Juhannus Utsjoella

Niin se koitti paluu arkeen, kun viimeisetkin pentuset lähetettiin omiin koteihinsa reilu viikko sitten. Kauaa emme ehtineet rauhasta ja hiljaisuudesta nauttimaan, sillä piti aloittaa kesän ensimmäisen Lapinreissun valmistelut. Torstaina sitten pikaisen työpäivän ja 8 km pyörälenkin jälkeen starttasimme kohti pohjoista.

Matka vei taas oman aikansa, ja perillä olimme vasta illalla 10 maissa. Perjantaina lähdimme heti aamusta Utsjoelle, sillä jo illan aikana keksimme yhtä sun toista puuttuvaa ja juhannuksen takia luulimme kauppojen olevan auki vain 12 saakka. Vielä mitä, auki näytti Uulan säästö olevan vielä iltapäivälläkin, samoin kuin lauantaina, juhannuspäivänäkin. :) Kävin myös Utsjoen luontotuvalla ostamassa Utsjoki-Kevo-retkeilykartan tulevaa vaellusreissua varten, sillä omistamani versio tuosta kartasta on jo sen verran vanha, että siitä uupuu paljon oleellista tietoa. Suunnistustaitoinen, kokenut vaeltaja voisi olla eri mieltä. :P

Utsjoelta päätimme lähteä aamupalalle Nuorgamiin. Yö nukuttiin sen verran hyvin, että tuli kiire lähtö ja aamiainen jäi välistä. Erämessuilta saamastani pyöräreittikartasta arvoimme sopivan reitin, joka oli n. 2-3 km suuntaansa ja vei pienen lammen rantaan. Sinne siis pekonia ja munia paistelemaan. Sää oli oikein hieno, vajaat 20 astetta lämmintä ja kova tuuli, joka piti vähän ilmavoimia kurissa. Sääsket olivat siis Lapissa heränneet kunnolla henkiin, mutta onneksi varsinkin avotunturissa tuulee aina, joten suurin osa pysyy loitolla.

Aatu ja Reetu

Poikapallero

Salliska tunturimaisemissa

Vielä alkumatkasta hihnat kutakuinkin selvillä.

Kapustarinta soitteli surumielistä sävelmäänsä

"Meillekki herkkuja"

Hotelliaamiainen tunturissa.

Pösilöt

Vanni pisti jo leikiksi, Sallin katse ei herpaannu herkuista.

Tunturikoivun alla

Toiset osaavat poseeraamisen jalon taidon...

...joku toinen taas ei.

Lauantaina lähdimme aamupäivästä liikkeelle tavoitteenamme ajella lenkki Norjassa. Ensin ajoimme Karigasniemen ja Karasjoen kautta Lakselviin ja sieltä Jäämeren rannikkoa ja ylänköä pitkin Ifjordiin ja edelleen Tanabruhun ja Utsjoelta takaisin Suomen puolelle. Olen käynyt useamman kerran Altan länsipuolella ja ihastellut upeita Jäämeren maisemia. Sitten kun ollaan käyty kääntymässä Lakselvissa sekä Tenon suulla, niin olen niiden perusteella jotenkin mieltänyt nämä Altan itäpuoliset maisemat vähän pliisuiksi. Eipä se ihan niin mennytkään. Aivan huikeita olivat maisemat tuollakin reitillä, varsinkin karuakin karumpi ylänkö hiukan mereltä sisämaahan päin oli todella hienoa seutua. Suosittelen käymään, ja luultavasti käyn itsekin uudelleen vielä joskus. Koko päivähän siinä vierähti, kun matkaa tuli lähemmäs 500 km, ja pysähdyttiin välillä ihailemaan maisemia ja syömään. Mutta kannatti käydä, vielä kun sää oli mitä parhain: +24 lämmintä ja kova tuuli. :)

Norja ja Norjan maisemat

Jäämeri

Tuuli hieman

Jäämeren korvaton hyljekoira?

