Mökkeilyä ja lomailua

Onpas taas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Hellejakso oli ja meni, ja normaali, sateinen ja kylmä alkukesä jatkuu. Mökillä saatiin vielä nautiskella lämpimistä ilmoista, ja voi kuinka mukavaa Sallilla taas olikaan päästä uimaan niin paljon kuin ikinä vain halusi. Musto ei oikein uskaltautunut veteen, sillä tulvaa oli vielä sen verran, että törmältä olisi joutunut hetimmiten uimasilleen asti. Ja Mustohan tykkää vain kahlailla, eikä niinkään uida. Mökkireissu meni niinkuin mökkireissut nyt yleensä, eli rauhallista oleilua, uimista, grillailua ym. Ja kävivätpä koirat poro/hirvi/mikälieelukka -jahdissakin. Palasivat onneksi kuitenkin aika pian takaisin, ja sen jälkeen pysyivätkin ihan mukavasti omalla tontilla. Käärmekin nähtiin, mutta ilmeisesti se häipyi jonnekin omiin oloihinsa, kun ei sitä enää sen jälkeen näkynyt. Vähän kyllä piti Sallin perään sen jälkeen katsella, ettei hyökkäisi päättömästi kaiken rapisevan kimppuun. Onneksi käärmeenpuremilta vältyttiin.

Mökkireissun jälkeen käväisimme Sallin kanssa mätsärissäkin muistelemassa kehäkäyttäytymistä. Ihan nätisti Salli esiintyi, tosin olisi saanut liikkua reippaammin. Sijoitusta ei tullut, mutta ihan mukava oli käydä vähän katselemassa muita koiria pitkästä aikaa.

Myös maalaiselämää on taas vietetty, kun olimme ensin torstaista lauantaihin vanhempieni luona hevosvahteina ja sitten vielä lauantaista maanantaihin anoppilassa Aatua ja Reetua vahtimassa. Maanantaina tapasimme Saivan metsänlenkkeilyn merkeissä ja tiistaina kävimme Rokin kanssa koirapuistossa ja sen jälkeen treenailemassa treenirinkiläisten kanssa. Monta viikkoa onkin jäänyt treeneissä väliin milloin mistäkin syystä.

Maanantaina saimme myös ikäviä uutisia vanhemmiltani. Perheemme ensimmäinen hevonen, Rolle, oli lähtenyt vihreämmille niityille katkaistuaan jalkansa. Rolle ehti olla meillä 15 vuotta, ja oli kuollessaan 20 -vuotias. No, sellaista se elämä on, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Eilen huomasin, että Sallin karvanlähtö on alkamassa. Ensimmäiset karvatupot sain jo nyppiä (on muuten yllättävän mukavaa hommaa. ), joten muutaman seuraavan viikon ajan sitä karvaa taas riittääkin. Ja tuloksena taas kalju koira. No, onneksi ei ole näyttelyitä suunnitelmissa, joten aivan sama vaikka lähtisikin koko turkki. Ja tuon uimisen kannaltahan se olisi vain hyvä, jos turkki vähenisi, niin kuivuisi sitten koira paremmin. Mustolta voisi leikellä turkin pois (sillä kun ei kunnon karvanlähtöä näytä enää olevan), mutta koska suunnitelmissa on Lapinreissu heinäkuulle, niin en raski leikellä karvaa pois. Pohjoisessa kun noita sääskiä sun muita ötököitä riittää, niin olisi ihan mukavaa koiralle, kun olisi turkki suojana.

Itsekin sain tämän vuoden ensimmäisen tavoitteeni saavutettua, sillä valmistuin maanantaina amk -hortonomiksi. Eipä tuota vieläkään oikein voi käsittää, että kaikki kouluhommat ovat nyt lopullisesti takanapäin. Äkkiä se neljä vuotta siinä hurahti. Nyt vain uusia haasteita kohti. :)

Kuvia

Salli mökillä uimassa



Veneilemässä





Koiratkin saavat aina osansa grillaamisen jälkeen





Musto ihmettelee Saivan hyppyä



Musto ja Reetu makkaranpaistoretkellä. Joutuivat kiinni, kun maassa oli tuoreet hirvenjäljet.



Salli ilta-auringossa

Retkeilyä ja matkustelua

Viikko on mennyt vauhdikkaissa merkeissä. Tiistaina kävimme retkeilemässä Kalimenlammen luontopolulla. Polku on noin 6 km:n pituinen retkeilypolku, jonka varrella on tauko- ja tulentekopaikkoja sekä yksi laavukin. Ketään muita ei ollut liikenteessä, pitkospuiden korjaajaa lukuun ottamatta, joten saimme käveleskellä kaikessa rauhassa. Laavulla pidimme taukoa ja paistelimme makkaroita. Koirilla oli paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää, mutta kaikkein eniten ihmetystä herättivät rupikonnat, joita oli polulla lämmittelemässä varmaan kymmenkunta. Varsinkin Sallin mielestä nämä otukset olivat varsin kummallisia, toisaalta kiinnostavia mutta toisaalta vähän pelottaviakin.

