Pikainen päivitys tähän väliin. Kulunut viikko on ollut yhtä juoksua sinne sun tänne, joten en ole paljon ehtinyt blogin päivittämistä ajatellakaan. Kuvia on räpsitty, mutta ne odottavat vielä muokkaajaansa, joten tähän hätään en niitä nyt lisäile.
Maanantaina Tiia ja Saiva tulivat meille ja pakkasimme samantien kakaralauman autoon ja suuntasimme kohti eläinlääkäriasema Ouluvet:iä pentutarkastukseen. Oli kuuma päivä, ja ahtaassa häkissä pennuilla oli kovin tukalaa, mutta onneksi häkissäoloaika jäi lyhyeksi kun automatkojen ajaksi pääsivät isompaan autohäkkiin.
Lääkäri tutki jokaisen läpi ja pisti lopuksi sirun niskaan. Kaikki pennut saivat terveen paperit, joten kivi vierähti kasvattajan sydämeltä. Ei sillä että kenessäkään olisin mitään vikaa havainnutkaan, mutta ainahan sitä miettii että onko kaikki nyt varmasti kunnossa, varsinkin sydänäänet, joita ei itse voi mitenkään havaita. Poikien pallit eivät olleet vielä laskeutuneet, mutta niistä en jaksa olla huolissani, ehtiväthän ne vielä laskeutua, ja jos eivät laskeudu niin sille ei sitten mahda mitään. Toivotaan nyt kuitenkin että ne kaikilla ajan kanssa laskeutuisivat.
Maanantai-iltana pentujen Raiku-iskä kävi vielä meillä kyläilemässä ja jälkikasvuaan katsomassa. Kuvia luvassa vähän myöhemmin. Haaveilimme jostain niinkin utopistisesta kuin perhepotretti, mutta se todellakin jäi haaveeksi. Jos nämä pennut ovat villejä niin kyllä on muuten isä-ukkokin, joka painatteli pitkin pihaa niin lujaa että ei uskoisi lapinkoirasta moista vauhtia löytyvänkään. :D Tyydyimme siis kuvaamaan erikseen iskää ja penskoja. :P
Tiistaina lapsoset pääsivät mukaan tallille. Reippaasti tulivat talliin sisälle ja katselivat ympärilleen. Melkoinen paimentaminen noissa tosin oli, kun meinasivat levitä pitkin ja poikin koko katras. :D Hevosia eivät aluksi oikein osanneet pelätä, mutta oppivat aika pian että niitä on parempi väistää. Pena-parsoni kävi moikkaamassa pentuja, ja sen vauhdikas olemus sai koko porukan, rääpälettä lukuun ottamatta, kirmaamaan hyllyn alle turvaan. Hyvin tallireissusta lopulta selvittiin, olipahan yksi uusi kokemus lisää pienille.
Pennut ovat valvottaneet viime aikoina melkoisesti. Olen monena yönä siirtänyt ne 3-5 aikaan ulkotarhaan, kun ovat pitäneet sisällä niin kovaa meteliä. Ulkona onneksi rauhoittuvat niin saa itsekin nukkua loppuyön rauhassa. Pari edellistä yötä ovat menneet kuitenkin hiljaisemmin, eikä pesuhuoneesta ole kuulunut pihaustakaan koko yönä. Pentujen vatsat olivat muutaman päivän ajan sekaisin kun maidontulo alkoi vähentyä, joten sekin saattoi olla syynä öiseen huutamiseen. Onneksi mahatkin ovat nyt jo ihan kunnossa. Kolmannet matolääkkeet saivat alkuviikosta, tällä kertaa annoin koko porukalle Axiluria, kun annosteleminenkin on jo vähän helpompaa. Painoa oli rääpäleellä hieman alle 3 kg, Mörssärillä hieman alle 4 kg ja muilla vähän reilu 3 kg.
Eilen sitten tuli maagiset 7 viikkoa täyteen ja pentujen aika alkaa lähteä kohti omia kotejaan. Ensimmäisenä lähti rääpäle, joka tottelee nykyisin nimeä Kiara. Kiara muutti Ouluun kahden uroksen, lapinkoiran ja karhukoiramixauksen kaveriksi. Illalla sitten lähti Peikko, elikäs Väpä sijoituskotiinsa Liminkaan. Tänä aamuna oli sitten riistatytön, eli Hilpan vuoro lähteä kohti Kuhmoa yhdessä Tiian ja Saivan kanssa ja tänä iltana saatoimme matkaan kohti Liminkaa kermiksen, jolla ei vielä ole ihan varmaa kutsumanimeä. Nyt tuossa jaloissani makaa vielä kaksi poitsua, maanantaina lähtevät nekin omiin koteihinsa, maahinen Ouluun ja mörssäri Saarijärvelle Vannin Manta-siskon kaveriksi.
Niin se vaan on tämäkin aika kulunut ja eron hetki koittanut. Hilpan porukan auton takavalot nähdessäni, kun aamulla käännyimme risteyksestä eri suuntiin (kirjaimellisesti), saivat jo kyyneleet silmiin. Kyllä se mahtaa maanantainakin itku tulla kun viimeisetkin pojat lähetän maailmalle. Juuri äsken tuli viestein ja kuvin lähteneiden kuulumisia, ihanaa! Onneksi saan seurata lapsosten kuulumisia ja nähdäkin niitä tulevaisuudessakin. Toivotaan että kaikki menisi hyvin ja että pennuista olisi paljon iloa uusille omistajilleen.
3 kommenttia:
No jos elämä käy tylsäksi, niin Penan saa ihan milloin vaan lainaan! Tosin voi olla pettymys, että herra on kotioloissa hyvinkin rauhallinen :D
Ihana ollut seurata ensimmäisten Talvikyläläisten alkutaivalta, hieno ekapentue. :) Voin vilpittömästi sanoa, että ovat yksiä somimpia pentusia, mitä olen aikoihin nähnyt. Onnea matkaan maailmanvalloitukseen Metsänväelle!
Ella: Kiitos tarjouksesta, mutta luulen että me nautimme nyt hetken aikaa hiljaisuudesta ja rauhasta (?) kunhan saadaan nuo kaksi vielä omiin koteihinsa. Mutta ilmoitan jos tarvitsen lisää äksöniä. :D
Kiitos Elina. On tämä ollut itsellekin tosi jännää ja kiintoisaa aikaa, ja opettavaista myös. Vaikka nythän se oikeastaan alkaakin kaikkein jännin vaihe kun seurataan millaisia aikuisia koiria näistä kehittyy. :)
Lähetä kommentti