Kevätretkellä

Raskaan synnytyspäivän jälkeen kätilötiimi päätti lähteä vähän tuulettumaan Pilpasuon luontopolulle. Viime keväänähän teimme extreme-reissun Kalimenlammelle, joten ajattelimme tehdä kevätretkestä perinteen. Tällä kertaa varauduimme siihen, että joutuisimme kahlaamaan, mutta yllättävää kyllä, selvisimme lähes kuivin jaloin eikä kenkiäkään tarvinnut riisua kertaakaan. Polun alkupäässä (tai siis oikeammin loppupäässä kun kierrettiin väärään suuntaan) oli vielä aika paljonkin lunta, mutta pääsihän tuolla kulkemaan kuitenkin. Vähän yli puolivälissä pidimme laavulla taukoa ja paistelimme makkaraa nuotiolla. Sää oli mitä sievin ja seitsemän kilometriä taittui mukavalla tahdilla.

Vannilla on vielä vähän opettelemista retkikoirana olemisessa. Se kulkee kyllä sievästi edellä, mutta kiertää useimmiten puun väärältä puolelta eikä osaa palata takaisin ja saa vetopaniikin jne... Onneksi Musto osaa jo nämä hommat ja pentu kun matkii siltä lähestulkoon kaiken niin aina välillä Vannikin sitten tekee jotain vahingossa oikein. :D No, harjoitus tekee metsurin, kyllä se siitä. Omapahan on vikani kun olen ollut laiska kuljettamaan penikkaa hihnassa. Vannia myös kiinnosti kovasti milloin virtaava vesi, milloin hajut ja pienet rasahdukset ja milloin mikäkin ja se poikkesi tuon tuostakin polulta ja sai aikaan umpisolmun (useimmiten siten että hihna oli tavalla tai toisella Muston jalkoihin kiertyneenä). Niin, meidän Vannihan ei ole mikään penaalin terävin kynä, mutta pääasia on kai että on hauskaa, ainakin sillä itsellään. :P

Kuva: Tiia E

Kuva: Tiia E

Tiia napsi hunnilaumasta keskiviikkona vähän riekkukuviakin, joten laitetaanpa ne tähän loppuun myös.