Hilippa ja kumppanit retkeilemässä

Vietimme alkuviikon taas Kainuussa. Sovimme Hilpan ja Saivan emännän kanssa treffit puoliväliin, eli Ristijärvelle, mistä löytyi 7 km mittainen retkipolku, Laahtanen nimeltään. Sinne siis suunnistimme. Siinäpä se olikin reissun vaikein osuus löytää perille mokomaan paikkaan. Tiekartta autossa voisi olla hyvä ratkaisu, mutta mitäpä sitä semmosia, ulkomuistista on hyvä lähteä etsiytymään kohteeseen. Lopputuloksena oli noin 30 kilometrin ylimääräinen lenkki, puolentunnin myöhästyminen sovitusta ajankohdasta ja raivon partaalla oleva reitkikaveri. No okei, ehkä vähän liioittelin viimeistä, mutta kyllä sitä varmasti ärsytti ootella, vaikkei se sitä myöntänytkään. :D

Mutta asiaan. Lähdimme kiertämään polkua myötäpäivään. Retkikertomus keskittyy pikku-Hilpaan, kun hän esiintyy (sattuneesta syystä) melkein kaikissa kuvissa. Nuo isot on niin tylsiä ettei niistä paljon kerrottavaa löydykään, eikä reittikään varsinaisesti ollut mitenkään erikoinen, meistä ihmisistä nyt puhumattakaan.

Heti alussa käytiin juomassa

Penikka painui sillalle. Muut ois halunneet kans.

Päähenkilö taisi käydä lääräämässä vedessä

Välillä se kulki oman laumansa mukana...

...ja välillä härnäten äiskää ja Vanni-tätiä

Hilpa hilputteli menemään pitkin metsiä, välillä polullakin. Toisinaan se halusi kulkea edellä ja palasi sitten kuitenkin tarkistamaan että loputkin retkueesta pysyvät mukana. Välillä se roikkui Vannin tai jonkun muun uhrin karvoissa kiinni. Kun tulimme siltojen toiselle puolelle, se lähti muina miehinä sillalle, loikkasi siitä alas pieneen saareen ja laukkoi siellä menemään. Eipä vaan tullut miettineeksi miten sieltä pois pääsisi. Eihän tuommoinen rääpäle kykene hyppäämään takaisin korkealle sillalle, joten ei muutakuin emäntä pelastamaan pieni pinteestä.

Mää lähen kyllä sillalle, heippa!

Hilpalla on saari, se oma saari on.

Ou nou, mitäs nyt. Maaaamiii, auttamaan!

Ja mami menee

Nooin, pentu takaisin sillalle.

Välillä Hilpa keksi haluta uimaan. Äkkisyvän lammen rantaan ja mulkis uimaan. Taaskaan miettimättä miten pääsee ylös. No, kai se lopulta ihan omin avuin sieltä kapusi ylös, ei tarvinnut auttaa tällä kertaa. Sitten istumaan ja miettimään mitä seuraavaksi. Voisi vaikka kuivata itseään suomättääseen vähän ja sitten käydä Vannin kimppuun.

Uimassa

Hetken tuumaustauko

Ihana suo

Sitten upotetaan naskalit uhrin poskivilloihin...

...kyynärpäähän...

...ja korvaan. Noin. Valmista tuli. Jatketaanpa matkaa.

Puupinon päälle piti kiivetä...

...ja toisenkin.

Hmm, kukas täällä asustaa. Onko ketään kotona?

Mikäs rasahti?

Pidimme pitkän tauon yhdellä reitin monista tulipaikoista. Söimme eväitä ja paistelimme lättyjä, kunnes eräs napero päätti maistella maassa ollutta taikinaa. No, johan noita ehdittiin syödäkin. :D

Mitä sää teet?

Isosiskon kans kytätään ohikulkijoita

Riekkuporukka vauhdissa. 

Mustonkin hihna menee siellä jossain sirkuksen keskellä.
 Poikaa ei paljon haittaa. "Nuo ne jaksaa"

Uimaan taasen

Vanni-täti pääsi leikkimään

Oravalla puussa, käpy oli suussa

Vanni taistelee

Minäkin haluan taistella!

Murjotuskerho kokoontuu

Matka jatkuu. Reitin ainoa ylämäki

Tarkastetaan kamujen auto

"Minä olen kovin kiltti tyttö" (sädekehä vain puuttuu)

Semmoinen reissu se. Reitti oli ihan jees, mutta kovin erämaiseen tunnelmaan tuolla ei kyllä päässyt kun tien ja leirintäalueen äänet kantautuivat korviin koko ajan. Pienen pätkän reitti kulki myös aivan (liian) lähellä junarataa. Kyllä siinä olisi ollut kurja olla radan ja järven välissä jos olisi juna tullut. Pitkän matkaa kuljettiin myös leirintäalueen rantaa pitkin, mikä ei sekään ollut järin kivaa. Tulipaikkoja sentään oli paljon ja reitti oli hyvin helppokulkuinen. En taida mennä uudelleen.

Itse reissu sen sijaan oli oikein kiva. Oli mukava viettää aikaa yhdessä ja seurailla Hilpan touhuja. On siinä melkoinen napero kyllä, koko ajan päällään jossakin touhottamassa. Rohkea kuin mikä, äitiinsä tullut. Ulkomuodoltaan se on paljolti Sallin kanssa samaa luokkaa, eli mitään näyttelytähteä tästä ei taida olla tulossa, mutta luonne on tärkein ja se ainakin vaikuttaa hyvälle. Toivottavasti terveyskin. Kiva seurata tämän ja toki muidenkin pentujen kasvamista ja kehittymistä.

Kiitos seurasta, toivottavasti nähdään taas pian. :)