokeilla verijälkeä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kokeilu olisi tehty jo pari viikkoa sitten, mutta koska veri ei näköjään sulakaan ihan muutamassa tunnissa (varsinkaan parin asteen lämpötilassa), niin jäi jäljet sillä kertaa tekemättä. Torstaina sitten päätin käydä vetämässä jäljet, yhteensä kolme kappaletta, koska Saivakin oli tulossa mukaan perjantain metsälenkille. Perjantaina, jäljet ajettuamme totesin, että olin varmaankin pihistellyt liikaa veren kanssa ja kaiken lisäksi olin vielä merkinnyt jäljet huonosti, sillä yksikään koirista ei pysynyt jäljellä kunnolla. Tietysti koirien liiallisella innostuksellakin saattoi olla vaikutusta.

Musto kiinnostui kyllä verestä, mutta vouhotti sen verran paljon, ettei malttanut keskittyä seuraamaan jälkeä. Kaato löytyi kuitenkin lopulta, vaikka jäljeltä olikin poikettu moneen kertaan. Sallilla alku oli tosi hyvä, ja se seurasi jälkeä hienosti. Loppua kohden sekin kuitenkin ajautui pois jäljeltä ja löysi sen sitten uudelleen vähän ennen kaatoa. Salli kuitenkin keskittyi huomattavasti Mustoa paremmin. Ensi kerralla taidan tehdä vain yhden jäljen kerrallaan, suuremmalla verimäärällä, tasaisempaan maastoon ja paremmin merkittynä. Enkä ota metsään kuin yhden koiran kerrallaan, jolloin kavereitten aiheuttama innostus jää pois.

Viime viikkoina on tavattu Saivaa sekä hihna- että metsälenkkien merkeissä, ja myös koirapuistoissa on käyty. Viime viikolla olikin Nokelan puistossa melkoinen hälinä, kun paikalla oli arviolta 10 koiraa. Kyllä sitä vauhtia riittikin, ja Sallilla tuntui olevan täysi työ sellaisen porukan paimentamisessa. Niin, Sallilla on siis tapana räksyttää koirapuistoissa aivan koko ajan toisten perässä juosten. Tällaista en ole nähnyt sen tekevän missään muualla kuin koirapuistoissa.

Viikko sitten tapasimme pitkästä aikaa myös Luka-belgin. Luka on Muston “lapsuudenystävä”, lähes tarkalleen saman ikäinenkin. Pojat eivät luonnollisesti toisistaan enää välitä, mutta mahtuvat kuitenkin samaan koirapuistoon ja lenkkeilemäänkin ilman rähinöitä. Koirapuistossa oli meidän ja Lukan lisäksi myös lapinkoiraneiti Sanni (Paw arts Midsummers blob) sekä lyhytkarvainen collietyttönen.

Sallia olen yrittänyt seurailla, mutta eipä tuo maha tuosta näytä enää kasvavan. Nyt ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että jos pentuja olisi tulossa, niin kyllä mahan pitäisi olla jo melkoisen kokoinen. Vielä viikko sitten näytti, että Salli vain paisuu, mutta nyt maha ei näytä yhtään isommalle kuin viime viikollakaan. Kaiken lisäksi turkki on kasvanut astutuksen jälkeen melkoisesti, joten sekin saa koiran näyttämään paljon paksummalta kuin pari kuukautta sitten. Seuraavalla kerralla ajattelin mitata vatsan ympäryksen heti astutuksen jälkeen ja siitä eteenpäin viikon välein, jotta voin paremmin seurata tilannetta. Kasvattaja tulee kuitenkin tänään katsomaan Sallia ja arvioimaan tilannetta. Itse kun olen vähän huono sanomaan mitään, sillä ainoa kokemukseni odottavasta nartusta sijoittuu vuoteen 1992, jolloin olin viisivuotias. No, tässähän sitä samalla opitaan, ja juuri sen takia halusinkin sijoituskoiran, että voin osallistua pentuprojektiin ja oppia sitä kautta näitä asioita.

Sitten kuvia riekkumisista. Lisää löytyy kuvagalleriasta.

Salli ja Luka



Saiva, kerrankin sekunnin paikallaan…



…ja jälleen vauhdissa



Salliska



Mustopoika

Syksyn kuulumisia

Ompas taas vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä. Vaikka eipä tässä ole niin kummallisia ehtinyt tapahtuakaan pohjoisenreissun jälkeen. Koirakamuja on tavattu epäsäännöllisen säännöllisesti ja muutoin onkin eletty ihan normaalia arkea.