Keskiviikkona lähdimme sitten kevään ensimmäiselle asuntoautoreissulle. Sallille tämä olikin ensimmäinen varsinainen reissu, sillä aiemmin se on matkustanut asuntoautolla vain mökille ja takaisin. Musto puolestaan on jo kokenut karavaanari, se kun on kulkenut aikaisempina kesinä mukanamme aina Pohjois- Norjaa myöten.

Tämänkertainen reissu oli lähinnä vain lyhyt pyrähdys Rovaniemen erämessuilla, mutta päätimme kuitenkin olla reissulla yötäkin, kun kerran asuntoautolla lähdimme. Keskiviikkona menimme ensin Tornioon ja Haaparantaan, missä kävimme “pakollisen” Ikea -kierroksen. Näin ollen Salli pääsi myös ensimmäistä kertaa “ulkomaillekin”. Ikeasta ajelimme Rovaniemelle ja leirintäalueelle yöksi. Rauhassa saimme yöpyä, sillä leirintäalueella oli meidän lisäksemme vain pari asuntovaunua ja parit mökkiläiset.

Torstaiaamuna kiersimme messualueen ja lähdimme kotia kohti. Matkalla poikkesimme katsomassa hiidenkirnuja. Salli oli ilmeisesti vähän kerännyt energiaa reissun aikana, kun loikki ja juoksenteli kallioilla aivan innoissaan ja kieppui jyrkänteen reunoilla. Olihan se sentään fleksissä, ettei nyt kuitenkaan päässyt putoamaan. Hiidenkirnut olivat täynnä vettä, ja kuinka ollakaan, heti kun silmä vältti, Salli oli jo mahakarvoja myöten kahlaamassa kohti “uima-allasta”. Eipä ole näköjään uimisvimma kadonnut mihinkään talven aikana. Viime kesän pohjoisenreissuillahan se ui joka ikisessä lätäkössä, mikä eteen sattui, muun muassa Teno -joessakin.

Loppuviikko menikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Perjantaista asti on ollut niin kova helle, ettei lenkille ole juuri tohtinut lähteä, ja koirat ovatkin lähinnä makoilleet varjossa. Salli -parka joutui aamupäivän olemaan toipilaanakin, kun leikkasin vahingossa siltä kynnen liian lyhyeksi. Verta tuli paljon, mutta siteen avulla vuoto saatiin lopulta tyrehtymään. Toivottavasti en tee toiste samaa virhettä, aika ilkeän näköinen tuollainen verta vuotava kynsi nimittäin on.

Tiistaina lähdemmekin koirien kanssa pidemmälle mökkireissulle. Tarkoitus olisi olla ainakin viikonloppuun saakka ja saada mökki siivottua kesäkuntoon. Toivottavasti nämä lämpimät säät jakuvat vielä, ainakin ensi viikon ajan.

Kuvia retkeltä…



Laavulla odottelemassa herkkuja



Häijyn näköinen konna



…ja reissusta

Salli tykkäsi matkustaa alasängyssä (asuntoauto on ainoa paikka missä koirat saa olla sängyssä. )



Musto vartioi autoa penkillä istuen



Salli poseeraa jyrkänteen reunalla hiidenkirnuilla





Luokassa Luokittelematon

Muston luonnetesti

Tänään kävimme Muston kanssa luonnetestissä. Aika pelottava kokemus taisi pojalle olla, vähän niin kuin olin ajatellutkin. Loppupisteet +35, laukausvarma.

Osasuorituspisteet:

Toimintakyky: -1, pieni

Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1, pieni

Taisteluhalu: -1, pieni

Hermorakenne: +1, hieman rauhaton

Temperamentti: -1, hieman välinpitämätön

Kovuus: +1, hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +2, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus: +++, laukausvarma


Muutoin osasuoritukset menivät kutakuinkin niin kuin olin odottanut, mutta hermorakenteen olin ajatellut olevan huonompi, samoin olen aina mieltänyt Muston pehmeämmäksi kuin testi antaa ymmärtää. Mutta nytpähän olen vähän viisaampi, kun asiantutijat ovat koiran luonteen arvioineet. Noilla pisteillähän testiä ei siis läpäisty, ja testin saisikin uusia aikaisintaan puolen vuoden kuluttua. Uusintaan tuskin kuitenkaan mennään, sillä tämä tulos riitti siihen, mitä lähdin testistä hakemaankin, eli arvioon Muston luonteesta. Tuomarit sanoivat vielä, että minun tulisi itse olla varmempi ja rohkeampi koiran kanssa, sillä se toimii aika pitkälle sen mukaan, miten minä asioihin reagoin. Ja tottahan se onkin. Mustohan on sellainen mammanpoika, ja hakee minusta turvaa pelottavissa tilanteissa.

