Pentutreenit

Keskiviikkona kävimme ensimmäisissä pentutreeneissä. Mukana oli meidän lisäksemme porokoirapennut Veela 17 vk ja Peto 10 vk. Aluksi treenailimme omaan tahtiimme perusasioita ja toimimme toisillemme häiriötekijöinä. Vannin kanssa harjoittelimme tuttuja asioita, kuten seisomista, sivulletuloa ja seuraamista ja otimme muutamia juoksupätkiäkin. Lopuksi otimme vielä porukalla ns. ohitusharjoituksia, jossa kaksi koirakkoa seisoi paikoillaan ja yksi kiersi kahdeksikkoa näiden ympärillä. Tavoitteena oli siis, että sekä kiertämässä ollut, että paikoillaan seisovat pennut malttaisivat keskittyä ja ottaa kontaktia häiriöstä huolimatta. Vaikeahaan tuollainen Vannille on, mutta yllättävän hienosti se silti käyttäytyi.

Treenihetken päätteeksi koitti se ihanin osuus, eli pennut pääsivät leikkimään hiekkamontulle. Olipa ihanaa kun kerrankin kamut olivat samankokoisia. Leikit sujuivat hienosti. Harmi kun ilma oli harmaa, niin kuvat eivät oikein onnistuneet. Jokusen kuvan sain kuitenkin onnistumaan kohtuudella, lisään ne tuonne loppuun sitten. Ensi viikolle olisi suunnitteilla uudet treenit, jospa sitten saataisiin jokunen muukin pentu mukaan. :)

Tiistaina kävimme taas Vannin kanssa kaupunkilenkillä. Uusina asioina näimme tällä kertaa pyörätuolin ja asfalttikoneita. Isot koneet olivat aika pelottavia, mutta hyvin niistäkin selvittiin. Lopuksi käytiin vielä moottoritien sillan alla kuuntelemassa melua ja ohitettiin yksi koirakkokin. Hihnakäyttäytyminen Vannilla on ihan hyvin hallussa. Välillä se innostuu vähän taluttamaan itse itseään, mutta kiltisti se kuitenkin kulkee tien laidassa eikä kisko.

Pennun reviiri laajenee koko ajan. Nyt se uskaltaa jo liikkua omalla pihalla aika huolettomasti, kun alussa se ei juuri uskaltanut yksin poistua tästä talon lähettyviltä. Maanantaina olimme tuossa läheisessä pöpelikössä vattuja poimimassa ja Vanni tietysti juoksenteli Sallin perässä pitkin pusikkoa. Yhtäkkiä kuulin kuinka se alkoi haukkua ja arvasin että Salli oli jättänyt sen yksin jonnekin. Aloin vihellellä ja huhuilla pentua ja aikansa haukuttuaan se löysikin viimein luokseni. Vähän se oli jo kerennyt hätääntyä, sen verran tohkeissaan se oli kun pääsi takaisin akan luo. Ajattelin, että jospa se olisi jotain oppinut, mutta ilmeisesti ei ollut, koska sama toistui uudelleen. Loppumatkan se sitten pysyikin jo hyvin lähettyvillä eikä lähtenyt Sallin perään. Torstai-iltana metsälenkillä kävi taas samalla tavalla. Salli ja Vanni juoksivat ohi risteyksestä, josta itse käännyin. Salli tuli hetken kuluttua, mutta pentua ei näkynyt. Odotin hetken ja kohta pentu juoksikin takaisinpäin ja jatkoi tietysti sinne mistä olimme tulleet. Vihelsin ja odottelin hetken, kävelin sitten takaisin risteykseen ja siellähän se penikka oli jonkin matkan päässä. Huomattuaan meidät se lähti tulemaan kovaa vauhtia luokse. Juoksin itse karkuun, enkä huomioinut pentua hetkeen, kun se sai meidät kiinni. Välillä se vinkui ja tarkkaili koko ajan  minua. Vinkuminen loppui vasta, kun olin huomioinut ja antanut namin, mutta koko loppumatkan se piti huolen, että pysyn näköpiirissä. Jospa se nyt olisi jo hoksannut, ettei akkaa kannata päästää kovin kauas, se kun saattaa kadota yhtäkkiä. :)

Ensi viikolle on varattu ensimmäinen rokotus. Matolääkkeen olen antanut ti, ke ja to. tällä viikolla (itselle muistutukseksi tämä tieto).