Eilen olimme lenkkeilemässä pitkästä aikaa Moskun ja Eetun kanssa. Mukava oli lenkki ja pojat tulivat ihmeen hienosti toimeen keskenään. Musto leikki Moskun ja jopa Eetunkin kanssa, mikä oli jo todella ihme. Yleensä toiset urokset nimittäin kierretään kaukaa jäykistellen. Kyllähän Eetun kanssa piti pari kertaa rähähtääkin, mutta pääsääntöisesti olivat ihan sovussa. Sallikin innostui leikkimään Moskun kanssa, vaikkei ole nyt viime aikoina oikein koirakavereista innostunutkaan. Ehkä ne nuo leikkisät pennut saavat tosikot aikuisetkin innostumaan riekkumisesta.

Onnia ollaan tavattu pariin otteeseen metsälenkeillä ja eilen Onni tulikin meille yökylään oman laumansa ollessa reissussa. Arvelin että joudun pitämään pojat kokonaan toisistaan eristettyinä täällä meillä, mutta eivätpä nuo ole tapelleet vaikka ovatkin olleet ihan samassa tilassa. Yöksi virittelin kuitenkin varmuuden vuoksi kompostiaidat niiden välille että saavat molemmat olla rauhassa, ja sievästi ne nukkuivatkin yön. Myös ulkoilut kolmen kanssa sujuivat ihmeen hyvin, vaikka pelkäsin niiden olevan ihan solmussa hihnoineen ja flekseineen.

Sallia en sitten ilmoittanutkaan erkkariin. Ehkä ensi syksynä sitten päästään taas näyttelyyn, riippuen nyt näistä pentuhommista. Astutusyrityksistä on nyt viisi viikoa, joten kohta pitäisi jo alkaa jotain näkyä mikäli astutus olisi onnistunut. Välillä näyttää sille että Salli olisi lihonut, mutta toisaalta tuo turkkikin huijaa aika paljon. Ruokamäärät ovat kuitenkin pysyneet ihan samana, samoin lenkkeilyt, joten tuskimpa tuo ihan muuten vain olisi päässyt lihomaan. Pitäisi melkein punnita se joku päivä, niin saisi vastauksen tähänkin asiaan. Valeraskaushan sille voi tietenkin tulla myös, siihen voisi viitata se, että Salli on ollut viime aikoina vähän normaalia vaisumpi, ja ruokahalu on kasvanut huomattavasti.

Saivakin on kotiutunut reissultaan, joten ensi viikolla pääsemme taas näkemään sitäkin. Tarkoitus olisi kokeilla myös verijälkeä Saivan emännän opastuksella. Itse en ole koskaan moista tehnyt, joten mukava nähdä miten nuo innostuvat jälkihommista. Myös muita harrastuksia olisi taas mukava kokeilla pitkästä aikaa, ja toivon mukaan talven aikana osallistutaan jollekin kurssille. Agilitykurssihan meillä on ollut suunnitelmissa jo vuodenvaihteesta saakka, mutta eipä ole tullut ilmoittauduttua kursseille. No, ehkä ensi vuoden aikana sitten.



Tässä vielä Aijan ottamia kuvia eiliseltä lenkiltä. Kiitokset lenkkiseurasta ja kuvista!

Ruskareissu

Pohjoisenreissu on nyt heitetty. Torstaiaamuna lähdimme, ja illalla pääsimme perille Dalvadasiin. Menomatkalla oli hieno sää, ja Tenon laakso hehkuikin upeissa syksyn väreissä. Illalla saimme nähdä myös vilauksen revontulista. Hienoja olivat nekin. Mutta heti perjantaiaamuna koko tienoo oli paksun sumun peitossa, eikä ilma siitä selkiytynyt enää koko reissun aikana. Valokuvaaminenkin jäi tämän takia aika vähäiseksi, kun eipä ne kuvat tahdo onnistua harmaassa ja märässä kelissä.

Perjantaina kävimme ajelemassa Norjassa Lakselvissä. Hienot maisemat oli sielläkin, niinkuin jäämerellä yleensäkin on. Lauantaina sitten kävimme Luomusjärvillä katsomassa syksyn etenemistä. Tunturissa puut olivat jo rankoja, eikä ruskasta siis ollut enää tietoakaan. Onneksi kuitenkin Tenon laaksossa oli vielä kaunis ruska.

Sunnuntaina ajelimmekin jo takaisin kotiin. Matkalla näkyi melkoisesti poroja, koiratkaan eivät jaksaneet enää kauheasti niille vouhottaa auton ikkunoista.

Tenon laaksoa menomatkalla



Dalvadas



Lakselvissa





Muutama lisäkuva löytyy täältä.