Mutta kaikinpuolin koiran näköinen oli tulos. Ja eipä nuo huonot puolet arkielämää haittaa, ja kuten tuomarikin sanoi, Musto on erittäin helppo koira kotioloissa. Mukava kokemus tuo testi kuitenkin oli (paitsi jos koiralta kysytään ). Ehkä Sallikin pääsee joskus testiin, kunhan ikää tulee lisää.

Sallin korva alkaa olla jo paranemaan päin. Korvatippakuuri jatkuu vielä yli viikon, jotta saadaan tulehdus varmasti kunnolla pois. Nytpä ei olekaan sitten tiedossa mitään kummempia tapahtumia, ja ehkä ihan mukavakin keskittyä vain rauhalliseen metsälenkkeilyyn ja kesän odottamiseen.

Terveisiä eläinlääkäristä

Kävästiinpäs lääkärillä korvaa näyttämässä. Korvasta löytyi hiivan aiheuttama tulehdus, johon saatiin lääkekuuri. Lisäksi korva putsattiin kunnolla rauhoituksessa, joten jospa se nyt alkaisi parantua. Eipä kummallakaan noista koirista ole koskaan aikaisemmin ollutkaan korvatulehduksia, joten ihan uusia ovat meille nämä jutut. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut korvapunkeista, niin voidaan kuitenkin tapailla koirakamuja, eikä tarvinnut Muston luonnetestiäkään peruuttaa.

Näyttelyt meillä jää nyt taas kerran välistä noiden varoaikojen takia. Huonoa tuuria on kyllä nyt näyttelyrintamalla, mutta toisaalta, tuleehan noita näyttelyitä ja saapahan koira kehittyä rauhassa. Uusia näyttelyitä en ole edes suunnitellut, sillä mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin karvanlähtö alkanee tuossa juhannuksen tienoilla ja sitten sitä ollaankin kaljuja taas pitkälle syksyyn. Ja jos käy vielä niin, että Salli tekee pennut syksyllä, niin se on näyttelykunnossa seuraavan kerran vasta joskus ensi vuonna. No, tällaista tämä elämä on, pääasia että koira itse on kunnossa.

Hyviä uutisia Kennelliitosta

Nyt on Sallin lonkka- ja kyynärkuvat lausuttu hienoin tuloksin: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Mahtava juttu, nyt saa kasvattaja alkaa tosissaan suunnitella sulhasehdokkaita neidille.

Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin. Nimittäin Sallin toinen korva on tulehtunut. Menemme tänään eläinlääkärille tutkimaan korvaa ja tulehduksen syytä. Toivon mukaan kyse ei ole korvapunkeista. Ainakin toinen korva on ihan siisti, samoin Muston korvat, joten jospa korvaan olisi vain mennyt vettä tms, eikä mitään sen vakavampaa.

Muston kanssa menemme tosiaan lauantaina luonnetestiin. Olen jo pidempään haaveillut testauttavani pojan, ja nyt tarjoutuikin oivallinen tilaisuus, kun Lappalaiskoirat järjestää testin ja vieläpä tuossa naapurikunnassa Haukiputaalla. Mielenkiinnolla odotan, miten testi menee.

Norjan reissua odotellessa

Tänään saimme postia Saksasta. Sallin vasta-ainetestin näyte oli tutkittu, ja vasta-aineitakin oli löytynyt riittävästi. Sehän tarkoittaa siis sitä, että seuraavilla Dalvadas- reissuilla pääsemme myös Norjan puolelle. Lonkka- ja kyynärtuloksista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta jospa nekin saataisiin tässä lähiaikoina.

Pari viime viikkoa on treenailtu ja tapailtu koirakamuja. Toissaviikolla olimme Sallin kanssa kaksissa treeneissä. Ensin tiistaina treeniporukan kanssa ja sitten keskiviikkona Muhoslaisten ja Tyrnäväläisten yhteisissä näyttelytottumusharjoituksissa. Molemmat treenit menivät erittäin hyvin, vaikka viime kuukausina treenailut onkin jääneet vähemmälle. Nätoharjoituksissa tapasimme myös Onnin ja Ilonan sekä pitkästä aikaa myös Arttu-iskän. Viime viikolla jätimme porukkatreenit väliin, mutta tällä viikolla olisi taas tarkoitus osallistua. Jokohan se olisikin Muston vuoro treenailla seuraavaksi.