Aa ja Ree valppaina (lähistöllä liikkui poroja)

Kallioita kallioiden perään

Kullerot kukkivat

Taukopaikan laiturilla oli lokinpesä

Joku tai jokin oli heitellyt rautuja pitkin laituria

Metsäkurjenpolvia oli jokapaikassa

Maariankämmekkäkin löytyi

Hyvin menee neljä lappalaista Lantikan konttiin.
Yksi matkusti takapenkillä

Sunnuntain vietimme mökin ympäristössä. Lähdimme aamupäivällä kompassisuunnalla lähituntureille tavoitteenamme päätyä Nilijokivarteen. Olisimme varmaan sinne lopulta päätyneetkin, mutta lyhentääksemme reittiä kuljimme vähän turhan lähellä Tenon laaksoa, jossa korkeuserot ovat melkoisen suuria. Parin Nilijokeen laskevan puron jyrkkäreunaiset laaksot ylitettyämme päätimme muuttaa suunnitelmaa ja laskeutua takaisin alas laaksoon ja kulkea puronvartta pitkin tielle. Puron varressa pidimme kaakaotauon sääskiarmeija seuranamme ja siitä lähdimme rämpimään puronvartta, varsin pusikkoista sellaista pitkin kohti tietä. Lopulta matkaa kertyi kaikkiaan n. 9 km ja aikaa meni taukoineen päivineen nelisen tuntia. Niillä korkeuseroilla ja paikoin vaikeakulkuisessa maastossa lämpötilan ollessa lähes helteen puolella, melko hyvä päiväreissu. 

Vanni joutui kantamaan reppua selässään, koskapa olen päättänyt ottaa sen mukaan kesän vaellusreissulle ensi viikon lopulla. Vanni tarvitsee paitsi retkeilyharjoitusta, niin myös extrahuomiota ja yhdessä tekemistä ilman toisia koiria. Lisäksi sillä on karvaa vielä sen verran paljon, että sääsket pääsevät kaluamaan oikeastaan vain kuonosta ja tassuista. Salli olisi koirista paras retkikaveri, koska se osaa kulkea nätisti edellä, ei hermoile turhia ja ylittää rohkeasti kohisevatkin kosket. Mutta Salli on pentujen jäljiltä niin surkeassa kunnossa, etten halua nyt rasittaa sitä vaellusreissulla ennen kuin se on kunnolla palautunut. Mustosta taas en osaa sanoa, miten se suhtautuisi retkikaverin urokseen ahtaissa telttaoloissa, vaikka muuten tulevatkin ihmeen hyvin toimeen keskenään. Vanni on siis "ainoa" vaihtoehto tällä kertaa mukaan otettavaksi. Jospa siitä kehittyisi vielä oiva retkikoira kun saan keskittyä siihen ilman toisten koirien aiheuttamaa häiriötä.

Vanski-panski, retkikoiran alku

Tunturipuro

Salli olisi heti menossa puron yli

Lisää puroa
(rakastan tunturipuroja, ja sen huomaa kuvien määrästä. :P)

Tytöt joutuivat jatkopaloilla samaan hihnaan, kun joku
pirpana oli aina väärällä puolella puuta.

<3

Vanskin eka puronylitys.
Varovasti liikkeelle pienen mietiskelyn jälkeen.

Uskaltaa uskaltaa

Loppusuoralla

Akka! Enkö ollutkin reipas kun ylitin ihan itse!

Läjä lapinkoiria

Reetu kertoi hyvän vitsin ja nyt Aatua naurattaa.

Pienenpieni putous

Jälleen ylhäällä tunturissa

Tuosta laskeudutaan alas laaksoon

Risukkoinen puronvarsi

Juomatauko

Mökkitietä ylös. Kuva ei kerro tien todellista jyrkkyyttä.
 Ensimmäisen 250 metrin matkalla noustaan 63 m korkeammalle.

Iltalenkillä

Pakollinen maisemakuva mökin pihasta

Metsäpalovaroituksen takia tulisteltiin vain huvimajassa.

Tunnistaako joku tämän? Hortonomin koulutus
ei riittänyt tunnistamaan, joten ehdotuksia otetaan vastaan. :)

Ihana reissuhan se taas oli, kuten aina. Ylihuomenna allekirjoittaneella alkaa kauan odotettu kesäloma, jonka alkajaisiksi suunnataan Puolangan mökille, jossa en ole koko keväänä päässyt käymään, sattuneesta syystä. Sitten viikon päästä käännetään katseet jälleen kohti pohjoista ja lähdetään vaellusreissulle Utsjoelle. Aktiviteettia on siis luvassa, mutta sellaisia mulla tuppaa nämä lomat olemaan, paljon en kotona ehdi oleskella.