Eilen oli hieno ilma, joten kuvailin vähän koiria täällä tutuissa maisemissa. Tässäpä muutama otos.

Blogi ajantasalle

Päivittelin tässä aikani kuluksi vähän blogin ulkoasua ja koirien sivuja. Lisäsin molemmille pienen luonnekuvauksen ja vaihdoin kuvat. Vieraskirjakin oli ”sekaisin”, joten heivasin sen bittiavaruuteen ja loin kuvasivun tilalle yhteystiedot -sivun, josta löytyy sähköpostiosoitteeni. Sitä kautta voipi siis ottaa yhteyttä, jos tulee asiaa.

Huomenna lähdemme sitten kohti pohjoista. Uutiset lupailivat ainakin hienoa ruskaa, jos nyt ei mitään kauheita myrskyjä ehdi tulemaan ennen huomista. Toivottavasti säätkin olisivat suosiollisia, ettei ihan koko aikaa sataisi. Sunnuntaina palaillaankin sitten jo takaisin päin.

Hyvästit pentuhaaveille

Nyt ois varmaan aika kertoa vähän näitä Sallin astutuskuulumisia, kun asiat alkavat olla selvillä. Elikkäs tärpit alkoivat tuossa maanantain-tiistain aikana (12.-13. vrk). Tiistaina suunnattiin sitten tapaamaan Rainea (Dagolas Kuurakuono), mutta Salli ei ollut ollenkaan suostuvainen, eikä astumisesta tullut siis mitään. No, epäilimme päivän olevan kuitenkin vielä väärä, joten seuraavana päivänä jatkettiin harjoituksia. Keskiviikkona pariskunta tapasi sitten vähän rauhallisemmassa ympäristössä, mutta parin tunnin aikana eivät vieläkään saaneet mitään aikaan. Sama toistui myös torstaina. Salli ei jostain syystä halunnut päästää Rainea selkäänsä, vaikka Raine yrittikin ihan reippaasti. Liekö sitten syy ollut molempien nuoressa iässä ja kokemattomuudessa. Rainehan on kuitenkin jo astunut narttuja, mutta Salli oli ilmeisesti sen verran ärhäkkä morsian, ettei homma onnistunut. Samaan aikaan nimittäin nämä tutut, vanhemmat urokset Musto ja Reetu (joskin leikattuja molemmat) saivat astua ihan vapaasti, joten ehkä Salli sitten vaan tykkää vähän vanhemmista miehistä.

Tärpit alkoivat olla jo lopuillaan, mutta päätimme kuitenkin, että Salli lähtee vielä kasvattajansa mukana tapaamaan Pompparinniityn kennelissä asuvaa Peikkoa (Lecibsin Sakarias), kasvattaja kun oli jokatapauksessa tuonne reissuun lähdössä. Salli ja Peikko olivat viettäneet illan ja yön samassa häkissä, ja Salli oli päästänyt Peikon selkäänsä, mutta ainakaan tiettävästi astumista ei ole tapahtunut. Tietenkin on pieni mahdollisuus, että Peikko on yön pimeinä tunteina Sallin astunut, mutta aika epätodennäköistä se kuitenkin on. Mutta onneksi Salli on vielä kovin nuori, joten mitään kiirettä tämän pentuprojektin kanssa ei ole. Talven juoksun koittaessa ollaankin taas vähän viisaampia, ja yritetään sitten uudelleen, toivottavasti paremmalla menestyksellä.

Viime viikko olikin kaikilta osin melkoista hurakkaa. Astutusten lisäksi Saiva oli meillä päivähoidossa tiistaina ja torstaina, ja viikonloppu meni maalaushommissa. Eilen illalla kuitenkin ehdittiin Muston kanssa tavata Saiva metsälenkin merkeissä Sallin ollessa vielä kasvattajan hoivissa.

Nyt kun astutushommatkin epäonnistuivat, niin mietin että josko ilmoittaisi Sallin syyserkkariin. Pohjavillaa on jo aika mukavasti, ja edellisestä näyttelystä on jo sen verran aikaa, että olisi ihan mukava lähteä pitkästä aikaa näyttelyyn. Ja erkkarissa nyt on muutenkin aina mukava käydä katsomassa koiria.

Ensi viikolla lähdemme käymään ruskareissulla Dalvadasissa. Toivottavasti ruskaa olisi edes vähän vielä jäljellä. Viime vuonna olimme siellä syyskuun viimeisinä päivinä, ja silloin puut olivat jo aivan paljaita eikä maassakaan juuri ollut enää ruskan merkkejä. Toisaalta, olipa ruskaa tai ei, niin mukava kuitenkin päästä taas pohjoiseen.