Viime viikonloppuna tapasimme Eetun ja pikku- Moskun lenkkeilyn merkeissä. Moskua ensin vähän pelotti Sallin räksytys, mutta hyvinhän ne leikit kuitenkin lopulta sujuivat. Ilma oli kauhea, mutta lenkki sitäkin mukavampi. Tänään puolestaan kävimme lenkillä Rokin kanssa mahtavassa kevätsäässä.

Seuraaville viikonlopuille onkin taas luvassa ohjelmaa, kun parin viikon kuluttua on Muston luonnetesti ja sen jälkeen kahtena viikonloppuna näyttelyt Sallin kanssa. Salli on ilmoitettu Hyrynsalmelle ja Oulaisiin ja toivon mukaan molempiin myös päästään lähtemään.

Jälleen muutama uusi kuva

Eetu, Musto ja Salli. Mosku-parka ei päässyt kiven päälle.



Eetu ja Salli



Musto, Mosku ja Salli



Mosku



Reetu (Fidelis Kontiainen), Salli ja Musto, kerrankin kaikki samassa kuvassa.



Salliska

Koirakamuja ja terveystarkkeja

Pääsiäinen oli ja meni. Pyhät vietettiin mökillä harmaassa tihkusadesäässä ja märän lumen keskellä. Ei tullut hiihtokelejä, joten se niistä pitkistä hiihtoretkistä sitten. Onneksi mökillä olivat kuitenkin portugalinvesikoiratytöt Beetta ja Ava koirien kaverina, joten tekemistä riitti. Musto ja Ava eivät jostain syystä tule toimeen erityisen hyvin, mutta nähtiinpä sekin ihme, että nämä riitapukarit jopa innostuivat leikkimään hetken keskenään. Vaikka rähinöiltäkään ei ihan kokonaan säästytty. Onneksi ne nyt kuitenkin pärjäävät samoissa tiloissa, vaikkeivät toisistaan niin hirmuisesti pidäkään.

Tällä viikolla emme ole juuri metsälenkkejä päässeet tekemään, sillä lunta on vielä niin paljon, ettei tuonne huvita lähteä kahlaamaan. Tiistaina saimmekin maalaispojat Aatun ja Reetun tänne kaupunkiin lenkkeilemään. Kyllä oli pojilla ihmettelemistä (ja haukkumista) täällä ihmisten ja koirien keskellä. Mutta lenkki meni kuitenkin mukavasti, kun ei tarvinnut yksin käveleskellä tylsiä pyöräteitä pitkin.

Torstaina kävimme ystäväni luona kylässä ja samalla tavattiin pitkästä aikaa Bella ja Humu. Mustoa ahdisti sisällä ollessa toisten höseltäminen, mutta Bellan kanssa saattoi kuitenkin vähän leikkiäkin. Humun kanssahan Musto ei periaatteestakaan voi leikkiä, vaikka ennen ne olivat niin hyviä kavereita. Kummallisia nuo pojat. Humu puolestaan rakastui Salliin niin palavasti, ettei niidenkään leikeistä tehtonut tulla mitään. Koirapuistossa olikin melkoisen äänekästä, kun Salli yritti hätistää Humua pois kimpusta.

Tänään, sunnuntaina olimme lappalaistreffeillä metsässä. Mukana olivat vanhat tutut Saiva ja Yoda sekä uutena tuttavuutena Rohto. Ihmeen hyvin Mustokin pärjäsi pikkupoikien kanssa, ja rähinöiltä vältyttiin. Koirat leikkivät kuka kenenkin kanssa, ja hauskaa näytti olevan. Kiitos kaikille mukana olleille!

Perjantaina Salli kävi lonkka- ja kyynärkuvissa. Eläinlääkärin mukaan nivelet näyttivät ihan hyville ja käyttökelpoisille, mutta lopullinen tuomiohan me saadaan vasta kennelliitosta. Toivotaan että saataisiin hyviä uutisia. Samalla lähti matkaan myös se vasta-ainetestin näyte, joten jännäämistä riittääkin nyt seuraavien viikkojen ajan.

Näyttelyitäkin olen Sallille koittanut suunnitella. Nukutuksesta johtuva doping- varoaika umpeutuu 7.5. joten sen jälkeen päästäisiin jälleen kehään. Suunnitelmissa olisi ainakin Hyrynsalmen ja Oulaisten näyttelyt toukokuussa.

Tässä muutamia kuvia viikon tapahtumista. Lisää kuvia löytyy täältä.

Salli 1v 8 kk



Musto ja Ava



Bella, Salli ja Humu



Yoda, Saiva, Salli, Musto ja Rohto



Musto ja Saiva